Ulkoiluhaluton poikamies

Ladataan...
Minä ja Elain

Harva nauttii syksyn ensimmäisestä räntäsateesta. Ei ainakaan kumpikaan meistä. Onneksi toinen sentään näytti uudessa Rukan kahisemattomassa sadepuvussaan tosi tyylikkäältä (vaikka vähän hävettikin lähteä ulos mokomassa kahleessa, tietysti).

Puku oli nyt ensimmäistä kertaa päällä ulkona. Siinä on hassu huppusysteemi, joka tekee pukemisen vähän vaikeaksi. Vähän nopeammin taisi sujua kuin viimeksi. No, siihen asti ainakin, kun vetoketju jumittui ja pukijalta meni ns. hermo. Hermottoman elämä on helpompaa ja puku tuntuu olevan Elaimen mieleen paljon enemmän kuin edellinen, rapiseva sadepuku. Hyvä, että sadepukuja on nyt kaksi, toinen ehtii aina kunnolla kuivua ennen uutta ulkoilua.

Harkitsin mustan ja keltaisen vaihtoehdon välillä. Keltainen olisi ollut tosi ihana, mutta puvun pinta on hyvin kangasmainen ja laskeskelin, että keltaisessa näkyisi sitten jokainen hiekanjyvänen. Tosin huuhdellahan tämäkin puku pitää jokaisen lenkin jälkeen. Musti ja Mirri -liikkeessä, josta puvun ostin, kerrottiin, että ihmeen hyvin käyvät nämä puvut kaikenkarvaisille koirille vaikka mitoitus on totutusta poikkeava. Rukan puvuissa ei nimittäin ole eri jalan- ja selänpituuksia, kuten monissa muissa puvuissa. Helppo oli Salamalle ainakin löytää sopiva malli. Nyt vaan pitää säätää nuo tassujen velcrot siten, että Elain ei mennessään kompastu omiin hihoihinsa. Olisi tosi kiva, jos hupun voisi irrottaa tai jotenkin taittaa pois tieltä, se on jotenkin vähän hassu ainakin tällaisessa pienessä sateessa. Materiaalista ja ulkonäöstä muuten täysi kymppi!

Hyvin nousee koipikin puvussa.

Kesää odotellessa!

Share

Kommentoi

Ladataan...