Ladataan...
Mies ja elämä

Monet ikimuistoisimmista asioista elämässä ovat ilmaisia. Kokeakseen yhden kannattaa suunnata Berliiniin.

Lähdimme tyttöystäväni kanssa moikkaamaan hänen vaihtarivuottaan Hampurissa viettävää Noora-siskoaan ja suuntasimme matkamme Berliiniin.

Huikean viikon viimeisenä päivänä suuntasimme urbaanille tutkimusmatkalle. Määränpäänä Spreepark, 13 vuotta hylättynä uinunut huvipuisto. 

Junamatkan (Plänterwaldin asema) päätteeksi löysimme suuren puiston uneliaan lähiön reunalta. Kiertelimme ensin tutkimassa aluetta ja sitä vartioivia aitoja. Suurimmasta osasta muista harvoista paikallaolijoista huomasi, että he olivat samalla asialla. Yllättävän kansainvälinen kattaus ihmisiä tänne keskelle ei-mitään.

Pääportin vasemmalla puolella olleessa puuaidassa löysimme hyvän ylityskohdan poikkipuineen. Saana ja Noora osoittivat myös, että Birkenstockit jalassa kiipeäminen onnistuu. Tyyli ennen kaikkea!

Sisään päästyämme kiersimme puistoa myötäpäivään avaraa keskiaukeaa kiertäen. Pääportin eteen parkkeerattu auto oli nähtävästi hämäystä, koska emme (onneksi) nähneet vartijoita.

Spreeparkissa järjestettiin tämän vuoden alkuun asti opastettuja kiertokäyntejä, jotka loppuivat, kun Berliinin kaupunki osti alueen omakseen. Useilta paikallisilta kuulimme, että paikan vartijat eivät ole järin hyväntahtoisia ja takavarikoivat kamerat ja deletoivat puistossa otetut kuvat kiinnijäädessä. Kannattaa siis olla varuillaan. Kansainvälinen peacemerkki tuntui olevan ihmisiä kohdattaessa hyvä merkki viestimään tutkimusmatkailusta.

Retki Spreeparkkissa muistuttaa, että kyllä me ihmiset täällä aika luonnon armosta elämme. Sammakot ovat vallanneet puiston vesialueet ja jatkuva kurnutus toimii taustamusiikkina kävijöille.

Kymmenet ja kymmenet joutsenveneet tarkkailivat puiston rauhaa.

30 hehtaarin puisto oli parhaimmillaan viihdyttänyt yli puoltatoista miljoonaa kävijää vuosittain.

Useat puurakenteet alkavat olla romahdusherkässä kunnossa, ja sen verran täynnä reikiä, että tarkkaavaisuus kannattaa säilyttää.

Matkalla olimme naureskelleet miten kuumottavaa olisi, jos joku puiston laitteista alkaisi yksinään toimia. Olikin hyytävältä huomata yksinäisen maailmanpyörän pyörivän autiossa puistossa. 

Outo fakta: Spreeparkin omistaja Norbert Witte jäi kiinni kiinni salakuljetettuaan 160 kiloa kokaiinia Perusta Saksaan piilotettuna lentävä matto -laitteen rakenteisiin.

Alue oli yllättävän laaja, ja koko kierroksessa hujahtikin useampi tunti. Ja jännitystasot pysyivät korkealla. Todellakin ikimuistoinen kohde!

Huvipuistokiipeilyn jälkeen oli hyvä suunnata testaamaan Lily Burgerin kehuttuja hampurilaisia. Vegaaniset "bacon & cheese" -burgerit seitanpihvillä olivat yksikertaisesti hemmetin hyviä. Kookkaita, rapeita, tuoreita ja tuhteja. Paikassa ei myyty olutta, mutta myyjä ohjeisti hakemaan viereisestä juomakioskista omat juomat ruuan oheen. Eri reilu meininki. Berliner Pilsner sopi burgerin oheen enemmän kuin hyvin.

Ai juma! Prost!

Share

Ladataan...
Mies ja elämä

Kun maailman myllerrykset ahdistavat, antaa villapaita-pop lämpöä sydänalaan.

