Ladataan...

Huoltoasema Ballyvaughanissa.

Pidän itseäni yleisesti ottaen positiivisena ihmisenä. Ärsyynnyn lähinnä siitä, jos jotkut ihmiset käyttäytyvät minua kohtaan typerästi tai jos ulkona on äärettömän karsea sää. Ärsyyntymistä lisää se, jos minulla on nälkä. Muuten yritän muistaa asioiden positiiviset puolet ja olla valittamatta.

Jostain syystä ystävänpäivä Irlannissa oli minulle päivä, jolloin aloin selittää, mitä kaikkea vihaan. Ystävänpäivä on turha, vaaleanpunaisten härpäkkeiden päivä. Se on siis sinänsä ihan hyvä päivä huutaa ilmoille asioita, joita vihaa. Viime vuonna kirjoitin Ystävänpäivän toisesta puolesta.

Mutta mitä minä sitten oikein vihaan?

1. Joulupukkia. "Mä vihaan joulupukkia!" "Mitä? Ihan sama, ku sanoisit, ettet usko keijuihin." "Mä uskon keijuihin, mutta mä vihaan joulupukkia." Tämä on totuus: en voi sietää joulupukkia. En pidä siitä, että lapsille uskotellaan lahjojen tulevan joltain satuolennolta. Haluan, että lapset saavat tietää, keneltä ja miksi ne lahjat tulevat. Minulle todettiin, että eikö ole hyvä, että lapsilla on mahdollisuus uskoa elämässä taikuuteen. Ei heille heti tarvitse kertoa, että elämä on perseestä. No, ei elämä ole. Joulupukki on.

2. Kirkasvalolamppua. Kyllä. Kirkasvalolamppu on mielestäni äärimmäisen ärsyttävä. En minä halua, että puoli tuntia ennen herätystä alkaa joku valo kirkastua huoneessa ja herättää minut vähintään 20 minuuttia ennen kuin kello alkaa soida. Tämän lisäksi on todella ikävää mennä kirkasvalolampun valaisemasta asunnosta pihalle ja todeta, että siellä on säkkipimeää. Kirkasvalolamppu on ärsyttävämpi kuin joulupukki. Kirkasvalolamppu pilaa mahdollisuuteni yhteen rakkaimmista asioistani: uneen.

3. Ranskalaisia. No tästähän olen kirjoittanut jo aiemmin. Minulla oli italiassa asuessani kämppiksenä ranskalainen tyttö, joka oli kevyesti kamalin koskaan tapaamani ihminen. Hän valitti ihan kaikesta. Hänen mielestään englantiani ei voinut ymmärtää, enkä tehnyt mitään oikein. Kerran hän herätti minut keskellä yötä, kun olin kuorsannut. Aika vaikea sitä on nukkuessa kontrolloida, ellei lakkaa hengittämästä. On toki väärin tuomita koko kansa yhden esimerkin perusteella, mutta olen törmännyt myös muihin ikäviin ja ylimielisiin ranskalaisiin. Onneksi sentään olen tavannut tänä vuonna jo kaksi mukavaa ranskalaista miestä. Toisen tapasin tänä kyseisenä ystävänpäivänä Irlannissa. Hän oli tyypilliseen ranskalaiseen tapaan todella tyylikäs ja poltti tupakkaa jatkuvasti. Tyypillisestä ranskalaisesta ulkomuodosta huolimatta, hän oli todella mukava. Ehkä tällä asialla on toivoa vielä päästä pois viha-listaltani.

4. Hyvästejä. Vihaan hyvästien jättämistä lähinnä siksi, että en tiedä, miten niissä pitäisi käyttäytyä. Aina se on sellaista "heippa heippa, halihali, nähdään jossain", vaikka ei ole ollenkaan tietoa, nähdäänkö enää ikinä. Olisihan se tietysti tylyä esimerkiksi toivottaa hyvää loppuelämää - ja eihän sitä tiedä, vaikka vielä näkisimmekin.

5. Shoppailua, mutta tämä on jo vanha juttu. Neiti A totesi jossain vaiheessa matkaa, että en vaikuta aina kovin energiselta. Sanon kuulemma aika usein, että en jaksa mennä esimerkiksi kauppaan tai Alkoon. Totesin siihen: "No, mutta se johtuu vain siitä, että mä vihaan kaupassa käymistä, ja Alko on kaukana." Minä lasken mitkä tahansa ostokset shoppailuksi: myös ruokaostokset ja Alkon viinit. Vihaan.

