Mitä lapsen pitää tietää?

Mulle tulee tästä aiheesta aina mieleen Sinun lapsesi eivät ole sinun -romaani. En muista miten päähenkilö myöhemmin taistolaisen lapsuutensa koki, mutta ei se lapsen näkökulmasta tuntunut kauhean kivalta tietää liikaa Afrikan nälkäisistä lapsista.. Suoraviivaisesti ajattelen, että lapsen ei tarvitse tietää. Lapsi ei kuitenkaan vielä ymmärrä kokonaisuutta eikä osaa muodostaa omia mielipiteitä itsenäisesti vaan ottaa ne vastaan auktoriteeteilta. Sitten murrosiän lähestyessä ja lapsen ajattelun kehittyessä kysymyksiin voi alkaa antaa syvällisempiä ja laajempia vastauksia ihmisten/lasten/eläinten oikeuksista yms. Toki mun mielestä pienestä pitäen tulee opettaa kunnioittamaan kaikkea elävää jne ja jos lapsi kyselee miksi äiti/isi syö vaan kasviksia niin kyllä niihin kysymyksiin kannattaa vastata, mut aina huomioiden lapsen ikävaihe. Tietoa me saadaan loppuelämämme (jos halutaan), ehkä sen 10 vuotta sais elää viattomuuden maailmassa, jos se on mahdollista (lööpit sun muut kyllä tekee siitä aika mahdotonta).

Tein yhdessä harjoittelussa projektin viidesluokkalaisten kanssa Unicefin lastenoikeuksien julistuksen pohjalta ja kyllä viidesluokkalaiset jo tiesi aika paljon kaikesta pahasta vaikka hyvään projektissa pyrittiinkin keskittymään...

Ei lapsen tarvitse tietää kaikkea vaikkapa pakkotyöstä ja sademetsien tuhoutumisesta, mutta jos lapsi törmää johonkin tällaiseen ongelmaan on minusta hyvä heille se selittää. Hyssyttely on kamalinta. Tosin ongelmat koskettaa lapsia eri tavalla - esimerkiksi nyky-yhteiskunnassamme lapsille on hyvä selittää rasismista tai vaikka seksuaalivähemmistöistä, mutta lapsisotilaat tai Pohjois-Korea eivät kosketa lapsen elämää samalla tavalla.

Hyssyttely on kamalinta myös siksi, että kyllä lastenkin elämään valitettavasti mahtuu surullisia ja pelottavia asioita, ja jos lapsi törmää niihin omassa elämässään tai vaikka uutisissa, on ne hyvä selittää tavalla, jonka lapsikin ymmärtää sen sijaan että lakaisisi kysymykset ja hämmennyksen maton alle.
Riippuukin siitä, miten asiat esittää. Lapsena katsoin itsekin jotain tuon "Olipa kerran..."-sarjan piirrettyjä, ja siinä asiat esitettiin lapsille sopivalla tavalla. Sen sijaan olisi ollut tosi tahditonta ruokapöydässä täräyttää, että ne delfiinit muuten kärsii ja lihansyönninkin eettisyys on niin ja näin.

Kannattaa varmasti kysyä vanhemmilta, jos asia mietityttää. Itsellänikin on lapsia ja meillä ei saa katsoa kaikkia jaksoja olipa kerran elämää sarjoista, vain osan. Lapsen ruokavalio on helpompi koostaa sekaruuasta kuin kasviksista. Ja lapsi on lapsi, koulun alkaessa muuttuu moni asia. Lapsi kasvaa rakkaudesta ja läheisyydestä ja tutustuu turvallisessa ympäristössä maailman kauheuteen. Tämä on vanhempien tehtävä ei hoitajan. Maailma ei ole mustavalkoinen tässäkään asiassa.

Kyllä mulle oli lapsena selvää, että luontoa pitää suojella ja tuntu tosi tyhmältä, kun aikuiset ei sitä tajunnu.
Jos kerran ihmiset ovat oppineet päättelemään aikoinaan asioita pelkästään katsomalla ympärilleen, ilman kirjoitustaitoa ja muuta, niin ei lapsetkaan missään umpiossa elä.

