Ladataan...
Minä ja Elain

Ihan oli ihana aamu tänäänkin ja Elaimen kanssa lähdettiin ulos silleen ”dippadai kun elämä on mukavaa ja aurinko ihqa” –asenteella. Puolet lenkistä sujui ihan hyvin, kunnes yhden Elaimen lempinuuskutusnurtsin vieressä seisoskellessani aloin kuulostella, että nyt kuuluu joku tosi epämiellyttävän tuttu raakunta selän takaa. Ja siellähän ne taas olivat: tappajavarikset. Tästä on nyt Kummelin Varis-vitsit kaukana.  Ensimmäisen kerran tutustuin tähän riidanhaluiseen raatolintupariskuntaan noin viikko sitten, kun hyväntahtoisesti naureskelin toiselle koirakolle, joka väisteli jonkun pikkulinnun syöksyjä ja juoksi lopulta ohitsemme. "Eipähän nuo linnut kovin vaarallisia voi olla", mietiskelin, "pahinta on, että niille osoittaa pelkonsa". Kun edelliset uhrit oli saateltu sydän sykkyrällä matkoihinsa, iskivät nuo siivekkäät pahanilmanlinnut meihin! Tai itse asiassa MINUUN! Ensin tuli sitä ”graa-GRAAAA” –meininkiä ja sitten alkoivat syöksyharjoitukset: ensin puolen metrin päästä ja lopulta niin, että hiukset hulmusivat kun lintu päästeli ylitseni. Sillä kerralla en tirppoihin tarkemmin huomiotani kiinnittänyt, sillä en kuvitellut siivekkäiden olevan kovinkaan vaarallisia.

Nyttemmin olen muuttanut mieleni.

Tänä aamuna ahdistelu nimittäin pääsi jo ihan toisiin ulottuvuuksiin. Nyt otettiin kontaktia ja kunnolla! Ensin varoitettiin syöksymällä kertaluonteiseesti ja pysähdyttiin läheisen tolpan päähän, levitettiin siivet, otettiin katsekontakti ja eteenpäin nojautumalla kiekaistiin hyvin pahansuopa graa-GRAAAAAAA. Ja vaikka ne puhukaan varista, niin ymmärsin sanoman olevan suurin piirtein, että ”die bitch if you come any closer”)! Oikeasti sillä hetkellä koin jonkun Hitchcockin Linnut  –takauman, koska maailma raakkujan ympärillä tummeni, aika pysähtyi, katseeni nauliutui sen kuolleen näköisiin hiilisilmiin ja menin ehkä ihan vähän paniikkiin. Ja vannon, että se tipu tajusi sen. Saakelin emu lähti taas lentoon ja seuraava sukellus ilmoista oli jo rohkeampi ja lintu hipoi hiuksiani. Ja kun aloin hyökkäysten jatkuessa vaistomaisesti kyyristellä (mikä ehkä oli Suuri Virhe) niin sitten losautettiin kynsillä takinselkämykseen. Ja sillä otuksella on terävä nokka ja kynnet ja varmaan kirppuja, yöök (koska just ne kirput on tässä kohti se, mistä kannattaa olla huolissaan, nimimerkki päänahkaani on kutittanut tämän takia koko päivä) ja se koski muhun!!

Ja mitä tekee Sankarikoira Salamaaa? No. Hän nuuskutti maata hyvin intensiivisesti ja nosti koipea. Siis kun mua yritettiin tyyliin MURHATA :D. Vähänkö olen opettanut Elaimeni hyväksyväiseksi, bless sinänsä :).

Mutta joo, eihän siinä muu auttanut kuin juosta. Siihen puistoon ei nyt aamuisin voi mennä ennen kuin pesimäkausi pääsee vähemmän höyheniä nostattavaan vaiheeseen ja tirpat keskittyvät lähinnä ravinnon etsintään. Muualta kuin minun silmäkuopistani.

Kuvan varis on syyllinen kunnes toisin todistetaan. Terrrrve vaan kaverrri itsellesi, senkin, senkin, höyhenjannu! Mur!

