Imetyskö parasta naiseudessa?
Ladataan...
Harjoituskurssin ryhmähaastattelussa koulukaveri kysyi Rosa Meriläiseltä, mikä naiseudessa on parasta.
Imetys, kuului vastaus.
Minä järkytyin. Naisena kuitenkin elää vuosikymmeniä, mutta imetys kestää parhaillaan vain joitakin vuosia.
Lapsensa ruokkiminen on varmasti hieno ja koskettava asia, mutta että parasta ikinä?
Toivottavasti ei.
Kuva: Real Simple
Kommentit
Musta toi on (hetken mietinnän jälkeen, koska tykkään periaatteesta olla Rosa Meriläisen kanssa eri mieltä) aika hyvä vastaus. Parhaat asiat elämässä kun eivät (onneksi) ole kovin sukupuoliriippuvaisia.
Olin juuri sanomassa samaa kuin tiiti. Aika harva huippu asia liittyy juuri naiseuteen.
Edellisillä on hyvä pointti!
Sikstoisekseen, Rosa tuskin edustaa Ikuisen Totuuden pulppuavaa lähdettä, joten kannattaako tuosta nyt järkyttyä. Parhaaksi koettu asia on subjektiivinen, ja mä kyllä henkilökohtaisesti myös nostan imetyksen yli: 1) kuukautisten (olkoon vaan luonnollinen osa elämää, täit on myös luonnollinen osa elämää eikä niistäkään kukaan pidä) ja 2) synnyttämisen (ks. edellinen kohta ja lisää kirosanoja). Ja muuta naiseuteen erityisesti liittyvää (eritoten jossain määrin ei-kulttuurisidonnaista) on ainakin mun vaikea keksiä. Ellei lähdetä linjalle minäpäs-voin-naisena-käyttää-mekkoja-hah.
Minusta tuossa nyt ei ole mitään kovin järkyttävää. En ole välttämättä Rosa Meriläisen kanssa samaa mieltä, mutta kun ihan tosissani tätä asiaa mietin, vastaisin itse varmaan "äitiys". Vastaukseni on täysin subjektiivinen, oma henkilökohtainen mielipiteeni. Olen todella miesvaltaisella alalla, tykkään työstäni, rakastan matkustelua ja urheiluharrastustani ja lukemista ja ostan palkallani edelleen liikaa vaatteita mutta ylivoimaisesti tärkein ja rakkain asia elämässäni on lapseni. Imetys nyt tietyllä tavalla aika ihmeellistäkin, mutta paljon mahtavampaa oli lukea hetki sitten Barbapapaa muumilakanoissa pienessä sängyssä ja hämmästellä miten 2,5-vuotias voi osata jo niin paljon.
Huomenna on Minna Canthin päivä, ja siksi voisikin kysyä, mikä ihmisenä olemisessa on parasta.
Olen edellä kommentoineiden kanssa samaa mieltä siitä, että monet elämän parhaista asioista eivät ole sidoksissa sukupuoleen. Kysymyksenasettelussa kuitenkin tiedusteltiin nimenomaan naiseuteen liittyvää parasta asiaa - ja Roosan tavoin minäkin pidän vastausta vähän erikoisena. Jääkö siis niiltä naisilta, jotka eivät lapsia halua tai voi saada, naiseuden paras puoli väliin? Toteuttavatko he naiseuttaan jotenkin vajavaisesti?
Kaikki kunnia lapsia kasvattaville, se on varmasti pirun kovaa hommaa, mutta itse pidän tätä ikuista vanhemmuuden hehkutusta jotenkin vähän väsyneenä. Aina puhutaan aivan kuin sitä syystä tai toisesta kokematta jääneiden elämästä puuttuisi Jokin Suuri Ja Tärkeä Osa.
Mutta okei, tämä onkin sitten jo ihan oma aiheensa - ja aika arka sellainen myös. Tai ainakin vahvoja mielipiteitä suuntaan sekä toiseen herättävä. (Kuten mm. Ylioppilaslehden taannoinen artikkeli ja sen herättämä keskustelu osoitti.)