+1. Tokkuraa ilman aamukahvia. Kun on viettänyt raittiin illan siinä toivossa, että seuraavana päivänä ei tarvitse olla krapulassa, on kohtuutonta joutua olemaan ihan tokkurassa ennen aamukahvia. Nyt siis lähden keittämään sitä kahvia.

Teemabiisi:

&ob=av2e

 

 

Ladataan...

Tämä päivitys kertoo shoppailusta Alankomaissa. Se ei siis luultavasti ole järin pitkä päivitys. ;)

Olen kertonut aiemmin, että en erityisemmin pidä shoppailusta. Jostain syystä kuitenkin hieman sekosin ollessani Amsterdamissa. Se johtuu varmaan siitä, että minulla oli pitkästä aikaa matkatavaroissa tilaa ostaa jotain. Matkatavarani painoivat 10kg, ja ne olisivat saaneet painaa 23kg. Vähemmästäkin sekoaa.

Kaupat olivat Amsterdamissa auki yllättävän vähän aikaa. Ne aukenivat aamulla vasta klo 10 ja menivät kiinni jo joskus 18-19 maissa. Tästä syystä kuljin ostoskadulla moneen kertaan silloin, kun kaupat olivat jo kiinni. Siitä huolimatta ehdin käydä muutamassa kaupassa. Keskityin lähinnä paikkoihin, joita ei tietääkseni Suomessa ole. Sanon tietääkseni, koska en oikeasti tiedä. Hahah.

Minulla oli tarkoituksena löytää uudet farkut, sillä vaatekaappia siivotessani totesin housuvalikoimani olevan surkea. Löysinkin oikein kivat farkut Cool Catista. Pidän eniten leveälahkeisista farkuista, mutta harmikseni ne eivät ole muodikkaita, eli niitä ei saa juuri mitään. Ostamani farkut olivat kuitenkin varsin kivat, vaikka ovatkin suoralahkeiset. (Pillifarkut ovat ehdoton ei, ei ei!)

Toinen tavoitteeni oli löytää 50-luvun mekko. Tämä siitä syystä, että harrastan melko aktiivisesti swing-tanssimista. Swing-tanssibileissä ihailen aina toisten tyttöjen kauniita mekkoja. 50-luvulla osattiin tehdä ihania vaatteita! Ilokseni huomasin, että se on tulossa jälleen muotiin, sillä kaupoissa oli uusissa vaatteissa paljon 50-luvun vaikutteita.

No.. Lopputulos oli se, että ostin reissultani KOLME mekkoa! Hahahah! Laitan niistä kuvat alle:

Mekko nro 1 on Bershkasta. Kaupassa kuvittelin sen olevan punainen, mutta seuraavana päivänä tajusin järkytyksekseni, että se on pinkki. En ole koskaan pitänyt pinkkiä omana värinäni, mutta jos viime kesänä pystyin pitää päässäni pinkkejä raitoja, niin enköhän tänä kesänä voi pitää ylläni pinkkiä mekkoa.

Mekko nro 2 on kaupasta, jonka nimeä en muista. Ostin sen, koska pidän tuosta pallokuosista, ja helma liehuu tanssiessa. Hämmentävää mekon yläosassa on se, että se näkyy läpi. Alle täytyy siis laittaa toppi, ellei ole sujut sen kanssa, että kaikki näkevät rintsikat mekon alta.

Mekko nro 3 on ostettu Maastrichtissa olevasta fiftari/goottikaupasta. Se on täydellinen! Jos olisi löytänyt sen heti, en olisi tarvinnut noita kahta ensimmäistä! Se on todella söpö ja ihana. Helma liehuu tanssiessa upeasti. Viekää minut heti tanssiaisiin!

Ei kai mulla shoppailusta muuta. Paitsi, että Maastrichtissa oli aika paljon samat kaupat kuin Amsterdamissakin. Siellä en tosin käynyt kuin tuossa yhdessä kaupassa ja ruokakaupoissa. Ruokakaupoista sai ihania lihatuotteita, ja kasvikset näyttivät tuoreilta. Ruokakaupoissa oli myös viinit ja vahvat kaljat - toisin kuin Suomessa. Ainut hölmöys oli se, että ruokakaupoissa piti maksaa käteisellä. Vaatekaupoissa kävi usein luottokortti.

