Ladataan...
Minä(kö?)

 

Mielen päällä ei mitään turhaa ylimääräistä. Mieli on hyvä.

 

 

Aurinko välähtelee pilvien välistä. Ei osaa oikein päättää tulisiko esiin vai ei.

 

 

Jokin totuttu tapa pitää aina jotain jaloissa kotonakin sisällä. Sukat eivät kelpaa.

 

 

Vain tee riittää. Oikeasti pitäisi syödä jo lounasta.

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Minä(kö?)

 

Onko siis mahdotonta kehittyä hyväksi ilman virheitä ja niistä oppimiamme oppeja? Onko virheet väistämättömiä kehityksessä? Opimmeko kuitenkaan kaikista virheistämme jotain? Täytyykö joissain tapauksissa virheitä tehdä useita kertoja ennen kuin opimme?

 

 

Jos lähtee aivan alusta liikkeelle niin sanotaan että lasten täytyisi antaa kokeilla "rajojaan" kaatumalla, putoamalla, polttamalla sormensa/kielensä yms että he ymmärtäisivät miksi aina kielletään. Täytyisi antaa mahdollisuus virheisiin jotta voisi oppia ja ymmärtää virheistään. Karkeasti ajateltuna lapsi useimmiten oppii varomaan kuuma levyä, välttelemään paikkoja joista on pudonnut tai kiertämään kaukaa piikikkään ruusupensaan. Ainahan näin ei varmasti ole esimerkkinä sohvan käsinojalla temppuilu yhä uudelleen ja uudelleen vaikka putoamisia on sattunut. 

 

Luin artikkelin (Tiede- Mokaa vaan-ota opiksi) jossa mainittiin ihmisten aivoissa olevan eroja kuinka suhtaudumme virheisiin, kuinka virheherkkiä olemme. Tämä tieto antoi itselleni helpotusta, koska välillä tuntuu että otan virheet hyvin raskaasti ja esimerkiksi työyhteisössä kaikki kollegani eivät ota virheitä yhtä vakavasti. 

 

 

Virheitä siis tarvitaan jotta voimme kehittyä, mutta onko absolut tarkkaa että kaikista opimme. Esimerkiksi ihmissuhteissa koen tehneeni samoja virheitä läpielämäni. Ainakin tunnepuolen asioissa koen että opin virheistäni vasta kun oivallan tunteen/tapahtuneen perinpohjaisesti. Niin sanotustisti selvitän mistä virheeni johtuu ja miten sen taustoihin kuuluu. Tarvitaan todennäköisesti halu oppia tekemästämme virheestä, ehkäpä? KOhdata omat heikkoutemme tai haavamme. Jos systeemi toimisi niin että elämässä tulee virheitä ja kaikista oppisimme niin olisimme ehkäpä aika nopeasti täydellisiä. Tai ehkä se vaatisi hyvää tuuria että sopivat virheet osuisivat kohdalle. Jollain tavalla jos pystyisi muuttamaan omaa ajatteluaan enemmän siihen suuntaan että virheet ovat hyödyllisiä ja tärkeitä elämässä saisi virheetöntä ajattelua poistettua.

 

 

Ladataan...
Minä(kö?)

Aavetyttö

Torey Hayden

 

 

Olen lukenut Torey Haydenin kirjallisuudesta useampia teoksia. Ystäväni vinkkasi minulle kyseisen kirjailija muutamia vuosia sitten ja koukutuin täysin. Osa kirjoista on tositapahtumia ja osa fiktiivisiä kertomuksia. Torey on työskennellyt erityisten lasten parissa työuransa aikana. Kirjoissa kerrotaan erityisten lasten mielen maailmasta ja elämästä. 

 

 

Aavetyttö-teos on tositapahtumiin pohjautuva ja mielestäni lukemistani Toreyn teoksista kaikista rankin. Kirjoja voisi kuvailla hyvinkin jännittäviksi ja jokaisen kirjan olen lukenut sydän pamppailen loppuun. Vaikka kirja käsitteleekin lasten mielen maailmaa niin mielestäni se kertoo myös aikuisten mielenterveydestä. Jokainen aikuinenkin on ollut joskus lapsi. Kirjoissa Torey lähtee selvittämään lasten kotiolosuhteita omasta näkökulmastaan ja yrittää saada lasten oireiden ja käytöksen perusteella selville mistä kaikki johtuu. 

 

 

Kirja avaa mielen maailmaa niin aikuisten kuin lastenkin kautta hyvin konkreettisesti juurikin elävän elämän tapahtumien kautta. Kirjat eivä ole perushömppä luettavaa, mutta mielestäni erittäin mielenkiintoisia jos aihe kiinnostaa.

 

Tässä vielä listausta muista lukemistani ja suositeltavista teoksista Torey Haydeniltä:

Häkkipoika

Lapsi muiden joukossa

Viattomat

Nukkelapsi

 

Ladataan...

Pages