Ladataan...
Minä ja Elain

Osallistun seinävalollani 4.2.2013 asti olevaan valaisinnäyttelyyn Lasipalatsin Akkuna-galleriassa. Työni nimi on Emerald.

Inspiraation olen saanut vanhoista vintagesormuksista, joissa on isoja, tyynymäisesti leikattuja jalokiviä. Fiilis, josta valaisimeni lähti syntymään, on se nenää nipistävä kirpeys, kun lähtee pakkaspäivänä aurinkoiseen hankimaastoon ulkoilemaan. Suunnittelin valon, jonka itsekin tarvitsin: tätä valaisinta voi käyttää sekä seinä- että kattovalona. Työnimenä tuotteella oli (kaikella rakkaudella) Seinäsämpylä. Tällaisia versioita siitä pyörittelin.

Kun pääsin itseni kanssa noin suurinpiirtein yhteisymmärrykseen valaisimen mallista ja olin sitä aikani piirrellyt käsin piirreltyinä, mallinsin siitä versioita 3D-ohjelmilla. Viimeisin versio on piirretty Rhinoceroksella, yllä oleva kuva rendattu Solidilla. Mutta miten sitten päästiin 3D-mallista kolmiulotteiseen, kahdesta osasta koostuvaan muovivalaisimeen?

Vein 3D-mallin kouluun, jossa siihen määriteltiin jyrsinterän ajoradat. Tämä tieto syötettiin CNC-jyrsimeen, joka jyrsi halutun muotoisen muotin Sikaflex-foamista. Koska muotista tuli niin korkea, piti blockeja liimailla polyuretaaniliimalla yhteen.

Jyrsiminen ja ratojen piirtäminen kesti noin 8 tuntia. 

Lopputuotteena saatiin malli, joka viimeisteltiin ja siirrettiin tyhjiömuokkauskoneeseen.

Tyhjiömuokkauskone (oikeasti puhumme imppauksesta :D) toimii niin, että siihen leikataan oikean kokoinen pala jotain kuumamuokkautuvaa muovia (tässä tapauksessa akryylia), joka sitten puristetaan laitteen kansirakenteisiin kiinni ja lämmitetään. Kun muovi on tarpeeksi pehmeää, laitetaan imu päälle ja samanaikaisesti nostetaan muotti kuuman muovin läpi. Imu takaa sen, että muovi imeytyy kiinni muottiin. Tuo yllä oleva kuva on yhdestä toisesta proggiksesta, josta ehkä myöhemmin, mutta siis sama periaate.

Näin saatu kappale irrotetaan reunoistaan, viimeistellään ja kas vain, taas on uusi valaisin maailmassa. No, pitihän siihen tehdä taustalevykin eri muovista. Sen piirsin Rhinolla, leikkasin laserilla ja kuumensin siten, että sain taiteltua sopiviin kulmiin ja liimasin kiinni tyhjiömuovattuun osaan. Taustalevy on suunniteltu niin, että siihen saa kiinni perus E27-kantaisen valaisinosan kiinni ilman liimaa.

 

Share

Ladataan...
Minä ja Elain

Tämä on nyt yhtä juhlaa tämä viime vuoden tuotoksien esittelyrumba! Tai cha-cha-chaata tai hip hoppii, mikä nyt ketäkin miellyttää :). Tällä kertaa tuotoksia on esillä Lasipalatsin Akkuna-galleriassa (Iberon ja Globe Hopen välissä Simonkadun puolella). Tunnelmasta valaisimeksi -kurssillamme syntyneet hengentuotteita siellä juuri nyt! Näyttely on auki 4.2. asti joka päivä kello 12-18. Tervetuloa tutustumaan!

Avajaisiltana tunnelma oli tiivis, lämmin ja mukava. Lähes kaikki valaisimien muotoilijat olivat paikalla kertomassa tuotteistaan. Omasta valaisimestani sitten eri postaus. Mutta menkeehän kahtomaan!

