Anna vai antaisitko?
Ladataan...
Ihmiset jakautuvat kahteen kastiin.
Niihin, jotka käskevät anna ja niihin, jotka pyytävät antaisitko.
Ensimmäinen sakki ärsyttää minua. Onhan komennus todella epäkohtelias ja tyly. Jos kyseessä on läheinen ystävä, vastaan yleensä opettavaisella lastenhoitajaäänellä, että kyllä, antaisin. Ärsyttävää sekin, tiedän.
Mutta silti. Miten kukaan aikuinen ihminen viitsii komentaa kuin kolmevuotias?
Kuva: Digital Manges
Kommentit
Ha! Naulan kantaan, Roosa.
Monet viitsivät, ja voisin keksiä sulle vaikka viisi syytä mistä se johtuu.
Ihan tolkutonta valitusta. Itse sanoin aina anna, koska minun mielestäni se on ytimekästä enkä tajua miten kellään voi riittää energiaa ruikuttaa toisten asioista!
Minun mielestäni imperatiivin systemaattinen käyttäminen kahden ihmisten välisessä vuoropuhelussa on sekä tylyä että ylimielistä. Lähimmäiseni eivät ole orjiani, joilla ei ole omaa elämää — omasta tahdosta nyt puhumattakaan.
Pyytäminen käskemisen sijaan on aika minimaalinen osoitus kunnioituksesta toista yksilöä kohtaan. Jokainen taplatkoon tyylillään, mutta eiköhän siinä vanhan kansan kulahtanessa sanonnassa "niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan" ole tässäkin yhteydessä perää.
Keep up the good work, Roosa!
Ei se tarkoita aina komentamista vaikkei -isiä sinne loppuun lisäisi, se vaan kuuluu joidenkin alueiden puhetapaan tuo teeppä sitä / anna tätä jne. siinä missä murteetkin, mm. oman alueen ihmiset eivät siinä näe mitään käskyttämistä tai komentamista. Niin olen tottunut siihen, että jossain tilanteissa turhat konditionaalit vain kuulostavat ärsyttävältä lässytykseltä.
Mutta jokaisella omat nillittämisen aiheensa, eihän sitä voi aina mitään sisältöpitoisempaa aihetta keksiä.
Asiaa. Tämä ei ole nillittämistä, vaikka hieman viitseliäisyyttä se vaatiikin (muutaman tavun verran). Jos jotkut eivät koe sitä töykeäksi niin se mahdollisuus on kuitenkin olemassa, joten jos haluaa ottaa muut huomioon niin konditionaalin käyttö on itsestäänselvyys.
entä annatko?
2,5-vuotias tyttärenikin osaa käyttää imperatiivia: "Saisinko-ko-ko maitoa?" Ihmeellistä ettei se onnistu kaikilta aikuisilta. Kaunis käytös on kiinni niin pienestä, yhdestä tavusta parhaimillaan. Joskus sekin vaan on liikaa...
Itse kyllä totta kai arvostan kohteliaisuutta kaikessa kanssakäymisessä, ja valitettavan usein sitä törmää käsittämättömän töykeään käytökseen ja puhetapoihin.
Toisen vierailijan näkökulmaa hiukan lainatakseni ja laajentaakseeni: kohteliaan tai ainakin hiukan lievemmän sävyn pyyntöön voi saada konditionaalin lisäksi esimerkiksi juuri liitepartikkeleilla (kuten vierailijakin kirjoitti: teepä, annapa), äänensävyllä, kysymyksellä (kuten toinen vierailija kirjoitti: annatko) yms. Lisäksi tilanteen muodollisuus ja puhekumppanin läheisyys/tuttuuskin vaikuttavat siihen, millainen käsky/kehotus/pyyntö on riittävän kohtelias muttei liian "lässyttävä". Mutta jos on epävarma ja tilanne/puhekumppanit vähän vieraampia, olisin itse tosiaan mieluummin liian kohtelias ja vähän lässyttävä kuin vahingossa liian töykeä.
Ai että on vain kahdenlaisia ihmisiä tässä! Entä ne kolmannet, jotka osaavat käyttää eri verbimuotoja tilanteen mukaan?
Joskus käsken, joskus pyydän, ja niin tekee varmasti suurin osa muistakin ihmisistä.
Viimeisin vierailija: vähän tota samaa yritin tossa just sanoa, ja samaa lienee tarkoittanut toka vierailijakin.
Yritin siis sanoa, että varmaan kaikki käyttävät erilaisia verbimuotoja tilanteen yms. mukaan, en että olis vain kahdenlaisia ihmisiä :)
Taidan usein käyttää ilmaisua saanko tai paremminkin saanks. Ei kai ihan yhtä kysyvä, mutta silti ihan ok, eikö vain? Mitä eroa ylipäätänsä on saisinkolla ja saankolla pyydettäessä?
Kommentoi