Lempikliseesi?

Ladataan...
Minimalen

 

 

Tänään se tuli taas todistetuksi: kliseet ovat ihania.

Se, joka väittää, ettei rakasta yhtäkään klisettä, on valehteleva houkka.

Ehkä niistä ei ole paskamaisimpina hetkinä juurikaan iloa, eikä ainakaan, jos ne sanoo joku ulkopuolinen paviaani. Hyvä esimerkki on Sanumaria, joka on joutunut ääliömäisten neuvojen uhriksi enemmän kuin on reilua kellekään.

Mutta sopivina hetkinä ja itsepsyykkauksena: voilà!

Ehdoton lempikliseeni on klassikko, jonka mukaan asioilla on tapana järjestyä. Kiitos iskä, se todella toimii.

Tykkään myös ajatuksesta, ettei kukaan ole löytänyt uusia maita kadottamatta ensin rantaa näkyvistä.

Niin imelää, niin lohdullista.

Elämänkriiseissä luon lämpimän ajatuksen muotiteollisuudelle ja Karl Lagerfeldille, joka on sanonut, että change is the healthiest way to survive.

Kaikkia suosikkikliseitäni yhdistää se, että ne pelkistävät vaikeat asiat hyvin yksinkertaisiksi: ne ovat hampaanpuremista verbaalisessa muodossa.

Sillä on vielä yksi, täysin tasoton puserrus, jota ilman ihmissuhteista ei vain voi selvitä elossa: mä vihaan miehiä (caps-lock + pontevan rääkyvä nuotti). En tiedä mikä taika tuossa suositussa, alkukantaisessa ja typerässä lauseessa on, mutta se tepsii joka kerta paremmin kuin Eva Cassidy ja trio-jäätelö.

Onko lisää kliseitä, joiden ansiosta olette selvinneet elämästä hengissä?

Kuvat: Cherry Blossom Kiss & Whims and desires, koska kerrankin oli perusteltua etsiä kuvat weheartitistä.

Share
Ladataan...

Kommentit

Onnenpäivä

Täytyy lähteä, jotta voi tulla takaisin. En enää muista kuka tai missä noin on aluksi sanonut, mutta se on helpottanut oloani aina, kun on tullut lähdön hetki. Varsinkin nykyään Suomessa käydessä ja sieltä takaisin rapakon taakse lähtiessä, tuo lausahdus on usein tehnyt lähdöstäni helpompaa.

Toi viimeinen klisee, etenkin capslockilla kirjoitettuna on kyllä <3

Aikansa kutakin. Niin lohdullista muutosten ja päätösten vääjäämättä vyöryessä kohdalle. Irrottaminen on monta kertaa tuntunut noiden kahden sanan takia järkevämmältä ja uudelle avautuminen oikealta- kun kaikelle on aikansa. Oo mikä viisaus ihmisenlapsen lyhyen elämän varrelle!

Vierailija (Ei varmistettu)

...miksi nämä ovat kliseitä, eivät kuluneita lausahduksia?

Kliseet on sillon hyviä kun niitä käyttää itse itseensä viitaten. "Kyllä se siitä" ja "Asioilla on tapana järjestyä" toimivat erityisen esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

1. On maanantai, ja jokainen asia joka voi mennä mäkeen, menee mäkeen. Ja pari muutakin. "Kyllä se siitä" tai ironisemmin todettu "Ei se siitä" lohduttaa kyllä ainakin itseä, JOS ne sanoo itse. Ironia ja sarkasmi helpottaa aina.

2. Bussi jätti, juna jätti, kahvinkeitin hajosi. "Asioilla on tapana järjestyä" on hyvä lause kun päättää mennä kahvilaan isolle kaakaolle ja murehtia busseista ja junista myöhemmin. 

