Kiusaajat ja kiusatut

miiajohanna

Olin saanut eilen blogiini seuraavanlaisen kommentin:

 

"Jännästi se elämä vaan meitä heittelee, joskus sinäkin olet kavereittesi kanssa ollut tuottamassa tuskaa toisille kiusaajana.. jättämässä arpia ja haavoja, aiheuttamassa ahdistusta ja itsetunto-ongelmia. Toivottavasti sunkin elämäsi vielä selviää ja pääset valoisammille vesille. Muista aina, synkimpinäkin hetkinä: kaikki järjestyy aina lopulta, parhaalla mahdollisella tavalla. Se on auttanut minua yli vaikeiden aikojen. Paljon tsemppiä ja rakkautta, taholta jota et varmaan edes muista enää!"

 

Tämä viesti kosketti. Todella.

En koskaan muista olleeni kiusaaja. Muistan sen sijaan olleeni kiusattu. Se on niin kipeä asia, etten ole halunnut edes kirjoittaa siitä, koska ne kaikki menneisyyden asiat ovat edelleen niin tuskallisia. Suojelen jollain tasolla itseäni siltä, mitä aiheen avaaminen voi saada aikaan, vaikka pyrinkin kirjoittamaan rohkeasti ja avoimesti kaikista tärkeistä asioista. Ehkä jonakin päivänä saan arkkuni auki tämänkin asian suhteen. En tiedä. Mutta juuri nyt ei ole sen aika. Silloin halusin vaan kuolla pois. Ja se sama vatsakipu, joka silloin aamuisin vaivasi, toistuu kehossani näinäkin päivinä. Keho muistaa.

Mutta tuo, että olen ollut jollekin ihmiselle se kiusaaja, tuntuu todella pahalta. Olen syvästi pahoillani.

Olen ollut varmaan äärimmäisen nuori, koska en muista asiasta mitään. Onneksi me kasvetaan ihmisinä koko ajan, ja voidaan olla toinen toisillemme parempia ihmisiä. Nuorena sitä ei päässä taida paljon liikkua, kun tekee jotain tuollaista. Tänä päivänä varon satuttamasta ketään, edes vahingossa. Siksi tuntuu kauhealta ja absurdilta, että minä olen ollut joskus se, joka aiheuttaa toiselle pahaa oloa. Ja onhan se toki myös niin, että aikuisiälläkin kiusaamista tapahtuu. Se ei katso ikää. Mainittakoon esimerkiksi työpaikkakiusaaminen, josta puhutaan paljon. Usein kiusaajalla itsellään on niin paha olla, että purkaa sitä johonkin toiseen. Tai ehkä taustalla on kateus. Kenties oma epävarmuus. Mutta se, mitä sillä aiheuttaa toiselle ihmiselle, on musertavaa.

Se, mikä minusta tuossa kommentissa on uskomattoman hienoa, on, että tämä kiusattu toivoo minulle rakkautta. Minä olen itse vieläkin niin vereslihalla niiden vanhojen juttujen takia, etten kykenisi tekemään itse samaa omille kiusaajilleni. En niin, että oikeasti käsi sydämellä voisin sanoa niin. Vaikka anteeksianto on paras teko, mitä voi tehdä helpottaakseen omaa oloaan. Katkeruuteen on kuluttavaa jäädä. Sen sijaan toivon rakkautta kiusatulle. Yhtälailla.

Me kaikki olemme enemmän tai vähemmän epätäydellisiä, ja elämä olisi jokaisella helpompaa, jos me kaikki hyväksyisimme toisemme tällaisina. Erilaisuus on rikkaus.

 

Rakkaudellista pääsiäistä! 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Upean rohkea teksti! Oot niin esimerkillinen!

miiajohanna
miiajohanna

Voi kiitos sinulle kauniista sanoistasi! Pyrkimys on olla avoin ja suora. Rehellinen. Kai se on rohkeuttakin. Olen oma itseni, se riittäköön ;) Ihanaa kevättä sinulle!

Kommentoi