Joku Steiner-opettaja puhui kerran ikäkauden mukaan sopivasta opetuksesta. Esimerkkinä oli se, että jos ekaluokkalainen kysyy mikä on avaruus, tälle voi vastata vaikka että se on "tähtien koti". Kuudenluokkalaiselle voisi sitten puhua jo planeetoista ja galakseista. Ihan järkeenkäyvältä kuulostaa, mutta sovellus vaatii aina luovimista.

Vaikea kysymys. Tätä joutuu pohdiskelemaan jo päivittäin oman jälkikasvun kanssa. On ihmeellistä millaisia asioita pienikin ihminen osaa jo kysyä.

Oma tilanteeni ja nuoruuteni meni aika saman suuntaisesti kun veerralla, luin, otin selvää ja tiesin liikaa kaikesta. Välillä olin (ja olen edelleen) hyvin ahdistunut asioista joille en oikeastaan voi mitään. Siksi toisaalta haluaisinkin, että oma lapseni saisi olla mahdollisimman kauan onnellisen tietämätön kaikesta pahasta. Toisaalta hän osaa jo kysyä niin monesta asiasta, että on mahdotonta "pehmentää" kaikkea...

Haluan kuitenkin itse opettaa (tai siirtää) lapselleni tiettyjä arvoja. Tästä johtuen tyttäreni ei siis tule pääsemään delfinaarioon tai saa syödä kaupasta ostettua lihaa tai pääse käymään mäkkärillä. Uskon ja toivon että hän ei ole asiasta katkera vanhempana, eläintarhat eivät kuuluneet minunkaan lapsuuteeni, ja jälkeenpäin mietittynä isäni kanssa vietetyt hetket lintutornissa ja metsässä ihmettelemässä ovat varmasti arvokkaampia kokemuksia kuin häkkeihin suljettujen eläinten töllistely.

Elämän kunnioittaminen, vastuullisuus ja muiden vastaavien idealististenkin arvojen tai ihanteiden korostaminen kasvatuksessa ei voi alkaa mielestäni liian aikaisin, maailmassa tulee kuitenkin aina olemaan liikaa ihmisiä, jotka eivät välitä muusta kuin itsestään. Millainen arvomaailma on esim. ihmisillä jotka sytyttävät koiran palamaan ihan huvin vuoksi, tai millaisien vanhempien lapset pelaavat jalkapalloa elävällä siilillä?

Lapsi harvemmin ymmärtää tai oppii kerrottaessa. Asiat rakentuvat sydämeen kokemuksen kautta. Siten luonnonsuojelusta, lihansyönnin julmuudesta ja sen sellaisesta höpöhöpöstä puhuminen lapselle niin kuin papukaijalle on yhtä tyhjän kanssa ellei tarkoituksena ole aivopestä ja opetuttaa ulkoa tyhjyyttä kolisevia mantroja ilman mitään kokemus pohjaa. Ja sanomattakin on selvää, että lapselle kokemuksen rakentaminen esimerkiksi eläinteollisuuden julmuudesta on julmaa kasvattamista. Ainakin minun mielestä.

Oma arvostus luontoa kohtaan on syntynyt lapsuudesta, jolloin luonnosta saimme paljon sekä henkisesti että fyysisesti mutta myös taloudellisesti. Marjastus on katoavaa kansaperinnettä valitettavasti. En voi sietää huonosti hoidettuja ja potentiaalisia tai rahat silmissä raiskattuja metsiä, mutta hyvin hoidettu metsä kukoistaa siinä missä luonnontilainenkin. Luonnosuojelija lehden pilapiirrokset metsähallituslaisista laittavat joskus näkemään punaista. Heidän työ ei ole niin yksinkertaista,että yhdellä silmäyksellä päätetään kaadetaanko metsä vai ei. Hommiin kuuluu mm. eläimistön tarkkailu ja huolehtiminen siitä, että harvinaiset ja rauhoitetut linnut saavat pitää pesimäpuunsa. Tämä tarkoittaa keskellä yötä nousemista, metsään menemistä ja soidinmenojen kuuntelemista. Kun metsä päätetään hakata tai raivata tms., myös esteettinen puoli tulee ottaa huomioon (tätä ei aina valitettavasti tapahdu). Parhaimmassa tapauksessa maisema säilyy harmonisena. En ymmärrä miksi luontoa suojellaan pilkan kautta. Aivan niin kuin omat luonnonsuojelun perustelut sinänsä eivät olet tarpeeksi kantavia.

