Ladataan...
Minä ja Elain

Ihmisillä tuntuu olevan välillä tylsää. Kun moisesta valittavat, onnittelen! Se nimittäin tarkoittaa, että on aikaa tehdä mitä vain: levätä, harrastaa, olla vaan. Sitä suurinta luksusta. Siksi junamatkat on kivoja. Voi tehdä vaikka mitä tai olla tekemättä yhtään mitään.
 
Näin sujui eilen junamatka (osa hommista on tehty yhtä aikaa, eli minuutit ei täsmää. I am a multitasking woman :D)

  • 3 tuntia 12 minuuttia US:n myydyimpien listahittien kuuntelua (osittain päällekkäin koukkuamisen, syvien mietteiden ja kaiken muun kanssa) 

  • 1 tunti 25 minuuttia tunisialaista koukkuamista
  • 35 minuuttia torkkumisyrityksiä
  • 22 minuuttia ikkunasta ulos tuijottelua ja syviä mietteitä
  • 5 minuuttia ystävien tavoittelua puhelimitse (ai taas katkes, hö)
  • 20 minuuttia facebookissa (tekemässä mitä, tiedä en)
  • 5 minuuttia sähköpostin kelailua
  • 8 minuuttia salminakki-fisherman friendsien syömistä
  • 8 minuuttia lapasen mallailua miettien, riittääkö lanka lopppuun asti
  • 15 minuuttia kamerakokeiluja: voiko Instagramin suodattimia käyttää Windows Phonessa? No voi, mutta ei vielä tule yhtä hienoja eikä helposti.

  • 6 minuuttia käsilaukun ja matkatavaroiden kaivamista etsien milloin mitäkin. OKEI, 16 minuuttia, aina on jotain hukassa.

Mitään suodattimia tartte, likainen junanikkuna riittää!

Nyt sit kotona. Tylsää = aivan ihanaa!!

Share

Ladataan...
Minä ja Elain

Parhaat biisit on niitä, joista tulee mieleen muistoja tai joku fiilis vuosien varrelta. Joiden voimalla palaa sinne, minne ei enää muuten pääse tai ole muistanut aikoihin matkata.

Kun nyt kuuntelen J. Karjalaisen uutta levyä, minulle tulee kumma tunne siitä, että kuuntelen jotain vanhaa ja tuttua, jota en kuitenkaan ole ennen kuullut. Että kuuntelen menneisyyttäni tulevaisuudessa. Että tulen kuuntelemaan tätä levyä ja siitä tulee minulle muistojen levy.

Rakastan ensimmäistä sinkkua "Mennyt mies" ja erityisesti kohtaa, jossa lauletaan isän veistämistä puu-ukoista, joita löytyy pellosta. Keihäänkärjestä, joka löytyi ja katosi. Ja siitä, miten Jii veistää omat ukkonsa vinyyliin. Lav, lav, lav. Jotain niin vertauskuvallista elämästä yleensä. "Riisinjyvä" -biisi jatkaa samoilla linjoilla: Karjalainen kertoo niin kauniisti siitä, miten pieniä olemme ajan virrassa. Minä kuulen näissä lauluissa myös sen, että sillä oman elämän pienuudella ei ole väliä, juuri ne ohikiitävät hetket ovat niitä tärkeimpiä. Ja se, että vaan elämme ja olemme olemassa sen pienen ajan, joka meille on annettu. 

Tiedän, että tämä levy tulee kestämään aikaa ja kuuntelua tässä osoitteessa. Albumin nimikin on kovin kaunis ja lohduttava. Tykkäätkö?

http://www.youtube.com/watch?v=6ym2F3rbKmM&feature=player_embedded

Kuvat: Radionova.fi ja cdon.com

Share

Ladataan...
Minä ja Elain

Täällä ollaan vietetty aikaa vällyjen välissä. Ihan tosi romanttisesti yksin ja pakosta, influenssan kaatamana.

Kaveri oli hoidossa muutaman päivän, pahimman kuumeen ajan ja nyt on sitten nautittu yhteisestä lepoajasta kun taas jaksan käyttää Jätkää ulkona.

Olen tällaisista flunssista samaa mieltä kuin Woody Allen kuolemasta: ehdottomasti EN suosittele. 

Onneksi on Elain <3.

Elaimen kanssa oleilu on kyl sitä parasta lääkettä. Auttaa ihan kaikkeen!

Share

Pages