Ladataan...
by a mile

Eilen minut saattoi löytää aurinkoisesta Helsingin Kaivopuistosta, istumassa kostealla nurmella hiekkatien vieressä, hymy herkässä. Kymmenet ja taas kymmenet koirat kirmailivat ohitseni. Välillä sain rapsutella jotakuta nuuhkaisijaa. Helsinki Puppy Parade, toisin sanottuna ihan paras keksintö kuunaan, oli käynnissä.

Ei kiirettä minnekään.

En äkkiseltään keksi parempaa tapaa viettää päivää kuin katsella ohikulkevaa koiraparaatia. Tokaisinkin miehelleni, että tämä on minulle paljon parempaa viihdettä kuin ainaiset Puolustusvoimien kalustoesittelyt. :D

Päivän saaliiksi jäi monta mukavaa koirakohtaamista ja monen monta toinen toistaan epäskarpimpaa koirakuvaa puhelimen muistiin. Oli ihan mahtavaa huomata, miten hyväkäytöksisiä kaikki paikalle tulleet koirat olivat - en huomannut yhtäkään ärhentelyä koko paraatin aikana.

Yksi mun lempparihetkiä oli, kun eräs nainen vei pörröisen koiransa lasten silitettäväksi ja takaani kuului: "Aina vaan lapsille! Minä olen aikuinen, mutta kyllä minäkin haluan koiraa koskea!" :D

Ainoa huono puoli, jonka Puppy Paradesta keksin, on että ihmisiä oli aivan valtavasti, ja paraatin varrelta oli vaikea löytää paikkaa, josta lyhyt ihminen koirat näkisi. Alussa pisti vähän sapettamaan, kun joku tyyppi eturivissä mainosti, että tapahtuma on turha sillä koiria näkee koko ajan muutenkin (mene sitten pois sieltä eturivistä, tollo). Mutta lopulta vuoroni tuli päästä eturiviin ja nautin tapahtumasta täysin siemauksin.

Olen hyvin koirarakas, mutta omaa koiraa minulla ei ole, sillä en usko koiran sopivan nykyiseen elämäntilanteeseeni. Olen kuitenkin se tyyppi, joka  nähtyään koiran kadulla keskeyttää minkä tahansa keskustelun supisemalla yhtäkkiä joo, mutta näitkö sä ton koiran.

Minut voi tiivistää hyvin tähän tviittiin, joka on siskoltani lainattu, mutta kuvaa minuakin enemmän kuin hyvin:

Seuraava Puppy Parade on ensi keväänä, ja suosittelen sitä todella kaikille, jotka haluavat tuijottaa muiden koiria kerrankin ihan luvan kanssa! 

Share

Ladataan...
by a mile

Kai se pitää hiljalleen uskoa: syksy on täällä.

Olen jo kaivanut maailman pehmoisimman huivin käyttöön.

Teetä on alkanut kulumaan enemmän. Inkivääri lämmittää, kun ulkona satelee.

Yksi ilta sytytimme laventelin tuoksuisen kynttilän.

Ostin Tigeristä XXL-kokoisia vaahtokarkkeja, joita kävimme paistamassa laavulla.

Laavulle meni kaksi reittiä, lyhyt ja hieman pidempi.

"Me mennään kuitenkin tätä pidempää", mies tokaisi.

"Ai kuis?"

"Sä haluat kuitenkin kävellä näitä pitkospuita."

Todellakin halusin!

Rakastan syksyisiä soita ja pitkospuita. Mulle pitkospuista tulee mieleen lapsuus, koulun luokkaretki bongaamaan lintuja. Kumisaappaat hölskyen raikkaassa aamussa, isältä lainatut kiikarit kaulassa.

Suon tuoksukin palauttaa lapsuuteen. Hyppimään isän kanssa ojien yli.

Tuoksu on raikas, vähän pistävä. Hetken on helppo hengittää.

Laavulle päästyämme oli jo ihan pimeää. Joku eläin siritti puussa isoon ääneen. Täällä saattaisi nähdä jopa liito-oravan.

Oravat tuskin sirittävät.