HUH. sitten en ole varmaan nainen lainkaan.
vihasin imettämistä. vieläkin tulee huono olo kun vaan mietin koko touhua.
AHH onhan se nyt ihanaa läheisyyttä lapsen kanssa blablabla. mut ei se vaan onnistunut. ei se nyt ollut ihanaa läheisyyttä yli tunti kerrallaan 10 minuutin välein toinen kiinni siinä pussissa,, joka tuntui olevan epäkunnossa
mielummin naisena koen muut asiat tärkeämmiksi naiseudessa, kuin sen mikä monelta epäonnistuu, sattuu tai tuottaa päänvaivaa. ja tosiaan. itse koin pitkään huonoutta äitinä ja naisena olemisessa, kun en saanut sitä onnistumaan. aika kolaus
Inkkudaa, näin se on. Kukaan ei ole enää oikeutettu miettimään, mikä heidän omalla kohdallaan on parasta naiseudessa, koska Rosa Meriläinen kertoi sen kaikkien puolesta. Ehdottomasti kannattaakin närkästyä.
Apropos, mua rupesi nyt mietityttämään, että mitkä asiat selvästi liittyvät naiseuteen? Paitsi siis lisääntymisen naissukupuolelle varatut tehtävät.
Mekkojen käyttö? Meikkien käyttö? Korkokengät? Aika väsynyttä tämäkin.
Mä tykkään imetyksestä kovasti. Ei se silti mun lempipuuhaa ole, mutta mun lempipuuhat (esimerkiksi lukeminen) olisivat mahdollisia toteuttaa vaikka olisin mies. Okei, ehkä en tulisi neuloneeksi jos olisin mies, mutta siinä on kyse ahtaista kulttuurinormeista eikä mistään sukupuolen tuomasta absoluuttisesta esteestä.
Niin, että jos tän nyt joku kokee väsyneeksi vanhemmuuden hehkutukseksi, olisin kovasti kiinnostunut tietämään, että mitkä ovat ne muut spesifisti naiseuteen liittyvät asiat, jotka voidaan ottaa kilpailemaan siitä, mikä on parasta naiseudessa?
Äidit varmaan kokee imetyksen eri tavoin. Minulle siihen on liittynyt voimakas yhteenkuuluvuuden ja läheisyyden tunne vauvan kanssa. Se on ollut ihana asia kokea:)
Kyseessä oli kuitenkin Rosa Meriläisen oma subjektiivinen kokemus siitä, mikä naiseudessa on parasta - tuskin siis mikään yleinen normi, jonka tämä vaatii pitävän paikkansa kaikkien naisten keskuudessa. Varmasti myös hänen mielestään on täysin sallittua vastata tuohon kysymykseen eri tavoin (:
Toki kyseessä on vain Rosa Meriläisen subjektiivinen kokemus, ja on ihan totta että suurin osa hienoista asioista elämässä ei ole millään tavalla sukupuolisidonnaisia - mutta minusta on ihan pohtimisen arvoista mitä juuri NAISEUS on, ja mikä siinä on hyvää ja arvokasta ja sellaista josta voi ammentaa voimaa. (En keksinyt juuri nyt, miten sana "empowering" käännetään, mutta sitä ajan takaa...)
Yleensä tulee vastaan joko kahdenlaisia naisia: toisaalla sellaisia, joiden mielestä naiseuteen perinteisesti liitettävät asiat kuten äitiys, naisellinen estetiikka, jne. ovat naiseudessa ne parhaat asiat, se naiseuden voima. Toisaalla sellaisia, joiden mielestä nämä asiat - roolit, sitähän ne ovatkin - ovat rajoittavia ja epärealistisia, ja todellinen voima ammennetaan sukupuolineutraaliudesta.
