Design-klassikot vuodelta 1964

Ladataan...
Minä ja Elain

 

Enkö jo melkein luvannut, etten kanna kotiin mitään niiltä Punanotkonkadun jätelavoilta. Viime torstaihin asti saatoin pidätellä itseäni, mutta siitä ohi kävellessä ”vahingossa” tuli kurkittua tarkemmin sinne lavalle ja siellä oli sellaisia ihania, ohuesta metallista taivutettuja, kasautuvia toimistotuoleja, jotka olisi semihelppo verhoilla uudestaan. Niitä löytyi lavoilta pienimuotoisen kurkkimisen ja ihan pienen penkomisen jälkeen 9 kappaletta. Onneksi Sisko oli tulossa kylään: pulla- ja teehetken jälkeen sanoin sille, että sitten lähdetään dyykkaamaan ja se sanoi vaan, että ”Okei”. Vain Sisko voi ymmärtää tätä poltetta! Emmä mitään Supermiestä tarvinnutkaan, Supersis to the rescue!!

Saavuttiin paikalle ja tyrkkäsin Elaimen talutushihnan Siskolle ja kiipesin lavan reunalle. Siellä oli sermejä, lasilevyjä, mappeja, ihan kaikkea. Ja suurin osa ihan hyväkuntoista tavaraa. Jossain vaiheessa kuikin niin syvälle, että meinasin tippua pää edellä jätteiden joukkoon. Onneksi Sisko oli jo siinä vaiheessa älynnyt köyttää Salaman kiinni ja tulla tarkkailemaan pikkusysterin puuhia: se nappas mua jalasta kiinni juuri viime hetkellä :D. Viereinen lava oli täynnä GWS:n metallikaappeja, jotka oli menossa Sorttiin tai minne ne nyt sitten kuskataankin. Täysin käyttökelpoista tavaraa, josta ihmiset olisivat valmiita maksamaan! Toivottavasti menevät lajittelun kautta myyntiin, mutta aika pahalta näytti kun oli pakattu kuitenkin ihan jätelavalle.

Sain Siskon avustuksella ongittua kuusi niistä yhdeksästä tuolista lavalta. Siinä niitä sitten kanniskelin polla punaisena ja nehän painaa jokainen noin 700 kiloa kappale (tai siltä se ainakin tuntui) ja mietin, että miten hitossa saisin ne kaikki kotiin asti. Olin melkein kotioven takana ja naapurin mies oli menossa portista sisään ja herrasmiehenä tarjoutui auttamaan. Bless hyviä tapoja! Mutta juu, tuolit ovat kyllä täyttä tavaraa, nämä eivät tuulessa kaadu.

Nyt tuolit on sitten varastoitu odottamaan jotain ihanaa kangasyhdistelmää. Aion verhoilla tuoliosan ja selkänojan kummankin eri kankailla, selkänojassa voisi olla kahtakin eri kuosia. Täytyy katsoa, jos tekisi vähän erilaisia kangasyhdistelmiä jopa tuolikohtaisesti. Tällä hetkellä käyttöön tulevasta tuolista saa tulla kesän kunniaksi oikein räikeä. Marimekon Puutarhurin parhaat -kangas kovasti kuumottaa istuinosaan.

Ja osaan tuoleista voisi laittaa vaikka Räsymatto-kuosia.

Selkänojaan sitten Juhlaraitaa (tai ehkä sitä Ikean vastaavaa).

Ja vaikka tuolien kotiin roudaus oli aikamoinen prosessi, niin kyllähän se kannatti. Kuukkeloin vähän ja voilá, tuolit löytyivät. Ovat sitten design-klassikko 40/4 vuodelta 1964 ja vieläkin myynnissä (tosin eri materiaalilla verhoiltuna kuin löytämäni)!

Share

Kommentit

Ruusa (Ei varmistettu)

Voi vitsit mikä löytö, onnitteluni! Kaikenlaista ihmiset heittävät pois. Uskomatonta. Laita pian lisää tuolikuvia!

miian
Minä ja Elain

Täytyy laittaa :), kamerassa odottaa ennen-kuva ja kankaatkin on jo hankittu! Oih!

J

Jes, onnea löydöstä! Niin parasta kun löytää tuollaisia aarteita. Ja jälkeen -kuvia odotellaan!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä on hieno löytö, onnea!

miian
Minä ja Elain

Kiitos! Juu, työt haittaavat vähän näitä harrastuksia... Jälkeen kuvia aikaisintaan ensi viikolla kun saan kotona ensin kaaoksen haltuun. :)

 

Kommentoi

Ladataan...