Auringon laskettua tuli kylmä. Nuotio ja superisot paistetut vaahtokarkit lämmittivät kroppaa että mieltä.

Tullessamme takaisin tarvitsimme jo paikoittain taskulamppua. Syksy tuo yöt nopeasti.

Ballerinoistani ja nahkatakistani en ole vielä luopunut. Niin kurjasti eivät asiat vielä ole.

Share

Ladataan...
by a mile

- Kiinnostaako se oikeasti, kysyy Antti Tuisku, kun tuntematon vaatii häntä paljastamaan seksuaalisen suuntautumisensa.

Iltalehden referoima artikkeli Helsingin Sanomien jutusta nousi eilen Iltalehden päivän luetuimmaksi artikkeliksi, eli lienee selvää, että aihe kiinnostaa. Seksuaalisuudestaan jo vuosia vaiennut Tuisku on varmasti tahtomattaan luonut mediaseksikkään mysteerin, jonka kaikki haluaisivat päästä ratkaisemaan. Toiset päästäkseen kehuskelemaan, että tiesivät aina. Toiset yllättyäkseen suuntaan tai toiseen. Fanit saattavat myös hakea räväkästä Tuiskusta rohkeaa LGBT-esikuvaa itselleen.

Antti Tuisku - eikä kukaan muukaan - ole kuitenkaan seksuaalisuuttaan velkaa kenellekään. Se, että hän on julkisuuden henkilö ja paljon esillä varsinkin nyt uudistuneen Idolsin myötä, ei tarkoita sitä, että Tuiskun tarvitsisi avauta yksityiselämästään niin Helsingin Sanomille kuin kadulla hänet pysäyttävälle fanillekaan. Helsingin Sanomille hän kertoo haluavansa suojella lähipiiriään julkisuusmylläkältä. Siihen hänellä on täysi oikeus, eikä yksityiselämästä vaikeneminen tee hänestä pelkuria.

Shared under CC-BY-SA 3.0

Seksuaalinen suuntautuminen on jokaisen oma asia. Julkkis tai ei, meillä kaikilla on oikeus olla joko avoimia tai vaieta seksuaalisesta suuntautumisestamme. Helsingin Sanomien haastattelussa Tuisku toteaa, ettei hänellä ole tarvetta lähteä alleviivaamaan seksuaalisuuttaan, koska se on asia, jolla ei pitäisi olla mitään väliä. Hän itse ei koe tarvetta määrittää muita ihmisiä heidän seksuaalisuutensa perusteella - miksi muut sitten haluavat määrittää hänet sen kautta?

Minusta on ensiarvoisen tärkeää, että kaikkia seksuaalisia suuntautumisia ja sukupuoli-identiteettejä normalisoidaan mediassa, jotta asioiden kanssa mahdollisesti kamppailevat ihmiset saavat tukea ja uskallusta olla omia itsejään.  Silti mielestäni on surullista, että vielä 2010-luvun loppupuolella Suomi on niin heteronormatiivinen maa, että ihmiseltä joka ei täysin sovi ennakko-odotuksiin tivataan selitystä, vaikka hän ei sitä selvästi halua antaa - eikä ole velvoitettu siihen. Miksi meitä kiinnostaa niin paljon meille oikeasti tuntemattoman henkilön yksityiselämä? Onko Tuiskun tai kenenkään muunkaan seksuaalisella suuntautumisella oikeasti mitään väliä?

 

Share

Ladataan...
by a mile

Minä en todellakaan ole meikkitaituri. Oma meikkini onnistuu vaihtelevasti tuurin, fiiliksen, käytössä olevan ajan ja aamukahvin vahvuuden mukaan. Siksi ajattelin, että voisi olla hauskaa testata, miten pari tämänvuotista Instagram-meikkitrendiä taipuu tumpelon käsittelyssä. Varovainen veikkaukseni on, etteivät lopputulokset täysin vastaa odotuksia. :)

1. GOLD LIDS

Ensimmäiseksi valitsin yksinkertaisen näköisen lookin toteuttaa: 

Lily Collinsin Instagram / Tämä postaus

From expectations to reality:

 

Mikä siinä on, että jos yrittää näyttää kuvassa samalta kuin joku muu, onnistuu näyttämään ainoastaan pöljältä?