Se pohtimisen arvoinen asiahan tässä on, että missä ovat ne muut, vaihtoehtoiset naiskuvat? Ei siis kuvat naisesta sukupuolineutraalina olentona, vaan naisesta naisena. Minä en ole äiti enkä kovin kaunis enkä naisellinen enkä osaa imettää enkä meikata enkä sipsuttaa korkokengillä vienosti flirttaillen enkä leipoa enkä hoivata sairaita, mutta löydän silti paljon hyviä puolia ja voimaa siitä, että olen juuri nainen. On vain niin kovin vaikea ilmaista noita hyviä puolia kuulostamatta omaan korvaansa naurettavan reduktiiviselta ja stereotyyppiseltä, vaikkeivat ne itsestä sellaiselta tunnukaan.
Tiedän vain, että en ole androgyyni vaan vahvasti naissukupuoleen samaistuva, vaikkei minun naiseuteni olekaan korkokenkiä ja sylissä tuhisevia tahmeita vauveleita. Ehkä minun mielestäni paras asia naiseudessa onkin kaikki muut maailman naiset: se koko naiseuden valtava kirjo, johon voi samaistua ja josta voi ammentaa voimaa, kun ymmärtää että se on tosiaankin valtava kirjo eikä mikään yksittäinen rooli tai muotti.
Jemina, tunnistan ajatusmallisi ja aiemmin olin täysin samaa mieltä: vanhemmuutta ylikorostetaan, ihan kuin muilta puuttuisi jotain. Sain ensimmäisen lapsen yli kolmekymppisenä ja se avasi täysin uudenlaisen maailman. En ole koskaan aiemmin ymmärtynyt miten vahvoja tunteita voi kokea: miten paljon vihaa, rakkautta, huolta, onnea mahtuu elämään. Käsitys itsestäni naisena on muuttunut täysin enkä olisi koskaan saanut kokea tätä ilman lapsia. (subjektiivinen kokemus tämäkin) Puuttuuko lapsettomilta sitten jotain (jos se on vapaaehtoista) ei varmasti. Elämä muokkatuu erilaiseksi ja saa uusi muotoja. Sitä mitä ei tiedä olevan olemassa, ei voi kaivatakaan.
Roosalta erinomainen keskustelun avaus. Siitä mikä on parasta naiseudessa välittyy myös tuleville sukupolville malliksi. Kyllä sen pitäisi olla enemmän kuin meikit ja keikistely, sen pitäisi olla enemmän kuin imetys. Naisethan voivat muuttaa maailmaa! Meillä on mahdollisuus vaikuttaa joka päivä tuleviin naisiin ja miehiin, meillä on kyky yhdistää tunnetason asioita ja faktoja ja arvioimme tutkitustikin asioita erilailla.
En osaa määritellä yhdellä sanalla, mikä on parasta mutta kyllä se on yhdistelmä edellä mainituista asioista. Ja tavoitteenani on, että siinä missä itse vielä pohdin, tyttäreni olisi alusta asti ylpeä niistä ominaisuuksista mitä hänellä on ja näkisi naiseuden valtavana voimavarana kaikkine puolineen.
sarkasmia Lii, ei närkästymistä
HAHA'
kai minä saan olla mitä mieltä tahansa asiasta, aivan kuin Rosakin
Oli aivan pakko kommentoida, sillä Loelia onnistui tiivistämään omat tuntemukseni pelottavan hyvin. Olen joutunut useampaan otteeseen selittämään eri ihmisille, että vaikka ulkonäköni ja käyttäytymiseni perusteella en kovin naisellinen ole, rakastan joka solullani olla nainen. Hämmentävän monella ystävälläni, eli parikymppisellä naisella, on jostain syystä kovin kielteinen kuva omasta naiseudestaan ja naisena olemisesta. Välillä on melkein masentavaa ihmetellä uudestaan ja uudestaan, että miksi näin nuoret naiset eivät kykene tajuamaan, että naiseus on niin käsittäättömän laaja käsite, jonka sisälle mahtuu vaikka ja mitä.
Kommentoi