Ladataan...
Minä ja Elain

Aiemmin jo kyselin, että mikä se taiteilija-Sanna oikein on naisiaan, joka Helsingin keskustan Sokoksen ikkunaan oli päässyt esittelemään teoksiaan. No täs tulee!

Dave in 1 nite, Sanna Jalomäki

Nainen on australialais-suomalainen näyttelijä-taiteilija-muusikko. Aika huima luovan alan monitaitaja siis. Sanna on kouluttautunut näyttelijäksi Tampereella.

The Captain I, Sanna Jalomäki

Kuvataiteessaan Sanna keskittyy erityisesti luovaan muotokuvamaalaamiseen akryyleillä. Omilta kotisivuilta löytyy myös luontokuvausta ja ekotaidetta (taidetta lähinnä maalaamisesta syntyvistä roskista).

Glare, Sanna Jalomäki

Teokset ovat kuulaita, osittan paljasta kanvasta. Hahmojen kuvaus loppuu siinä kohti, missä heistä ei enää pystytä antamaan merkittävää lisätietoa. Tuossa kohti kanvaalla näkyy lyijykynäääriviivoja, jotka muuten peittyisivät maalin alle. Hentoja linjoja.

Yvette in yellow, Sanna Jalomäki

Saatchilta löytyy muutama Sannan teos. Minua viehättää näissä pienen hetken tarkka kuvaaminen, liike, kuvien pikkutarkka valokuvamaisuus ja se, miten jotkut teoksista eivät ole kokonaisia sekä valoinen, runsas, vääristynyt ja rikas värimaailma.

Skate (or die), Sanna Jalomäki

Osassa teoksia on jokin osa maalaamatta. Ne ovat täydellisen epätäydellisiä ja persoonallisia, kuin elämä ikään. Osa kuvista on kuin kauniisti tärähtäneitä valokuvia, joissa liike näkyy maalaukselle harvinaisella tavalla.

Sannan maalaukset ovat myös hauskoja, leikkisiä ja ihanan värikkäitä, silti tyylikkäitä ja kuvaavat hyvin aikaa, jossa elämme. Silti näitä teoksia voi hyvinkin kuvitella katsovansa mielenkiinnolla hyvin pitkänkin ajan kuluttua. Ja monen sadan vuoden päästä näistä voi sitten katsoa tämän ajan pukeutumis- ja harrastusmuotia!

Lippo wearing my glasses, Sanna Jalomäki

Sannan osalta kuvataide tuntuukin lähestyvän yhä enemmän valokuvausta siten, että molemmat täydentävät toisiaan. Maalaukset näyttävät osittain valokuvilta ja toisaalta taas usein käy hyvin selväksi, että ne ovat maalattuja. Hyvä muistutus siitä, että asiat eivät aina ole siltä, miltä ensikatsomalla näyttävät. (Kuvat Saatchi)

Tässä oma suosikkini. Kännykkäkuva ei tee oikeutta teoksen hehkuville väreille ja ison eläimen sopusuhtaiselle ja kauniille kuvaamiselle. Eivätkä edes nuo Saatchin kuvat vedä vertoja alkuperäisille. Tässäpä oiva syy nähdä teokset yleensäkin livenä: Helene Schjerfbeckin näyttelyssäkin olin se ärsyttävä ihminen, joka tunki siihen maalauksen kylkeen arvuuttelemaan taiteilijan sudinvetojen suuntaa ja voimakkuutta :D.

Virtahepo olohuoneessa, Sanna Jalomäki.

Tässä harmaudessa pitäisikin muistaa, että Kaikessa On Valoa.

"Kaikessa on valoa"- näyttelyn esittelyteksti Sokoksen ikkunassa Helsingissä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Minä ja Elain

Meinasinpa heittää eräänä kesäpäivänä jalkaani monta vuotta uskollisesti palvelleet Filippa K:n 3/4-pituiset mustat farkkuni, mutta huomasin, että eivät enää olleetkaan mustat. Vaan ihme harmaantuneet ja kauhtuneet.

Apuun tulee pyykkikonevärjäys, joka on yllättäen tosi helppoa ja mutkatonta eikä ole vahingoittanut ainakaan minun pyykkikonettani. Vaatteet pitää värjäyksen jälkeen pestä normaalilla pesuohjelmalla, joka samalla myös huuhtoo mahdollisia värijäämiä pois koneesta. Väriä se kyllä jättää johonkin pyykkikoneen osiin, siitä ei pääse mihinkään. Myöskään yhteisissä pyykkituvan koneissa värjäystä ei saa tehdä.

Mutta asiaan, ostin jo monesti hyväksi toteamaani Dylonin valmisväriä (sävy velvet black). Siinä on mukana värjäykseen tarvittava suola ja väriaine. Pussi leikataan auki saksilla pyykkikoneen sisällä ja varistellaan varovasti koneen sisälle. Tämä pöllyää aika lailla ja pöly on myrkyllistä, eli pidätä henkeä ja tee nopean varovasti. Sitten vaan vaatteet rumpuun ja pakkauksessa suositeltava 40 asteen valkopyykkiohjelma päälle. Kun kone on pysähtynyt, sekaan pyykkiainetta ja normaali pesuohjelma päälle. Sitten vaan kuivumaan ja voilá, taas säästyi rahaa!

Nakkasin sekaan myös alle vuosi sitten ostamani Vero Modan leggarit, jotka luopuivat väristään ensimmäisten 5 pesun aikana. Yksi väripakkaus, joka riitti esimerkiksi noille kaksille lyhytmittaisille farkuille, maksaa noin 10 euroa eli ihan ilmaista tämä ei ole.

Yhdet lempifarkuistani värjäsin siniseksi jo toiseen kertaan ja nekin ovat palvelleet värjäysten ansiosta jo 10 vuotta. Oli kivaa, kun kaverini kehui farkkuja hyvännäköiseksi ja sain sanoa, että kiitti, nää on jo yli 10 vuotta vanhat :).

Share

Pages