Lupaan että mun luomet näyttää oikeasti vähän hohdokkaammilta kuin kuvassa. Silti, en tainnut päästä kovin lähelle Lilyn tyyliä. Käytin tähän lähinnä Maybellinen The 24karat Nudes -palettia. Tämä look ei ole ominta minua, mutta voisin kuvitella yrittäväni jotain samankaltaista vaikkapa rantajuhliin tai terassille. Blending-taidoissa minulla näyttää kuvien perusteella olevan vielä hiomista. Ja varmaan aika monessa muussakin jutussa.

 

2. CORNER EYELINER

Seuraavaksi valitsin jotain, joka näytti minusta huisin hienolta, mutta jonka uskoin olevan itselleni tautisen haastavaa:

Katie Jane Hughesin Instagram / Tämä postaus 

Yrittänyttä ei laiteta:

Tämä onnistui yllättävän hyvin! Huulia mä en osaa rajata, eikä löytynyt ihan samanlaista punaakaan. Ihokaan ei tosiaan kuulla. Silti, oon todella tyytyväinen siihen, miltä eyeliner näyttää! Mitä ootte mieltä? Rajaukseen käytin Maybellinen Master Ink -lineria, sekä Rimmelin Glam' Eyes -lineria. 

 

3. COLOUR BROWS

Viimeisenä piti koittaa jotain hassua, jotain mitä en varmasti tulisi muuten koittaneeksi. Instagram on täynnä sateenkaarenvärisiä, sinisiä ja glitterisiä kulmakarvoja. Myös sulkamaisia ja aaltomaisia muotoja löytyy. Itse en uskaltanut koittaa mitään hurjan radikaalia, vaan taiteilin poskipunalla kulmistani vaaleanpunaiseen vivahtavat:

Päätin jättää edellisen kohdan rajaukset täksi päiväksi, kun kerrankin jokin onnistui. Sipaisin myös luomille, poskille ja huulille samaista Monkin poskipunaa sävyssä Cheeky Cheeks. Ajatuksenani oli, että koska hiusteni latvoissa on tällä hetkellä punainen color wash -väri, punertavat kulmat eivät välttämättä olisi liian räikeät. Lopputuloksesta tulikin ihan hauska, joskin maitokauppaan en ehkä tässä lookissa lähtisi. :D

 

Mikä onnistui parhaiten? Oletteko itse koittaneet uusia meikkitrendejä?

Ihanaa alkanutta viikkoa! xo

Share

Ladataan...
by a mile

○ Kun muutin pois kotoa ensimmäiseen solukämppääni Jyväskylään kahden superpainavan laukun kanssa, rahtasin laukut Kortepohjaan, löysin oman asuntoni, asetuin oman huoneeni lattialle x-asentoon ja mietin, että tästä elämä alkaa

○ Kun sain ensimmäisen oikean työpaikkani assistenttina suuressa yrityksessä kesätöiden jälkeen

○ Kun määräaikaista sopimustani ei puolentoista vuoden jälkeen enää jatkettu, vaikka olin kovasti toivonut saavani jäädä

○ Kun sairastuin paniikkihäiriöön lukiossa, mikä muutti kaiken, ja seuraavien vuosien pari kertaa, kun sairaus taas iski vasten kasvoja

○ Jokainen kuntoutuminen, ymmärrys siitä, että minä pystyn voittamaan paniikin

○ Kun aloin hiljalleen ymmärtää, mihin ahdistushäiriöni juontaa juurensa

○ Kun pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin Irlantiin vaihto-opiskelijaksi hyvän ystäväni kanssa

○Kun nykyinen avopuolisoni pyysi minua ulos katsomaan kekripukin polttoa kesken vuoden kiireisimmän työpäivän ja hyvä kun en pyörtynyt yllätyksestä, ihastuksesta ja innosta

○ Kun päätin, että opiskelemani ala ei ole minua varten, ja Jyväskylään paluun sijaan muutin mieheni kanssa Lappeenrantaan

Mitähän seuraavaksi.

Share

Pages