Ladataan...
mindin

 

 

Kiitos vielä kaikille sympatiasta ja viesteistä viimepostausta koskien! Arvostan niitä todella!

Nyt palaan kuitenkin takaisin vähän keveämpiin aiheisiin. Ajattelin suositella teille erästä kirjailijaa, josta ystäväni vinkkasi minulle kesän alussa. Muutama viikko sitten vihdoin kävin lainaamassa Haruki Murakamin Kafka rannalla teoksen. Se oli erittäin mielenkiintoinen! Paljon filosofisia ajatuksia, nippelitietoa musiikista, taiteesta, politiikasta, historiasta, paljon tietoa Japanista ja sen kulttuurista ja erittäin mielenkiintoinen ja monimutkainen juoni. Teos oli noin 700 sivua pitkä, mutta missään vaiheessa siihen ei kyllästynyt. Ennemminkin päinvastoin, jäi hieman haikea olo kun se loppui. Tuntuu, että ehkäpä vuoden päästä voisi lukea sen uudestaan. Luulen, että silloin ymmärtäisi tiettyjä asioita vielä paremmin. 

Kuulemani mukaan, jos haluaa lukea enemmänkin Murakamin teoksia, kannattaa aloittaa Norwegian Woodista. Se on teoksista helppolukuisin. 

Suosittelen, mutta varoituksen sananen; niihin saattaa jäädä koukkuun!

 

 

 

/M

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
mindin

 

 

Tänä kesänä olen miettinyt paljon uutta kotikaupunkiamme ja sitä, minkälaisen lapsuuden tyttäreni täällä tulee saamaan. Tiedostin heti, että meillä saattaa tulla monikulttuurisuuden kanssa täällä ongelmia. Olemme kaksi hömppää neitiä, toinen enemmän aasialaisen näköinen ja toinen vähemmän, puhumme kieliä sekaisin miten sattuu ja olemme kaupunkikuvassa (tässä pikkukaupungissa) aika erilainen näky kuin valtaosa pohjalaisista on. Helsingissä minkään näiden asian kanssa ongelmia ei ollut ikinä. Täällä olen kohdannut pitkiä katseita ja eräs vanha rouva jopa tokaisi minulle: "Voiko noinkin nuori nainen adoptoida lapsen." Onneksi tyttö ei ymmärtänyt mitä rouva sanoi. Sen hän tosin ymmärsi, mitä eräs herra sanoi tänään ruokakaupassa. Olimme aamulla ostoksilla ja kassajonossa erän mies katsoi ensin tyttäreeni ja sitten minuun ja takaisin tyttöön, tuijotti häntä ja sanoi halveksuvasti: "Mikä toi on?" Hän alkoi kertoa mielipiteitään lapsestani kunnes pyysin häntä sulkemaan suunsa ja poistumaan. Ja sen hän teki. Huomasin, että koko kaupan väki tuijotti meitä ja minä olin purskahtaa itkuun vaikka hetki sitten olin suorastaan kuin järjestyksenvalvoja.

En voi ymmärtää, miten jotain niin pientä, viatonta ja herttaista voi puhutella sillä tavalla. Sydämeni särkyy vieläkin pelkästä ajatuksestakin. Luin eilen Emman blogipostauksen http://myexploration.bellablogit.fi/2015/08/12/voinko-mina-olla-suomalainen/ ja mietin, milloin minulle tulee tämä aihe ajankohtaiseksi. Se tuli nopeammin kuin uskoinkaan!

Yksi pieni toive, antakaa jokaisen kukan kukkia ja hengittää! Minusta tässä maassa on tilaa kaikille! 

 

Peace and love!

 

 

/M

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
mindin

 

Terveyskengistä ja vanhoista Birkenstockeista minulle tulee mieleen lähinnä äitini työkengät 90-luvulla. Olen ollut tähän asti hieman skeptinen niiden suhteen. Sunnuntaina ystäväni luona päädyin kokeilemaan hänen yksilöitään ja ihastuin täysin! Niin hyvät jalkaan ja ei oikeastaan yhtään hullumman näköiset. Olisihan ne super helpot myös kun lapsen kanssa pyörii paikasta toiseen. Eilen sattumalta tulikin eteeni oikean kokoiset, suuressa alessa olevat mustat terveyskengät, ei aidot Birkenstockit kuitenkaan valitettavasti. Kiikutin ne kotiin! Ihanat!

 

 

 

/M

Share
Ladataan...

Pages