Ladataan...
Minä ja Elain

Jätkällä on ollut rankka duuniputki viimeisen parin viikon aikana. Kysyin ennen koiran toimistolle ottamista luvan pomoltani sekä tietysti huonetovereiden mielipiteet. Kun kaikki näyttivät vihreää valoa, uskalsin tuoda haukun mukanani. Hyvin on mennyt!

Osa 1: kokous.

Tällä viikolla jo kaksi päivää toimistokoirana, viime viikolla saman verran. Täytyy kyllä hattua nostaa kesäduunipaikalle, että voin sinne karvatassua silloin tällöin ottaa mukaan. Töissäkin viihtyy pidempään, kun ei tarvitse juosta kotiin toista ulkoiluttamaan!

Osa kaksi: maileihin vastaamista.

Edellisessä IT-duunipaikassani ehdotin, että josko yhteen työhuoneista voisi silloin tällöin tuoda jonkun karvatassun. Senkin takia, että tutkitusti koira lisää hyvinvointia työpaikalla, lievittää stressiä ja antaa positiivisia elämyksiä ihmisille. Mutta ei se käynyt ollenkaan. Silloin tajusin, että tämä ei ole minun paikkani. Että asiaa ei edes voinut harkita.

Uudessa duunissa Jätkä otti kyllä tosi rennosti. Toisessa kokouksessa nukahti niin syvästi, että näki juoksu-unia. Jalat vaan sätkyivät huoneen nurkassa ja kokoustajia nauratti. Kaveri oli tosi kiltisti joka kerta kun officelle hänet vein. Haukahti vain kerran ja sekin johtui ovikellon äänestä. Koska kyllähän nyt vieraat pitää toivottaa tervetulleeksi! En edes muista, kuinka monta rapsuttajaa työhuoneessamme on käynyt. Kaikilla on jotain kivaa sanottavaa ja Salama on tykännyt jokaisesta. 

Share

Ladataan...
Minä ja Elain

Kolmisen vuotta sitten tuli käytyä Berliinissä Madonnan konsertissa ja sieltä tarttuivat mukaan tosi laadukkaan oloiset nilkkapituiset nahkakengät, täydelliset toimisto-oleiluun. Nyt kun taas toimistossa tulee vietettyä aikaa, niin kaivoin popot parin vuoden tauon jälkeen esille, koska nahkakengäthän ovat hyvin pidettyinä lähes ikuisia. Siis nimenomaan HYVIN PIDETTYINÄ.

Mutta mitä hittiä: niiden pohjat olivat irronneet kengästä kärjen kohdalta! Ei yhtään sievää. Usein näissä nahkakengissä ongelma on juuri tuo pohja. Joskus olen ostanut jotkut tosi kalliit saappaat, joiden myyjäliike suositteli ensimmäiseksi kävelypintojen vaihtoa. Vähän ihmetouhua laittaa kenkiin pohjat, joilla ei voi kävellä, mutta bisnes tietysti sekin.

Mutta nämä berliinipopot. Jotain pitäisi tehdä. Ja koska kenkiä ei tietenkään voi viedä suutarille kuten normaalit ihmiset tekisivät, hain Clas Ohlsonilta joustavan liimaustuloksen antavaa erikoisliimaa ja päätin korjata kengät itse. Tämä johtuu paitsi masokismin tasolle yltävästä "minä-itse" -tuunaamispakkomielteestä, osittain siitäkin, että kerran suutarilla käydessäni kuulin ammattilaisen sanovan viereiselle asiakkaalle, että "Laita niihin itse pikaliimaa niin pääset halvemmalla. Me teemme täällä ihan saman." Olin vähän ihmeissäni, mutta nyt päätin kokeilla.

Biltemasta olen tainnut ostaa näitä näppäriä klipsejä, jotka sopivat kaikenlaiseen paskarteluun, joka vaatii tasaista puristusvoimaa. Paperia kengän sisään, liimauspintojen puhdistus, liimaa kehiin ja puristus. Sitten odottelemaan.

Vuorokauden jälkeen näytti aika siistiltä.

Lankkasin ja harjasin kengät ja nyt niitä kyllä kehtaa taas käyttää eikä tarvitse pelätä kompurointia. Raportoin, miten liimaus kestää.

Share

Ladataan...
Minä ja Elain

Kaskas, näin on taas viikko ohi vilahtanut! Kesätyön lomassa on aika vähän ehtinyt, mutta jotain sentään: vesillä kaksi kertaa tällä viikolla. Ja molemmat kerrat Hyvin Vanhoilla Venhosilla. Tiistaina minulla oli onni saada paikka historialliselle purjehdukselle Svanhild-kaljaasilla. Lähtö oli Halkolaiturista ja matka kulki kohti Suomenlinnaa. Kovin pitkälle ei päästy kun jo piti kääntyä takaisin, mutta jätti oikein kauniit muistijäljet pienen ihmisen kuuppaan. Ihana Helsinki-viikko!!

Svanhild, vuosimallia 1948.

Olipa aivan ihana ilta. Ja ilma!

Sininen taivas ja tällaiselle maakravulle riittävän tyyni sää. Silti riittävästi tuulta purjeisiin muttei niin paljon, että olisi tullut huono olo.

Sää kyllä helli näitä meren ihmettelijöitä.

Ja risteilyn jälkeinen Kauppatorimättö!!! "Kyllä se meri-ilma vaan lisää ruokahalua" oli käytetty tekosyy.

Lauantaina oltiinkin sitten Suomenlahden Puuveneilijöiden järjestämässä puuveneparaatissa. Halkolaiturista taas lähdettiin ja Kauppatorin kautta kävi tie Eiran rantaan ja siitä Suokkiin. Olin AEB-veneen kyydissä. AEB on 11,5 metrinen salonkivene on rakennettu alunperin 1928. Kuutisen vuotta sitten venhe sai uuden, näppärän omistajan ja sen täysi remontti valmistui kolmisen vuotta sitten.

AEB valittiin tänä vuonna puuveneparaatin parhaaksi historiallisesti toista kertaa peräkkäin. Aika saavutus! Omistaja oli työstänyt alusta 5000 tuntia ja viisi vuotta eli oikeaan osoitteeseen meni palkinto. Veneen omistaja sanoikin, että on naimisissa: veneiden kanssa. Kuulemma tulee halvemmaksi kuin naisen pito :D. Tässä tuon rakkaudentyön tulos Suomenlinnan vierasvenesatamassa, josta sen voi bongata vielä huomisen sunnuntain ajan.

On se nätti.

Katsojia riitti reitin varrella, tässä yleisöä Kauppahallin kupeessa.

Olipas merellistä! Ihanaa, kesä on vihdoin tullut, uskottava se on. Terveisin nyttemmin punainen hattiwatti...

Share

Pages