Reissua edeltävä ruikutus

Minimalen

"Miksi tälle matkalle piti lähteä, mistä tulee ihmisen sammumaton jano järjettömiin tekoihin?"

Viikko lähtöön.

Tutkimusmatkailija Henry Morton Stanleyn lausahdus kuvaa oloani hyvin.

Reissujani leimaa aina se, että juuri ennen lähtöä en ole yhtään innoissani. Päinvastoin, välillä vihaan koko matkaa.

Tällä kertaa remmiin on astunut uusi tunne: kuolemanpelko.

Viime yönä tirautin ensimmäiset itkut. Tein ystäväni hulluksi, kun hiihdin hysteerisesti olosta toiseen, pelosta paniikkiin, epämiellyttävästä unohdukseen.

Kenen tämä paska idea oli? Ei ainakaan minun, uhosin keskellä yötä.

Sitten vannoin, että jos palaan hengissä kotiin, ostan pullon skumppaa ja ihan kaiken, mitä haluan. Ja hankin omistusasunnon ja lapsen, etten enää ikinä hingu maailmalle. Sitten simahdin. Tänään koin pientä innostusta, kuin sain ostaa niinkin kiehtovia asioita kuin adapterin ja munalukon.

Lähipiirini, joka on tähän asti liputtanut reissuni järjettömyyden puolesta, vakuuttelee nyt kirkkain silmin, että matkastani tulee ihan tosi upea. Onhan myöhäistä katua.

Onneksi tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun saan nauttia kaikenkattavasta kielteisyydestä. Sama innottomuus iskee oikeastaan lähes aina, kun elämässä tapahtuu jotain kivaa. Treffit, upea juttukeikka, uusi asunto - sohvalla idea tuntuu mahtavalta, kynnyksellä huonolta huumorilta.

Ei siis voi mitään. Kasaan vastentahtoisesti tavaroita ja lohduttaudun ajatuksella, ettei tutkimusmatkailija Stanleyllakaan mennyt kaikki Itä-Afrikassa kaikki putkeen: hän onnistui tappamaan suurimman osan kolmisatapäisestä retkikunnastaan.

Oma reissuni ei kai voi mennä ihan noin pieleen.

Kuvat: Valentina Storti & Epcp

Share

Kommentit

katniss (Ei varmistettu)

kannatan ehdottomasti skumppapulloa paluun kunniaksi!

pidä kiva loma, ja sisulla eteenpäin

utuua (Ei varmistettu)

Mulla on tällä hetkellä ihan samanlaiset fiilikset. Kahden viikon kuluttua olis lähtö viideksi viikoksi Australiaan, ja kaveri, joka mun oli tarkoitus tavata siellä, teki eräänlaiset oharit. Kaiken huipuksi irtisanoin itseni töistä tämän reissun takia(toki muitakin syitä oli).

Nyt tunnen itseni ihan hömelöksi lellipennuksi, kun oon tehnyt näin :)

No, ehkä tää tästä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei! Ota iisisti. Tuolla käy turisteja yhtenään. Et ole, kulta, matkalla Afganistaniin.

Roosa
Mangomalen

Katniss, kiitos!

Utuua, ymmärrän vastentahtoisuuden, etenkin jos suunnitelmat ovat muuttuneet. Mutta turha minun on varmasti sanoa, että mahtava reissu tulee, kun tiedät sen itsekin!

Vierailija, kyse ei ole paikan vaarallisuudesta, vaan ihan vaan kaikinpuoleisesta vastentahtoisuudesta, joka edeltää kaikkea kivaa. Ja uusi pelottaa aina!

Maea (Ei varmistettu)

Hehheh! mulla on toi sama. Matkustan/muuttelen paljon, voisi sitä jo elämäntavaksi sanoa ja silti JOKA KERTA käyn läpi tuon what was I thinking, I'm so stupid vaiheen..onneks sitä jo osaa odottaa ees.

Roosa
Mangomalen

Maea, mahtavaa. Sama homma, että onneksi osaa jo odottaa, se helpottaa vähän.

SaraP (Ei varmistettu)

Et tule katumaan reissua Itä-Afrikkaan. Oon asunut jonkin aikaa Tansaniassa ja vaikka palasin Suomeen yli puoli vuotta sitten, itkeskelen harva se päivä sitä miten ikävä mulla on. Sydän jäi sinne!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mahtava esimerkki ensimmäisen maailman ongelmista. On vaikea samaistua kärsimykseen, joka koituu siitä, että on rahaa ja aikaa lähteä hassuttelemaan kehitysmaihin.

Roosa
Mangomalen

Sara, kuulostaa ihanalta (paitsi itkeskely).

Vierailija, tässä postauksessa kirjoitan, mitä ajattelen koko ensimmäisen maailman ongelma -ilmauksesta.

Kommentoi