Ladataan...

Kesäsijaisuuden alkaminen on aina yhtä raskasta. Väsyttää ja tuntuu, ettei aikaa ole mihinkään muuhun kuin töissä käymiseen ja nukkumiseen. Ainoa lohtu on se, että tämä on väliaikainen tilanne. Kohta taas opin siihen, että 8 tunnin työpäivät ovat arkea.

Vappu oli ihana, enkä oikein missään vaiheessa käsitellyt sitä tosiasiaa, että Vapun jälkeen meillä ei ole enää S-Osista. Itku iski ensimmäisen työpäivän jälkeen, kun poljin kotiin. Se oli melkoisen absurdi hetki. Laitoin kuulokkeet korville, My Chemical Romance alkoi soida korvissani ja mietin hetken olevani onnellinen. Sen jälkeen iski kaamea ahdistus täysin tyhjästä. Poljin raivokkaasti kotiin ja loppumatkasta poskillani valui muitakin kuin kovan tuulen aiheuttamia kyyneleitä.

Sinä päivänä oli S-Osiksen ulko-ovi sulkeutunut viimeisen kerran. Se on asia, jonka ymmärtämiseen tarvitaan jotain muuta kuin ne miljoona lausetta, jossa hyvästejä on itketty. Siihen vaaditaan ehkä se tyhjyyden tunne, kun menee yliopistolle ja tajuaa, ettei voi mennä S-Osikselle juomaan kahvia ja moikkaamaan tuttuja naamoja.

Onneksi on kesä. Silloin ei tule käytyä yliopistolla.

Share

Ladataan...

Minä en hymyile.

Syynä ei ole se, etten osaa ottaa itsestäni kunnollisia "päivän asu" -kuvia.

Syynä ei ole se, että jalassani ovat aivan kammottavat sukkahousut.

 

Syynä on se, että minä olen menossa illalla hautajaisiin - S-Osiksen hautajaisiin.

Tänään on toiseksi viimeinen bändi-ilta S-osiksella ikinä. Turusta tuhotaan jälleen yksi paikka, jossa pienillä bändeillä on ollut mahdollista astua kohti maailmanvalloitusta. Turusta tuhotaan jälleen yksi paikka, jossa opiskelijoilla on ollut mahdollista käydä bändi-illoissa kohtuulliseen hintaan.

Itselleni ja monelle ystävälleni S-Osis on ollut paljon muutakin kuin bändi-iltojen näyttämö. S-Osis on ollut kohtaamispaikka, lepopaikka, juhlapaikka ja mielentila. Se, mitä S-Osis on minulle antanut, ei tule koskaan kuolemaan.

Vaikka S-Osiksen fyysinen keho tuhotaan remontin myötä, jää jäljelle sen sykkivä sydän. Tämä sydän on osakunnat ja sen aktiiviset toimijat. Se ei ole lohtu bändeille, mutta se on lohtu niille ihmisille, jotka haluavat olla osa elävää ja hullua opiskelijakulttuuria.

Minkään paikan tuhoaminen ei voi tuhota sitä tahdonlujuutta ja tunteen paloa, joita olen saanut nämä vuodet osakunnilla nähdä. Hautajaiset ovat yhden aikakauden päätös, mutta toisen aikakauden alku.

Tänään pukeudun hymyttömään surupukuun, mutta vappuna juhlin paremman tulevaisuuden puolesta hymyillen S-osiksen pian raunioiksi muuttuvilla lattioilla.

Share

Ladataan...

Jos maanantaiaamuna miettii, miksi ihmeessä selässä on mustelma, on viikonlopun täytynyt olla onnistunut?

Minulla oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu. Ne ovat aina yhtä rankkoja. Työpäiviin palaaminen tuntuu vapaapäiviin verrattuna kovastikin lomalta.

Viime viikolla minun piti kirjoittaa tänne tarina torstaipäivästäni. Kirjoitan sen nyt, koska viime viikolla en ehtinyt.

Torstaina menin aamulla töihin. Töistä kävelin S-osikselle. Mietin, josko saisin sieltä lounasseuraa yliopistolle. Sattui paremmin, sillä siellä oli eräs herra tekemässä burritoja. Sain osallistua burritojen syömiseen. Se ratkaisi ongelmani.

Burritojen jälkeen menin italian tunnille, jossa totesin, että minulla on aivan järjetön väsy. Palasin takaisin S-osikselle, ja päädyin pohjalaisen osakunnan toimiston sohvalle nukkumaan. Kun toimistolla alkoi kokous, siirryin ystäväni luokse lukemaan tenttiin.

Illalla palasin jälleen S-osikselle katsomaan stand up -komiikkaa. 8 euroa maksoi viiden koomikon esitys. Esitykset olivat vaihtelevan tasoisia, mutta hauskoja yhtä kaikki.

Se, mikä ei ole hauskaa, on se, että S-osista ei ole enää ensi vuonna. Joka tilaisuudessa siitä muistutetaan, ja minua on alkanut pikkuhiljaa ahdistaa. Mistä opiskelijat tulevaisuudessa löytävät lounasta tai lounasseuraa? Mihin opiskelijat voivat tulevaisuudessa mennä nukkumaan päiväunia? Missä opiskelijat viettävät iltansa? Missä järjestetään opiskelijoiden budjettiin sopivia tapahtumia?

Turha vastata tähän, että opiskelijoiden on tarkoitus opiskella. Opiskelijoiden - kuten kaikkien muidenkin - on tarkoitus luoda sosiaalinen verkosto. Nyt, kun minun tärkein verkkoni aiotaan purkaa, haluaisin vain itkeä. Luultavasti odotan kuitenkin vappuun.

Siitä tulee elämäni surullisin vappu.

Share