Mutta yksi on varmaa, mä en ajatellut kyllä selvitä elämässä hengissä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

en ole selvinnyt tämän avulla hengissä, mutta saanut välittömästi paremman ja itseriittoisemman mielen. nimittäin kuka tahansa joka sanoo toiselle ihmiselle "otat vaa itteäs niskasta kiinni!" on auttamatta aivan takuuvarmasti idiootti, ja tämän tunnistaminen yleensä lievittää tätä edeltänen keskustelun aiheuttamaa hajoilua samaan tyyppiin. se paljastaa täsmälleen miten "hyvin" tyyppi osaakaan asettua toisten asemaan.

suosikkikliseeni on oikeastaan ote kirjasta, ja menee jotenkin niin että "kaikki vaeltavat eivät ole eksyksissä". Se lohduttaa, vaikka olisikin eksyksissä, koska se kyseenalaistaa sen et tarviiko kaikkien ihan kartalla ollakaan.

Kaksi-nolla

Hei otan välittömästi lempikliseekseni tuon rannan kadottamisen ja uuden maan löytämisen.

Kiitos! Sen sijaan vihaan kliseetä "asioilla on tapana järjestyä". Juu, ajatuksena totta, mutta yleensä tuo latteus lausutaan sellaisissa tilanteissa, joissa asiat eivät tosiaankaan järjesty ilman, että joku - yleensä asianomainen itse - järjestää ne. Nih!

Auroora (ei Lilystä!) (Ei varmistettu)

Lempikliseeni? "Kaikkeen tottuu." Ihanan lyhyt ja toteava lause.
Käytän sitä sekä hyvien että huonojen asioiden yhteydessä. Ihaniin asioihin tottuu niin että niille tulee sokeaksi - mutta niin tottuu niihinkin seikkoihin elämässä, joihin tulisi hakea muutosta.

eb (Ei varmistettu)

"Pimein hetki on juuri ennen aamunkoittoa", on mun lemppari.

Ei välttämättä se kliseisin ja tohon viittaavia sanontoja on monia. Mut toi on silti niistä paras ja lohduttavin.!

Raspberry (Ei varmistettu)

Sanontaa "Se joka tyynellä makaa niin tuulessa soutaa" käytän usein, koska se sopii yllättävän moneen tilanteeseen ja on aivan tosi.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Ihminen on sopeutuvainen eläin."

mar (Ei varmistettu)

"Kenellekään ei ole annettu enempää kuin hän jaksaa kantaa."

(Ei varmistettu)

Roosa. Mä rakastan tätä päivitystä. Tiedät kyllä mihin mä ainakin samaistun.
t. Sanna H

"Olet rohkeampi kuin uskot, vahvempi kuin luulet ja älykkäämpi kuin tiedät"

Risto Reipas

sari - Vierailija (Ei varmistettu)

"kaksi viikkoa seisoo vaikka päällään paskassa" (alun aikaa voi itse muuttaa aina tarpeen mukaan)

tästä saan aina sisua kun edessä on joku kurja mutta määräikainen asia.

Sen sijaan vihaan sanontaa "Kenellekään ei ole annettu enempää kuin hän jaksaa kantaa", koska niin moni itsemurha/vakava masentuminen jne vaikea mielenongelma johtuu siitä että on saanut liikaa kannettavakseen.

Mangomalen

Ihanaa! Jes.

Kati, minusta se on nimenomaan siksi niin lohdullinen, että se muistuttaa asioiden järjestyvän aina jotenkin, vaikka vain itse itkisi peitto korvissa. Ja sitten jos se jotenkin on kehnoa, voi itsekin puuttua paskamaiseen tilanteeseen. Mutta ei ole pakko, koska aika kuluu ihan väkisin.

Sari, itsellä on sama sanonta ilman paska-osuutta, eli ajan x kestän vaikka päälläni seisten. Ajatus itsestä tentissä/Kambodzassa/työhaastattelussa päälläseisonnassa naurattaa aina ja siksi on niin tehokas.

Sanna H, kuten sanottu, on aivan hirveää, että tunnen kaksi täysnimikaimaa! Etenkin kun te molemmat luette Lilyä!!!

Kommentoi

Ladataan...