Ladataan...
Minä ja Elain

Hih, on se vaan ihana kutsua kavereita kylään. Monestakin syystä: ensimmäisenä tietysti ihanaisten ja -miesten näkeminen ja toinen se, että tulee laitettua omaa kämppää kuntoon tehokkaammin kuin minkään muun, vain itselle suunnatun deadlinen avulla. Siis: vieraat tulevat kello 18 ja minä maalaan seinää vielä kello 16:30. 

"Kyllä se siitä kuivuu" mietin. Sitten iski realismi "Tai sitten täytyy pyytää vieraita olemaan nojailematta pintoihin..." Seinä ehti kuivua juuri ja juuri ja onneksi maalijämät, joita tähän käytin, olivat vesiohenteisia. Eli emme tukehtuneet katkuihin. Muutenhan koko projekti olisi ollut ihan mahdoton. 

Seinä jälkeen maalauksen.

Tahdoin jatkaa keltaisella linjalla, mutta myös seinään jotain uutta piristettä. Siispä raitojen maalausta! Maalasin raidan rajaamalla maalarinteipillä sopivan kaistaleen ja jätin sen sisäpuolella olevan alueen maalaamatta. Maalin väri on keltainen Tikkurilan Luja-valikoimasta, kiiltävyysaste puolihimmeä, väri K390.

Seinä ennen maalausta, ennen remonttia seinän maalaamattomilla alueilla oli kaapit.

Mutta takaisin aikaan ennen vieraiden tuloa: kello 17:30 olin saanut kämpän puunattua ja maalattua ja ryhdyin miettimään tarjoiluja. Olin luvannut tehdä kamuille blinejä, jos tuovat täytteet. Jännittävän äärellä oltiinkin sitten siinä vaiheessa, kun googlasin reseptiä puolta tuntia ennen vieraiden tuloa ja havaitsen, että blinitaikinan pitäisi muhia 1-2 tuntia, mieluiten yön yli ennen paistamista... :D Mut kyl me ruokaa saatiin, siitä toiste!

Alle 20 neliön juhlapaikkaan mahtui muuten ihan hyvin 11 henkilöä, kun emäntä vaan oli tarkkana. Kengät säilöttiin vessan lattialle ja juomat laitettiin kylmenemään ikkunan väliin ja lämpimimmät kangaspussissa ikkunan ulkopuolelle (vähän narua patterin ja kassin välille, hyvin pysyivät sekä kylmänä että paikoillaan. Tässä täytyy varoa, etteivät mene liian alas naapurin ikkunan kohdille ja häviä sen siliän tien, hehe). Lisäksi tiskata piti koko ajan ja siivota tyhjeneviä pulloja pusseihin. Kaiken tämän ohella ehdin jutella kaikkien vieraideni kanssa, he kun olivat siinä suoraan vieressäni. Ja pitää muutenkin hauskaa itsekin! Oli ihanaa!!

Share

Ladataan...
Minä ja Elain

No en minäkään. Mutta mitä olenkaan menettänyt! Törmäsin tämän taiteilijan teoksiin Pinterestin ihmeellisessä maailmassa.

Alankomaalainen Jan Mankes eli lyhyen elämän 1889-1920, kuoli tuberkuloosiin vasta 31-vuotiaana.

Voi vain unelmoida, mihin kaikkeen hän olisikaan yltänyt, jos olisi elänyt pidempään. 

Mielettömän perinnön jätti tämä mies. Hänen maalauksistaan tulee mieleen Helene Schjerfbeckin myöhäistuotanto. Ja jotenkin Heljä Liukko-Sundström. 

Useat tauluista ovat eläin- ja asetelma-aiheisia tai kuvaavat tasaisia hollantilaismaisemia. 

Nämä eivät kuitenkaan ole perinteisesti toteutettuja, vaan utuisia, moderneja, jotenkin japanilaisvaikutteisia, yksinkertaistettuja, unenomaisia hetkiä vangittuna kankaalle.

Lopuksi ehdoton suosikkini:

Share

Ladataan...
Minä ja Elain

Kaveri puhui facessa tehneensä niin hyvää hernekeittoa, että lapset olivat pyytäneet oikein lisää. No heti iski annoskateus ja ihme kyllä vielä muistin kaupassa ostaa herneitäkin. Resepti on tyylikkäästi suoraan pussin kyljestä, vähän sovellettuna tietysti.

Voisin kyllä sanoa, että on aikamoista toiveajattelua, että reseptin mukaisessa kahdessa tunnissa saisi kunnon keiton keitettyä. Edellisen kerran kun tein hernerokkaa itse noin 10 vuotta sitten, keitin sitä ohjeen mukaan ja keitto koostui hyvin selvästi tasan kovista herneistä ja vedestä eikä siitä koskaan tullut sellaista muussaantuneen herneen silkkistä puuroa vaan lähinnä ilmavaivoja ja paha mieli. Vedin sitten herneen nenään, enkä ole tehnyt keittoa sen koommin.

Onneksi aika kultaa muistot ja päädyin kokeilemaan tätä uudemman kerran. Tällä kertaa keittelin hernaria lähemmäs neljä tuntia: kolme tuntia levyllä ja vielä tunnin levyn sammuttamisen jälkeen. Ensimmäisen tunnin jälkeen lisäsin herneiden ja kuivatusta sipulirouheesta keitetyn pohjan joukkoon porkkanoita ja naudan luomujauhelihaa isoina paloina (en pidä luiden keitosta kalastelusta, läskistä enkä varsinkaan mistään savustetusta lihasta hernekeitossa).

Hyvää tuli. Valmis keitto upposi oikein hyvin ja sitä riitti pakastettavaksikin. Ihanaa, ensi viikolla eväänä on itse tehtyä!

Share

Pages