Jälleen kiva teoria naiseudesta

Minusta on jotenkin niin hedelmätöntä miettiä sitä, mikä on parasta naiseudessa. Ehkä siksi, että sukupuolisuus on niin monipuolinen ja liukuva käsite.

Mitä naiseus edes on? Ei ainakaan puhtaasti sitä, mikä värkki sattuu jalkojen välissä olemaan.

Parasta sukupuolisuudessa OLISI sen monimuotoisuus, jos kyseinen asia olisi ihan tuttu juttu useimmille ihmisolennoille. Ei keskityttäisi siihen, että naiseudessa kivaa on tämä ja miehisyydessä tämä jeejee vaan että sukupuolisuudesta tulisi suhteellisen turha käsite.

Silti väittäisin, että kokemus toisen ihmisen kasvattamisesta sisällään olisi naiseuden paras puoli. Mitään muuta tähteellistä eroa en näekään naisena ja miehenä olossa.