Ihana, ajaton Helene

Minä ja Elain

Rrrrakastan Helene Schjerfbeckin myöhäistuotantoa. Pelkistetty ilmaisu, värit, teosten hehku ja ajattomuus ovat tehneet tästä naisesta kuolemattoman. Ja idolini. Päästäpä joskus lähellekään tällaista itseilmaisun tasoa, teknistä osaamista ja tyyliä. Tää nainen on rokkistara!! Erityisen kiehtovaa oli, kun taiteilijan eri aikoina samasta aiheesta maalaamat teokset oli asetettu vierekkäin. Niistä todella näki taiteilijan silmän kehittymisen ja ilmaisun yksinkertaistumisen ja värimaailman vahvistumisen. Vertaappa vaikka näitä (Varjo muurilla (vihreä penkki) 1883 ja 1928):

Teoksia katsellessa tulee ihanan rauhallinen mieli. Jotenkin aistin niissä sellaisen hyvin kauniisti kuvatun surumielisyyden ja silti eleettömyyden, mielestäni se vaan on niin tyylikästä. Että sanotaan oma mielipide selvästi, muttei tehdä siitä numeroa.

Alla muutamia suosikkejani. Yksi näistä ei ollut Ateneumin suurnäyttelyssä, jota lämpimästi suosittelen jokaiselle taiteenystävälle. Ja siinä samalla voi liittyä myös Ateneumin ystäviin. Mutta hopihopi, näyttely on avoinna enää viikon 14.10. asti! Ainiin, postauksen lopussa hauska näyttelyyn liittyvä bonus!

En ole mikään numismaatikko, mutta kun huomasin, että näyttelystä on liikkeellä 2 euron juhlaraha, niin pitihän se pyytää kahviosta pullan kylkiäisiksi. Kolikon saa vaihtorahana vain tekemällä ostoja Ateneumin kahviossa tai museon kaupoissa. Kolikko ei kyllä mielestäni ihan tee oikeutta tälle ihanalle taiteilijalle ja en tajua, miksi näissä eurokolikoissa yleensäkin pitää olla fonttien osalta tuollainen kasarifiilis. Tämä onkin sitten ihan ainoa mahdollinen marmatuksen aihe tähän kokemukseen liittyen. :D

Miten taide voikin olla niin voimauttavaa ja inspiroivaa. Ihanaa viikkoa sinulle!

Share

Kommentoi