Ladataan...

West Coast Swing on tällä hetkellä yksi rakkaimpia harrastuksiani. Siinä yhdistyy tanssiminen, improvisoiminen ja hauskanpito ainutlaatuisella tavalla. Radiohittejä kuuntelee nykyään miettien, voisiko sitä westata ja Rihannan Diamond soi päässä non-stoppina aina tanssituntien jälkeen.

Jollen ole ihan väärässä, West Coast Swing aloitti Suomen valloituksensa Tampereelta. Minäkin lähdin pari viikkoa sitten aamun ensimmäisellä junalla kohti Tamperetta, koska halusin nähdä omin silmin, onko Tampere todellakin Turkua suurempi West Coast Swing -kaupunki. No, olihan se. Tunnit olivat inspiroivia ja tunsin kehittyväni huimasti. Olen nyt tanssinut WCS:ää vuoden verran. Olen siis siinä oppimisen vaiheessa, jossa kaikki tuntuu uudelta ja jännältä, eikä mikään liian vaikealta tai turhauttavalta.

Tanssimisessa tärkeintä on sopivat kengät. Nyt jo - vuoden jälkeen - päätin ostaa uudet tanssikengät. Yläkuvassa on kengät, joilla olen tähän asti tanssinut jokaista tanssia. Ne ovat oikein sopivat Lindy Hopin ja Boogie Woogien tanssimiseen, mutta West Coast Swingiä tanssiessa on etua, jos kengissä on korko ja erittäin joustava pohja.

Tässä ovat uudet kenkäni. Huomatkaa, että tanssituntieni sukkamuoti ei kuitenkaan uusien kenkieni myötä muuttunut mihinkään! Tanssin yleensä joko farkuissa ja t-paidassa tai sitten t-paidassa ja hameessa. Hameen kanssa sentään käytän sukkahousuja. Kengät ovat tärkeimmät, muuten kannattaa pukeutua mahdollisimman rentoihin ja mukaviin vaatteisiin. En siis kuitenkaan vedä niitä kaapin tiukimpia farkkuja jalkaan lähtiessäni tanssituninlle.

Testasin uudet kenkäni Omppuhotellin puulattialla. Sekin on tanssiharrastuksen tuoma täysin uusi näkökulma elämään: missä tahansa voi tanssia! Puhelimestakin voi ihan hyvin soittaa sen Rihannan Diamondin.

Viikonlopun tanssikurssien yksi tärkeimmistä jutuista on tietenkin illalla järjestettävät tanssibileet. Ne olivat prameasti Konsun juhlatilassa. Bileet ovat hyvä paikka oppia sosiaalitanssia ja käydä pyytämässä kaikkia Suomen huippuopettajia tanssimaan. Harmillisesti vain aamun aikainen herätys vaikutti siten, että bileistä oli pakko paeta nukkumaan jo ennen puoltayötä.

Illallispaikkamme lasku kertoo kaiken olennaisen. Yhtälöön lisäisin tietenkin vielä tanssin.

Kuvin, sanoin tai edes videoin on vaikea kuvata, millaista WCS:n tanssiminen on. Se on inspiroivaa, innostavaa, hauskaa ja jokaisen tanssijan omaa tulkintaa. WCS:ää kuvataan helposti flirttailevaksi lääppimistanssiksi, joka sopii yökerhoihin. Se ei kuitenkaan ole välttämättä sitä. Se voi myös olla hauskaa, herkkää tai villiä. Jokainen tanssi on tanssiparinsa tulkintaa toistensa liikkeistä ja tanssittavasta biisistä.

Linkitän tähän videon, jonka löysin Youtubesta haulla "West Coast Swing Tampere". Sitä katsoessa voi ainakin todeta, että WCS sopii hyvin myös päivänvaloon!

Share

Ladataan...

Nyt on sitten sekin koettu. Juokseminen talvella. Se ei edes juuri eroa kesällä juoksemisesta. Vähän saattaa olla liukkaampaa, mutta tulee siinä sitten samalla treenattua tasapainolihaksia. Juoksin kotoa Uittamon rantaan, koska halusin nähdä meren talvella. Huomasin, että jää oli täynnä elämää ja vilinää, kuten huomaat kuvasta! Köh.

Piti sitten itsekin päästä kokeilemaan, miltä tuntuu juosta meren jäällä. Juoksin Hirvensalon puolelle ja fiilistelin välimatkassa maisemia. Yllättävän raskaalta tuntui reilun 40 minuutin lenkki pitkän juoksemattomuuden ja lumen tuoman maastovaikutuksen vuoksi. Oli se silti kivaa. Sunnuntai, aurinko ja juoksulenkit ovat kyllä aivan mahtavia. Kevät on tulossa: tervetuloa!

Kävimme myös koko kommuuniperheen voimin keilaamassa viime viikolla. Joskus joku on nauranut, että keilaaminen ei ole mitään urheilua - varsinkin, jos siinä ohessa juo kaljaa. Voin kertoa, että me emme kaljaa juoneet. Ei sellaiseen ollut aikaa sen tiukan pisteiden tuijotuksen ja kisaamisen kustannuksella. Pisteet olivat yllättävänkin tasaiset ja kaikki saivat täyskaadon ainakin kerran. Ei tullut siis kenellekään paha mieli. Niin ja siitä urheilullisuudesta vielä: kaksi päivää oli käsi ja kankut kipeinä keilauspäivän jälkeen. Kyllä se on urheilua!

Tänään kai pitäisi mennä selättämään iki-inhokkiurheiluani uimista. Aloitan ostamalla uimapuvun.

Share

Ladataan...

Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi jumppapallon. Syntymäpäivästäni on aikaa jokunen kuukausi. Olen käyttänyt jumppapalloa sen jälkeen tasan kerran. Tänään aamulla katselin sitä pöydän alla. Päätin, että kokeilen sitä toisen kerran. Kokeilin Iltalehden antamia ohjeita, jotka löysin pikaisella googlaamisella. Hyödyllisin oli se ohje, jossa tehtiin punnerruksia. Punnerrukset kun ovat lihaskuntotreenissäni aina ollut se suurin ongelmakohta. Muiden ohjeiden hyödyllisyydestä en vakuuttunut. Samanlaisia liikkeitä voisi tehdä ihan ilman sitä palloakin.

Haluaisin saada lihaskuntoharjoitteluun jonkinlaisen motivaation ja rutiinin. En kuitenkaan haluaisi lähteä kuntosalille, koska se ei kiinnosta tarpeeksi. Olen tainnut aiemminkin huudella täällä vinkkejä siihen, miten saisin itseni motivoitua tekemään lihaksistolle jotain edes pari kertaa viikossa. Huutelen nyt uudelleen vinkkejä siihen, miten saisi jumppapalloni kaivettua useammin esiin?

Näiden kuukausien jälkeen herää kysymys, onko jumppapallosta edes mitään hyötyä? Onnistuvatko samat liikkeet yhtä hauskasti (tai epähauskasti) myös ilman palloa? Erityisesti toivoisin saavani kiinteyttä ja vahvuutta yläkroppaani, koska jalkani ovat tanssin ansiosta varsin hyvässä kunnossa ilman sen kummempia harjoituksia.

Vinkkejä, ideoita, motivaatiokuvia ja -videoita? :)

Share

Pages