Lisäksi lihansyönnin vähentäminen tai sen poistaminen kokonaan ruokavaliosta vaatii paljon tietotaitotasoa, jotta elimistön toiminta olisi optimaalista.Epäilemättä myös vegaanius on hyvä vaihtoehto sopivassa ympäristössä jos haluaa ja voi tehdä niin. Utsjoella on hankala olla vegaani, kun kaupoista saa vain hyvin säilyviä tuotteita kuten juureksia, ja hyllyjä vaivaa vaihtoehtojen vähyys. Riista ja potut ja puolukkahillo on arkiruokaa useille. Sitä on aina saatavilla. Koin puistatuksia kun parisen vuotta sitten animalia tms. olikaan veti metelin porojen vahingoittamisesta erotuksessa. Erotan vakaasti eläinten vahingoittamisen huvin vuoksi tai suuremman rahallisen edun tavoittelemisen vuoksi ja eläinten "vahingoittamisen" elinkeinon ja ravinnon saamiseksi,vaikka keinot olisivatkin samanlaisia muistuttavia. Kyse on siitä mikä motivoi toimimaan.

Lapsille ei mielestäni sinänsä tarvitse kertoa mitään vaan ottaa mukaan niihin kodin toimintoihin ja harrastuksiin joiden kautta arvopohja rakentuu. Toisinaan arvopohja voi rakentua myös muilla tavoin, mutta tätä pohdintaa pitäisi käydä vaikuttamisen käsitteitä käyttäen. En usko, että kenenkään vanhemman tarkoitus on vaikuttaa jälkikasvuunsa ainakaan tietoisesti. sen sijaan systemaattinen vaikuttaminen on asia erikseen. Jossakin vaiheessa lapsi alkanee vertailla eri perheiden tai elinpiirinsä tottumuksia ja kysyy, kun kysytyttää ja vanhemmiten tekee omia valintoja. Mitään absoluuttisia ja koko maailman kattavia totuuksia luonnosuojelusta ja lihansyönnistä ei ole, on vain erilaisia arvostuksia. Joten en lähtisi ulkopuolisena opettamaan lapselle mitään sellaista mitä lapsi ei ole kysynyt. Ristiriidat sekoittavat pienet päät. Varsinkin kun "korkeimman totuuden" julistamisen jälkeen lapsi palaa elämään sitä tuttua ja turvallista elämää. Vanhemmat voivat toki kokea heräämisen ja muuttaa maailmakuvaansa ja tottumuksiaan, joka vetää lapset mukaan mutta se on perheiden oma asia.

Loki, erinomainen kirjoitus. Tismalleen samaa mieltä. Lapsi oppii arvostamaan elämää ja eläimiä/luontoa, kun voi kokea, rakastaa ja surra luontoa ja sen jokaista arvokasta olentoa lapselle tyypillisellä tavalla.
Luonnonsuojeluun fanaattisesti suhtautuvat päätyvät ääripäähän, samalla tavoin kun tyystin välinpitämättömätkin. Tieteellisen tiedon pohjalta katsottuna monet tämän päivän suuntauksista, eivät kestä kriittistä tarkastelua. Lapsille kannattaa opettaa ne asiat, mitkä ovat varmasti totta kuten puhtaan veden kulutus, julkinen vs oma auto, kulutuksen rajoittaminen. Muuten tämän päivän lapsista tulee niitä katkeria aikuisia, jotka kokevat tällä hetkellä tulleensa harhaanjohdetuiksi.