Viime päivät on mielessä pyörinyt Ukrainan kriisi ja itänaapurimme sotakirveen kalistelu. Tälläisillä hetkinä ihmisen ja maailman väliin tarvitaan lämmintä ja lohtua antavaa musiikkia. Brittiläisen Sarah Recordsin pienipainoksiset ja vaikeasti löydettävät julkaisut löytyvät nykyään kätevästi Spotifysta, joten niitä on tullut pyöriteltyä. Twee-popin sisäänpäinkääntyneen kiltti maailma tarjoaa turvapaikan autoritääristen diktaattorien melskauksen keskellä. Uskoa ihmisyyden voimaan ja tavallisten ihmisten hyvyyteen.

Iki-ihanaa The Field Mice -yhtyettä (1987-1991) googlettaessa eksyin tuoreemman, lähes nimikaiman Field Mousen (▲) videon äärelle. Onnekas sattuma. Tämä on hienoa kamaa.

Sopii samaan kategoriaan kuin The Field Micen jumalaisen kaunis pieni pop-helmi Emma's House (▼) 26 vuoden takaa. Sinisinä hetkinä tämä surumielinen pieni tarina antaa kummaa uskoa. Voimaannuttava on kamala termi, mutta niin tälläinen musiikki toimii.

Hyvä paikka sukeltaa twee-popin kotoisan pieneen maailmaan on There And Back Again Lane -kokoelma. Oheen kuppi hyvää teetä ja päälle mukavin college tai villatakki. Paha maailma on kaukana.

Allaolevaan ei ole mitään lisättävää: 

Share

Ladataan...
Mies ja elämä

Tässäpä haaste meikäläisen makuun. Kiitos vinkistä, Kaikki mitä rakastin.

1. Kuka on lempikirjailijasi?

Mahdoton kysymys, mutta ykkösenä mieleen pamahtaa Hunter S. Thompson. Raja-aidoista piittaamaton, turboahdettu tyyli nyrjäytti tajunnan teini-iässä ja on kiehtonut siitä lähtien.

2. Minkä kirjan / mitä kirjoja olet lukenut moneen kertaan?

Useimmin lukemani kirja taitaa olla Christopher Stanfordin rujo Kurt Cobain-elämäkerta, jonka olen lukenut viisi tai kuusi kertaa. Luin kirjan ensimmäistä kertaa ylä-asteikäisenä, jolloin Aberdeenilla ja Uudellakaupungilla oli mielestäni yllättävän paljon yhteistä. Sanford on loistava kirjoittaja, joten kirja toimii myös aikuisella iällä.

3. Mikä on suhteesi pokkareihin? Ovatko ne kertakäyttötavaraa vai kirjahyllykelpoista materiaalia siinä missä kovakantiset opuksetkin?

Formaatilla ei ole väliä, kunhan kyseessä on fyysinen kirja. Työn puolesta viettää niin paljon aikaa ruutujen äärellä, että lukiessa paperi on ainoa oikea muoto. 

4. Mitä kirjoja lainaat, mitä ostat omiksi?

Fiktio ja suomenkielinen kirjallisuus tulee yleensä lainattua aluksi kirjastosta. Jos tuntuu, että kirjaan haluaa palata myöhemminkin, hankin sen omaan hyllyyn. Englannikielinen kirjallisuus tulee yleensä ostettua suoraan omaksi. Olen onneks että kotikaupungissani on loistokirjasto. Koitan jatkuvasti parantaa tapojani, mutta kirjastoa tulee tuettua sakkojen ja varausmaksujen kautta noin 50 - 70 eurolla vuosittain.

5. Mitä kirjaa luet juuri nyt?

Tällä hetkellä työn alla on Steven Johnsonin vakuuttava tulevaisuustutkimus Future Perfect - The Case for Progress in a Networked Age ja Jukka Laajarinteen olemassaolon isoja kysymyksiä Muumien kautta luotaava Muumit ja olemisen arvoitus. Kenneth Angerin Hollywood Babylon on sen verran kylmäävä teos, että sitä on tullut nautittua pienissä annoksissa. Myös lämminsydämisen herrasmies-anarkisti Colin Wardin monialaista kokoelmaa Colin Ward Readeriä on tullut luettua pala palata jo jonkin aikaa.