 

Share

Ladataan...
Minä ja Elain

Huh, aikamoista raadioskuggaa on pukannut. Töissä ja koulussa on ollut hillitön kiire ja sitten piti vielä mennä ilmoittautumaan LUX Helsinki 2013 -näyttelyyn, jossa esitellään valoa kaikissa muodoissaan. Se pidetään 4.-8.1.2013 ympäri Helsinkiä. Ilmoittauduin avoimeen kisaan, johon suunnitellaan ulkolyhty. Lyhdyt ovat esillä huomisesta alkaen Hesperian puistossa Finlandia-talon takana. Näyttelyn nimi on Lantern Park. Sain juuri puristettua oman lyhtyni kasaan. Sen nimi on Viivi is a Star ja tässä se nyt on.

Niin, tai tuolta sen pitäisi ainakin näyttää. Todellisuus sitten on ehkä vähän vähemmän juhlallinen.

Aikamoinen prosessi on ollut tämä työ. Laskeskelin, että olen piirrellyt ja rendannut tätä noin 40 tuntia Rhinoceroksella ja SolidWorksilla. Tänään vietin ensin reilut 4 tuntia laserin äärellä työstämässä aihioita ja sen jälkeen olen liimaillut tätä JÄNNITTÄVÄÄ 3D-palapeliä kasaan viimeiset 5 tuntia. Ja näissä laskelmissa ei ole mukana mallin miettimiseen käytettyä aikaa. Ja nyt kai kuuluu sanoa, että hetkeäkään en vaihtaisi pois! :D

Ja nyt kun kokosin tämän jutun ensimmäistä kertaa 1 mm:n polyesteristä, jota tähän projektiin olin valinnut, huomasin, että 1,2 mm:n polypropeeni olisi ollut huomattavasti järkevämpi vaihtoehto. Tuo polyesteri (kyllä, se on täyttä muovia se polyesterinen paitasi myös) on ihan liian jäykkää tällaiseen projektiin. Malli murtui muutamasta kohdasta koottaessa ja materiaalia kun oli käytössä 1,5 neliötä eikä enempää niin on nyt sitten se, mikä on. 1:1-paperinen hahmomalli kyllä näytti tosi kivalta:

Ja nyt tahtoisin tietysti muokata malliakin vielä aika aggressiivisesti. No, onneksi deadlinet on keksitty ja se on huomenna.

Tähän lopputulokseen pääseminen siis edellytti seuraavat vaiheet:

1. joonkun verran skissailua (=skeching)

2. jooOOoonkun verran enemmän 3D-mallinnusta

3. jonkun verran rendausta (=fotorealistisen mallin luominen 3D-piirroksen pohjalta). Tähän käytin SolidWorks 3D-mallinnusohjelmaa. Tietokone tekee tämän, kun valkkaa oikeat materiaalit, ympäristön ja valotuksen. Niin ja siis mallintaa tuotteen tietysti.)

4. jooonkun verran 3D-mallin avaamista kaksiulotteiseksi sapluunaksi, jonka pystyisi sitten tulostamaan laserilla. Lue: piirrä koko juttu uudestaan.

5. jonkun verran harjoituslaseroimista. Ensin kokeilin sapluunan toiminnan tulostamalla sen pahville, kokosin sen ja tein tarvittavat muutokset malliin.

6. jonkun verran varsinaisen materiaalin laseroimista. Tämä on hauska vaihe! Kunhan ensin saa selvitettyä, millä tasoilla koneen säädöt pitää olla, jotta taitokset eivät pala läpi ja saumat taas ulottuvat materiaalin läpi, mutteivät sulata materiaalia liikaa (note to self: 1 mm:n polyesterin leikkaus speed 25, power 70, corner power 50, kaiverrus 30, 20, 15)

7. jonkun verran kasaamista. Liimasin pikaliimalla myös sormeni. Kaikki. Yhteen ja lyhtyyn. Useammin. Ja ei irtoa asetonilla kokonaan tuo tahna, ei.

Mutta, nämä ovat pieniä uhrauksia siihen katsottuna, että tuo lyhty on nyt valmis!!! Vitsit, mä rakastan näitä hommia!!! Luckiest girl ever :). Vaikka palkkaa tästä ei kukaan maksa, on pienellä ihmisellä iloinen mieli kaiken tämän jälkeen! Ja, Lux on siitä ihana organisaatio, että materiaalikulut saan takaisin. Kokoamisoperaation jälkeen asunto näytti tältä. Tiedän siis myös mitä teen huomisen illan = nämä itse aiheutetut kiireet eivät ehkä ikinä lopu :D.

 

Share