Hihii, ymmärrän muotibloggaajia tämän päivityksen jälkeen vähän paremmin. Oikeastaan noiden hameiden kuvaaminen, ja niistä kertominen oli ihan hauskaa. :)

Ladataan...

Naisten väitetään rakastavan shoppailua. Olen kai siis täysin poikkeuksellinen nainen, koska shoppailu on mielestäni yksi ikävimmistä asioista, joita voin keksiä. Erityisen vähän pidän vaatteiden ostamisesta. Minua ahdistaa kuumat vaatekaupat ja pitkät sovitusjonot. Yök.

Pidän kyllä kauniista vaatteista. Haluaisin vain, että ne ilmaantuisivat eteeni ilman shoppailua. Tästä syystä olen ollut erityisen iloinen turkulaisten osakuntien järjestämästä Vaatteidenvaihtopäivästä. Sinne tuodaan vaatteita, joista halutaan eroon ja otetaan mukaan toisten ihmisten vaatteita. Olen löytänyt monta kivaa vaatetta sitä kautta. Joskus minua onnistaa, ja kaverit antavat muuton yhteydessä luopumiaan vaatteita minulle. Viimeisin muuttokuormalöytöni oli Ikea-kaappi, joka toi asuntooni aivan uuden ilmeen. On miellyttävää, kun joku on tehnyt valinnan minun puolestani ja käynyt läpi sen ikävän shoppailun.

Yleensä menen vaate- tai kenkäostoksille vasta siinä vaiheessa, kun todella tarvitsen jotain. Yleensä tiedän välittömästi, pidänkö jostain vaatteesta tai kengästä vai en. En siis ymmärrä, miksi sovituskopissa pitäisi viettää aikaa monta minuuttia. Kyllä minä tiedän, tulenko käyttämään jotain vaatekappaletta vai en. Yksi pikaisimpia ostosreissujani oli Tukholmassa, kun minun oli välttämätöntä ostaa uudet kengät. Jalassa olevissa kengissä oli reiät pohjassa ja vesi valui sisään. Astelin Dinskon alennushyllylle, valitsin kivat kengät, marssin kassalle ja ostin ne. Minulle kommentoitiin: "En ole koskaan nähnyt naista, joka ostaisi kengät noin nopeasti."

Ulkomailla shoppailu on jotenkin siedettävämpää kuin Suomessa. Siellä on erilaisia kauppoja ja kaikki tuntuu eksoottisemmalta. Italiassa asuessani shoppailinkin huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Sieltäkin tosin ostin uudet kengät vain silloin, kun edelliset olivat menneet rikki. Ajatella, kenkämaa, eikä tuliaisina kuin yhdet kengät!

Nyt olen kuitenkin huomannut, että olen alkanut haalia kaappini täyteen takkeja. Löysin täältä Lilysta linkin Asosin nettikauppaan, jossa oli aivan ihana takki. Se oli pakko tilata, vaikka en erityisesti tarvitse uutta kesätakkia. Takki tuli kotiovelle ja rakastuin siihen. En vain voi palauttaa sitä, vaikka se on niin tiukka, että en saa lihoa kesän aikana grammaakaan. Vatsalihastreeneihin kannustava takki? Ei  kuulosta hyvältä idealta, mutta en vain voi palauttaa sitä!

Syytä tästä takkeihin sekoamisesta sitä, että ostin Italiasta villakangastakin, jota en olisi oikeastaan tarvinnut. Päätin kuitenkin ostaa sen, koska se oli niin kaunis. Sitä takkia kehutaan koko ajan. Viime viikolla eräs mummu kehui sitä ollessamme yhtäaikaa liikennevaloissa. Olen sen jälkeen ajatellut, että minulla on oikeus ostaa takki aina, jos pidän siitä. Senkin ihana italialainen takki, sait minussa heräämään jonkun syvällä olevan vaateshoppailijanaisen!

*Huokaus* Vaatekaappi pitäisi siivota. Se pursuaa yli. Syytän sinua, italialainen takki!