Viime syksynä aloitettu Alastalon salissa-läpiluku on tällä hetkellä telakalla, mutta saapuvan kevään myötä ajattelin taas sukeltaa Volter Kilven hämmentävään maailmaan. Aion hankkia oikeuden Olen lukenut Alastalon salissa -paitaan.

6. Mitä sinulla on lukulistalla?

Morrisseyn Autobiographyn ostin itselleni joululahjaksi, ja sen pariin haluan sukeltaa jonain kiireettömänä ajanjaksona. En ole koskaan innostunut dekkareista, joten porukoiden hyllystä lainattu Raymon Chandlerin Syvä uni -klassikko odottaa vuoroaan. Saas nähdä. Näin aikamme eetosta ajatellen Michael J. Sandelin kehuttu What Money Can't Buy kiinnostaa. Myös Suomalaisesta (maksaa muuten veronsa Suomeen, ja hinnat ovat samat kuin Amazon-omisteisissa nettikaupoissa, eikä postikuluja) tilattua Everybody Loves Our Town: An Oral History of Grunge:a odotan innolla.

7. Mikä kirja on viimeksi jäänyt kesken? Miksi?

Koitan olla jättämättä kirjoja kesken. Kirjoihin pätee sama kuin kahviin (ja moneen muuhunkin asiaan): toisinaan kuraa maistelemalla hyvä maistuu entistä paremmalta. Yleensä onnistun kahlaamaan heikommatkin opukset läpi. 

Poikkeuksen sääntöön aloitin muutama päivä sitten sadan sivun verran Toby Littin Beatnikit-kirjaa, mutta teennäiset henkilöhahmot saivat lopettamaan kesken. Toisinaan on parempi vain olla tuhlaamatta aikaansa.

8. Kuinka olet järjestänyt kirjahyllysi?

Vuonna 2007 suostuin pitkin hampain tyttöystäväni ehdotukseen kirjojen värijärjestyksestä. Lopputulos oli yllätys: teemojen mukainen järjestys korvautui uudella, jonka myötä "löysin" uudestaan monta kirjaa, jotka olin hukannut vuosien varrella hyllyihin. Ja tyylikäs hyllystö paransi elämänlaatua. Iso kiitos Saanalle! 

Sittemmin, kirjojen määrän kasvettua yli värijärjestetyistä hyllyistä, on makuuhuoneen nurkkaan kasvanut lisätilaa odotellessa tälläinen (▼) sekava pino. Sopiva määrä epäjärjestystä tekee talosta kodin.

9. Jaa yksi lukumuistosi! Mitä kirjaa luit, missä ja milloin? Miksi juuri tuosta lukukokemuksesta on jäänyt erityinen muisto?

Ennen ensimmäistä kuukauden mittaista Japanin-matkaani sain äidiltäni matkalukemiseksi John Irvingin Garpin Maailman. Huikea matka ja kirja sulautuivat saumattomasti yhteen.

Vanhempana muistona tulee mieleen sekoaminen Tolkieniin 10-vuotiaana. Luin viikon mittaisen Kuusamon-matkan aikana sekä Taru Sormusten Herrasta-trilogian että Hobitin. Ja lainasin vielä isoveljeltä David Dayn Tolkienin maailma-selitysteoksen. Huh. Sittemmin kiinnostus fantsuun on karissut. Tosielämä on niin mielenkiintoista, että miekka- ja magiafantasia tuntuu tylsältä.

10. Haaveiletko itse kirjan kirjoittamisesta tai oletko kenties jo kirjoittanut kirjan?

Siitä saakka, kun kuulin National Novel Writing Monthista (jonka kautta yli 400 000 ihmistä kirjoitti romaanin viime vuonna), on siihen osallistuminen kummitellut mielessäni. Koulussa luovan kirjoituksen kurssit olivat lempijuttujani, mutta lukion jälkeen fiktion kirjoittamista ei ole tullut harrastettua. 

Kuukaudessa kirjan kirjoittaminen olisi hieno haaste toteutetettavaksi, mutta pakko myöntää, että yksinäni tuskin siihen pystyn. Ryhmäpaine olisi tarpeen projektissa. Pieneen rannikkokaupunkiin sijoittuva, maagista realismia ja hapokasta mysteeritarinaa yhdistävä kirja kyllä kiinnostaisi.

Ehkä joku päivä.

Share

Pages