3 asiaa, jotka ovat helpottaneet sopeutumistani uuteen kotimaahani

Mind the gap, mummy

Niin se vain on kohta kahdeksan kuukautta ulkomailla asumista takana.

Alun kuherruskuukausivaiheesta ollaan siirrytty pienen koti-ikävä vaiheen kautta jonkinlaiseen sopeutumisvaiheeseen. Koti-ikävän tunne on pistänyt rinnassa lähinnä silloin kun näen sosiaalisessa mediassa kuvia kevään ensimmäisistä kukkasista, grillikauden avajaisista ja kesämökkien terasseista – asioista, joista nautin kovasti Suomessa asuessamme. Toki kaipauslistan kärjessä keikkuvat ystävät ja perhe, mutta heidän kanssaan pääsee onneksi keskustelemaan melkein kasvotusten videopuheluiden merkeissä.

Huonoina päivinä olen kironnut tämän paikan tapoja (esimerkiksi surkeaa, epätasa-arvoista päivähoitosysteemiä) ja dramaattisesti ilmoittanut miehelleni, että mehän muutamme Suomeen heti kun mahdollista. Muutaman ärräpään jälkeen kävellessäni pitkin Lontoon katuja, ihaillen täkäläistä vanhaa arkkitehtuuria, muistan kuitenkin jälleen, kuinka onnekas olenkaan että saan asua juuri täällä – rakkauskaupungissani.

Koen olevani melko sopeutuvainen ihminen noin yleisesti ottaen, mutta sopeutuminen tänne uuteen kotimaahamme ei ole käynyt sormia napsauttamalla. Vaikka kyseessä on Euroopan maa, jotkut täkäläiset tavat poikkeavat melko paljon pohjoismaisista.

Kuinka moni esimerkiksi on nähnyt shekkejä viime vuosina käytössä Suomessa?

Kuinka monen Suomessa asuvan vanhemman tulee miettiä asuinpaikkaansa (jopa kotikatua) sen perusteella, että lapsi pääsee (hyvällä tuurilla) hyvään kouluun?

Kuinka moni vanhempi joutuu Suomessa maksamaan miltei tonnin päivähoidosta, jonka tasosta ei voi olla edes varma (ainakaan samalla tavalla kun Suomen kunnallisesta) ?

Moni asia on täällä siis toisin kun pohjolassa. Olen kuitenkin havainnut, että integroitumiseni tänne on tapahtunut muutamien asioiden myötä hitusen helpommin. Bloggaajakolleegani Laura kirjoitteli juuri blogissaan asioista, joita ulkomaille muuttaminen vaatii. Tunnistin tuttuja asioita ja tästä inspiroituneena kirjoitinkin oman listani asoista, jotka ovat helpottaneet sopeutumistani tänne.

  • Kieli

Asumme maassa, jonka kieltä olen opiskellut jo ala-asteelta lähtien. Olen Suomessa asuessamme työskennellyt englanniksi ja englanti oli yhteinen kieli muutaman Suomessa asuvan ulkomaalaisen ystäväni kanssa. Jos olisimme muuttaneet esimerkiksi Saksaan, Espanjaan tai vaikka Kiinaan, olisi asiat varmasti hieman toisin.

Toki englantia osataan (vaihtelevasti) suuressa osassa maailmaa, mutta täällä sen ollessa ainut ja virallinen kieli, on virallisten asioiden hoitaminen ollut (kielen puolesta) helppoa. Myös uusien tuttavuuksien tekeminen on ollut kielen ansiosta helpompaa, josta pääsenkin seuraavaan kohtaan.

  • Paikalliset tuttavuudet/uusi tukiverkosto

Kirjoittelin talvella missiostani löytää paikallinen tuttavuus ja olen myös sivunnut tukiverkoston rakentamisen hankaluutta.

Tässä vaiheessa kevättä voin ilokseni todeta, että olen saanut jopa neljä uutta paikallista tuttavuutta, joiden kanssa olemme jo muutakin kuin moikkaustuttuja. Sitkeys palkittiin tässäkin asiassa, joten suosittelen ulkomaille muuttajaa olemaan sisukas ja lannistumaton, vaikka uusia tuttavuuksia ei tuntuisi heti saavan. Suomalaiselta Merimieskirkolta olen löytänyt ihania vertaisiani – toisia ulkosuomalaisia, mutta haluni tutustua myös naapuruston ihmisiin oli kova. Arvostan, että täällä Lontoon sykkeessä on suomalaiselle paikka, jossa voi saunoa ja ostaa vaikka salmiakkia, mutta jos en edes yrittäisi päästä paikallisiin ympyröihin, olisi mahdotonta sopeutua täkäläiseen kulttuuriin.

Säännölliset käyntini paikallisissa muskari – ja perhekahvilaryhmissä ovatkin tuottaneet tulosta. Olen tutustunut toisiin säännöllisiin kävijöihin ja koen jo olevani ”yksi heistä”.

Mikäli työskentelisin esimerkiksi päiväkodissa, koulussa, toimistossa tai missä tahansa työyhteisössä, olisin varmaankin tutustunut muihin paikallisiin jo aikaisemmin ja luonut kaverisuhteita toisella tavalla – kuten työyhteisössä yleensä luodaan. Näin paikkariippumattomana tällä hetkellä työskennellessäni, olen joutunut tutustumaan ihmisiin muita kanavia pitkin. Myös harrastuksen kautta tarttui mukaan ihana uusi tuttavuus!  Kehotankin ulkomaille muuttajaa olevan paitsi sisukas, myös rohkea ja avoin. Ikinä ei voi tietää, mistä uusi kaveri tarttuu matkaan! Juurtumista uuteen kulttuuriin helpottaa, mikäli ystäviä löytää myös omien tuttujen ympyröiden ulkopuolelta.

  • Oman jutun rakentaminen

Päädyimme tänne mieheni työn vuoksi ja olin alkuun vain pääosin lasten kanssa kotona. Kerroin täällä ja täällä urahaaveistani ja itseni etsimisestä. Tänne muutto ikään kuin pakotti pohtimaan asioita uudelta kantilta ja se todellakin teki hyvää. Olen päässyt täällä asuessamme rakentamaan täysin omaa juttuani ja saanut eteeni mahdollisuuksia, jotka eivät Suomessa olisi olleet mahdollisia.

Vaikka se tavallinen lapsiperhearki jauhelihakeittoine ja likapyykkikoreineen on joka päivä läsnä ja palauttavat maan pinnalle, väitän kuitenkin, että suurena integroitumisen helpottajana on toiminut omien juttujeni tekeminen.

Nyt kun vihdoin teen jotain, jonka koen omakseni – voin todellakin tuntea oloni kotoisaksi.

Siinä missä eilen purnasin Suomessa asuville ystävilleni paikallisen päivähoitosysteemin ongelmakohdista ja kaiholla muistelin Suomen vastaavaa - tänään herätessäni aurinkoiseen Lontoon aamuun olin jälleen kiitollinen asuvani juuri täällä. Hyppäämme nimittäin kohta junaan ja lähdemme nauttimaan rakkauskaupunkini ihanasta tarjonnasta. Kiitollisuus, se on päivän sana.

- Henna

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.