Share

Ladataan...
Eko
Minä ja Elain

Sydämeni itkee verta: Punanotkonkadulla Ullanlinnassa on taas pari jätelavaa täynnä entisen poliisilaitoksen jätteeksi luokiteltuja kalusteita! Harmi tässä on se, että purkajat ovat perin tehokkaita ja roskalavat vaihtuvat pihassa tiuhaan, jolloin niistä kelpo tavaran poistaminen ennen kuljetusta ei oikein onnistu. Olen nähnyt lavoilla ihania metallikaappeja ja puunojaisia tuoleja. Kovin painavia vain ovat ja lavat on pakattu kukkuroilleen eli emme saa sieltä mitään tavaraa Elaimen kanssa säilöön ellei Supermies yhtäkkiä innostu Suomessa dyykkaamisesta. Jos teillä on käytössänne paku ja riuskoja ystäviä, niin sinne vaan penkomaan metallikaappeja ja muita toimistokalusteita!

Share

Ladataan...
Minä ja Elain

Aurinko paistaa, ulkona on lämmintä, tuuli vilvoittaa ihanasti ja tiedossa oli kaksi ihanaa design-helmitapahtumaa. Sellainen oli olo tänä aamuna kun vihdoin sain kammettua itseni sängystä eilisen ripsienpidennyskurssin jälkeen. Siitä enemmän toiste :). Nyt olisi tiedossa taidetta, lisää taidetta ja sitten sitä dissainia vai mitäsenytoli.

Jalkaa toisen eteen ja taas sinne Paviljonkiin, josta en tunnu saavan tarpeekseni. Tänään siellä tarjoiltiin Aalto-yliopiston opiskelijoiden ja valmistuneiden designia myyjäisten muodossa. Jenni siitä jo kirjoitti niin hienosti, että en tässä ryhdy kaikkea toistelemaan. Mutta muutaman muotoilijan tuotteineen tahdon teille esitellä vielä tuon listauksen lisäksi.

Asmo Noronen löytyi Paviljongin kuumimmasta paikasta ja sen mukaisia olivat tuotteetkin: Yks-jakkara ja kansallispukukankaista ommellut uutuustyynyt.

Paitsi lahjakas Asmo on myös ihan supermukava! Asmon tuotteita saa tilattua myös Helnon verkkokaupasta.

Matias Liimatainen ja Fauna Jars -säilyttimet. 

Matias Liimatainen tekee paitsi muoviromusta robotteja myös ihania Fauna Jars -säilyttimiä valutekniikalla. Nuo olivat niin upeita, että jäin aika pitkäksi aikaa niitä ihailemaan. Olisin voinut ottaa noista minkä vaan! Ja vielä mieluummin jokaisen.

Ihanuuksia tarjoili myös muotoilija Jue Feng. Aivan upeita moderneja printtejä, kortteja ja julisteita. Huomaa myös taiteilijan teoksiin sopiva asu.

Sitten Highlights-galleriaan Mannerheimintielle katsastamaan Metropolia AMK:n muotoilijaopiskelijoiden valaisinnäyttelyä. Ja siellähän tarjoiltiin shampanjaa kun gallerian vartija sattui olemaan tuttu ;). 

Upeita töitä, tässä muutamia:

Tuomas Nyholmin ripustettava Reppu-valaisin on koottu taidolla nahasta, köydestä ja läpikuultavasta, taitellusta kuitumateriaalista. Hauskan valaisimen voi ripustaa haluaamaansa paikkaan, tästä tulee mieleen 50-luvun herrain tupakkahuoneet.

Matti Aukian Kappa-valaisin on tehty mökiltään löytyneestä, ulkona pilalle kostuneesta puusta. Valo siivilöityy reunan aukosta ja kannen läpi paljastaen puun syyt ja pikkuvirheet. Varsin sympaattinen valaisin luo lempeää valoa.

Juhana Myllykosken Kursk on saanut vaikutteita teollisesta rappiosta: ruostuneista koneista ja hilseilevistä puutaloista aurinkoisissa ghetoissa. Suupuhallettu lasi on hiottu käsin ja osa osista sorvattu itse. Lopputulos on kaunis ja käytännöllinen, taatusti uniikki valaisin, jonka valon voi suunnata haluamallaan tavalla. Värivaihtoehtoina oli tarjolla musta, valkoinen ja vihreä lasi.

Elina Vuokilan Taite on aika nerokas: kevyt, kauniisti valaiseva ja johdon värin voi valita useasta vaihtoehdosta. Lisäksi useamman varjostimen yhdistämällä saa aikaan varsin näyttävän valaisimen. Kangaspäällysteiset johdot on helppo kietaista solmulle, joka pitää valaisimet yhdessä.

Peeta Peltolan Dip Dyed Trash Lamp. Ja mä!

Share

Pages