Yäk
Ladataan...
Minun olo ei helpotu. Ei sitten millään. Tulen olemaan yksinäinen ja rikki koko loppuelämäni. Ettäs tiedätte!Toisalta toivon kuitenkin olevani väärässä. Ehkä nämä uudet lääkkeet auttavat, ehkä lääkärit vihdoinkin ymmärtää että tarvitsen vähän enemmän. Ehkä minäkin pikkuhiljaa alan arvostamaan itseäni.
Elämä on niin vaikeaa. Varsinkin kun olen ollut masentunut niin kauan. Miltäköhän tuntuu sitten, kun olen parantunut siitä? Miltäköhän tuntuu elää normaalia elämää?
Se jää nähtäväksi.
Kommentit
Voin kertoa että IHANALTA! Itse masunnuksen kärsineenä usein mietinkin, miten helppoa se elämä onkin nyt terveenä, koita vaan jaksaa :)
Kiitoksia, yritetään tässä jaksella :) Näköjään toivoa kuitenkin on!
Terapialla ja sopivilla lääkkeillä se lähtee taittumaan. Täytyy vain muistaa antaa itselle ja mielelle aikaa. Mielen treenaamiselle ei voi tehdä samanlaisia aikataulutavoitteita kuin muulle kropalle.
Olet niin oikeassa, Vieras Mies!
Kommentoi