Ladataan...

Aloitin tämän päivityksen kirjoittamisen itsenäisyyspäivänä. En kuitenkaan ehtinyt kirjoittaa tätä silloin loppuun. Asia tuli uudestaan mieleeni, kun totesin eräälle ystävälleni, että ihminen voi muuttua itsenäisemmäksi. Ei ihmisriippuvuus ole pakollinen olotila. Ihminen ylipäätään voi muuttua - ja muuttuukin ajan kuluessa.

Olen nykyään ihminen, jolla on paljon ystäviä. Uusiin ihmisiin tutustuminen on mielestäni yksi elämän parhaista asioista. Olen kuitenkin ollut sellainen ihminen joskus, joka vastaa vain kysyttäessä. En koskaan itse aloittanut keskustelua tuntemattomien kanssa. Olin ujo ja arka, eikä minun ollut helppo luoda syvää ystävyyttä kenenkään kanssa.

Pidän itseäni nykyään myös varsin itsenäisenä. Voin ihan hyvin istua kahvilassa yksin tai mennä keikalle yksin. Olen kuitenkin ollut joskus ihminen, joka ei halunnut mennä edes ruokakauppaan yksin. Nyt ajattelen yksinäisten kävelyhetketkien olevan yksi parhaista asioista, joita tiedän. Saan olla hetken ajan omien ajatusteni kanssa.

Minä olen tosiaan ainoa lapsi. Ainoat lapset ovat kuulemma itsekkäitä ihmisiä, jotka saavat aina kaiken, eivätkä osaa jakaa mitään. Yllättäen en ole ihan samaa mieltä noiden väitteiden kanssa.

Olen enemmänkin sitä mieltä, että ainoana lapsena kasvaminen on tehnyt minusta vahvan ihmisen, joka arvostaa ystäviään erittäin paljon. Minulla on todettu usein elämäni aikana, että olen vahva ihminen - ehkä jopa liian vahva. Mistä tämä vahvuus sitten johtuu? Ehkä siitä, että ei ole lapsena ollut sisaruksia joihin tukeutua, kun on ollut sotajalalla äidin kanssa. Itsekseni olen kiukkuni käsitellyt ja pääni pitänyt.

Ainoat lapset saavat kuulemma kaiken helpolla. En koe saaneeni mitään helpolla. Minun on täytynyt itse tehdä asioita, jos olen johonkin halunnut lähteä. Ei kukaan ole tehnyt niitä puolestani. Täten olen oppinut olemaan pelkäämättä puhelinta ja toimeen tarttumista.

Sen toki myönnän, että olen saanut helposti jotain tavaroita lahjaksi - ainakin kasvaessani vanhemmaksi. Se ei kuitenkaan liity sisarusten vaan rahan määrään. Toki yksilapsisella perheellä rahaa saattaa jäädä säästöön enemmän kuin perheellä, jossa on paljon lapsia. En kuitenkaan koskaan ole saanut sormia napsauttamalla ja perustelematta jotain täysin turhaa. Minulle on opetettu rahan arvo pienestä pitäen. Tiedän, että mikään ei ole ilmaista.

Koska minulle ei ole sisaruksia, en tule koskaan ymmärtämään sitä maagista sidettä, joka sisarusten välillä on. En kuitenkaan ole siitä kateellinen. Minulla on monta hyvää ystävää - yksi niistä olen minä itse. Kun katson taaksepäin, huomaan muuttuneeni moneen kertaan. Ajan myötä olen muokkautunut omaksi itsekseni ja alkanut paremmin hyväksyä sen, kuka olen. Olen itsenäinen ainoa lapsi.

Share