Shoppaus on sairaus

Ladataan...
Minimalen

 

&

=

 

 

"Vaikka kaikki tekstiili- ja vaatetehtaat lopettaisivat toimintansa, maailmassa olisi tarpeeksi vaatteita pukemaan kaikki ihmiset vielä monen sukupolven ajaksi."

 

"Tällä hetkellä 90 prosenttia maasta otetuista resursseista muuttuu jätteeksi jo kolmen kuukauden sisällä."

 

Uusin Basso (04/2011) puhuu asiaa ja ahdistaa.

Miika Särmäkarin ja Natalia Mustosen juttu Käsityön aika kertoo monta faktaa, jotka jokainen saisi luvan sisäistää.

Oleellinen tiivistyy hyvin lauseeseen: Pukeutuminen on selviytymistä. Muoti sen sijaan on ideologia tai uskomus, jota esitetään vaatteiden avulla.

Minulla olisi kaino pyyntö: shoppailijat, voisitteko hankkia paremman ideologian? Onko kelläkään käynyt mielessä, että itseään voi ilmaista muullakin kuin acnehmcos-rimpsulla? Se on hurjaa, mutta totta.

Jatkuva shoppailu ei ole pelkästään ajattelematonta: se on karseaa, piittaamatonta ja järjetöntä. Jo sanana se on kuvaava. Shoppailu ei ole ostamista, vaan ostostelua, kauppojen kiertämistä ja materian haalimista.

Miten hitossa jokin niin sairas asia voi olla niin normaalia?

Olen kyllästynyt tähän yleiseen illuusioon siitä, että jatkuva kuluttaminen on ok. Ei se ole.

Olen niin kiukkuisessa tilassa, etten ehkä Lily-aikani vielä kertaakaan. Olen toki aiemminkin puhissut muotiblogidiskursseista ja klassikkovaatteista, mutta ne kritisoivat ennen kaikkea ilmentymiä, eivät järjestelmää niiden takana.

En yleensä pidä mustavalkoisuudesta enkä silmittömästä paasauksesta. Tiedän kuulostavani ekologisen herätyksen saaneelta ysiluokkalaiselta, mutta ei voi mitään. Nyt on vain sellainen olo.

Siis: shoppailijat, järki käteen.

Koska koko pirun läntinen maailma tukee kuitenkin arvojanne, voitte jättää tämän ulinan huomiotta, kuten myös ajatukset teollisuuden saasteista, vesihukasta ja työoloista. Ja fatkat jutun alussa.

Minua vain kiinnostaisi tietää, millä ihmeellä perustelette arvomaailmanne? Koska muutkin tekevät niin? Koska pienellä kiinalaisella ja paskaisella maapallolla ei ole mitään väliä? Koska on kivaa olla soma ja helppoa elää ajattelematta?

Materian kyllästämä elämä ei ole mielestäni oikeaa elämää, vaan elämän leikkimistä. Se on kuviteltu turvallisuudentunne, jonka ansiosta tuntuu, että hetken elämä on täyttä ja hyvää ja itse hieman parempi. Joka kerta uudestaan.

Se on vastuun välttelemistä.

Minulla on ystävä, joka on ihana ihminen, mutta kulutustottumuksiltaan täysin tolkuton. Viime alennusmyynneistä hän kahmi vaatteita sovittamatta. Kun osa paljastui kotona epäsopiviksi, ne pääsivät kirppissäkkiin. Päivän ostamisensa jälkeen. Sairasta.

Minulla on myös ystävä, joka osti vuokransa hintaisen merkkilaukun. Kuukautta oli vielä valtaosa jäljellä, eikä ystävälläni ollut rahaa ruokaan. Miksi pidetään suloisena ja hyväksyttävänä, että jokin mieletön brändi ja logo on tärkeämpää kuin syöminen?

Miksi asioita ostetaan haluamisen, ei tarvitsemisen takia? Ja miksi ihmiset haluavat niin paljon?

Ei minua haittaa, että monille muoti on inspiroiva ja tärkeä asia, enkä itke joka kerta, kun halpaketjun muovipussi kävelee vastaan. Kaiken vain voisi tehdä kohtuudella.

Seuraavan ostaostaosta-biitin sijasta pyydän teitä katsomaan Sotakuvaajan. Se ei ole pastellivärinen eikä turvallinen tai ihana, se on brutaali ja surullinen ja intohimoinen ja älykäs. Siinä valokuvaaja James Nachtwey sanoo, että jokaisen ihmisen pitäisi kerran elämässään nähdä, kuinka kranaatinsirpale repäisee ihmisen jalan irti.

Niin minustakin. Jotain rajaa kaikkeen.

Kuvat: Fashiolista & Dancing with Shadows

Share
Ladataan...

Kommentit

Word.

Huipputeksti. Olen ehkä ennenkin jossain kommentissa maininnut, mutta aiemmin olin holtiton shoppaaja: pahaa mieltä parannettiin shoppailulla, hyvää mieltä tehtiin vielä paremmaksi.

Nyt se on loppu. Ei niin, ettenkö ikinä mitään ostaisi, mutta aivan merkittävästi useampi mieliteko jää kauppaan kuin aiemmin. Ja mielitekoja on huomattavasti, valtavasti vähemmän. Nykyään selkeä tarvekaan saa vain hyvin harvoin ostamaan.

Enkä osaa sanoiksi pukea, miten paljon parempaa elämä on.

Hömppäblogi

Joo. Ja ennen kaikkea ne työolot: suurin osa ihmisistä tuntuu täysin unohtaneen, että joku ne vaatteet on jossain ommellut - eikä yleensä kovin kivoissa olosuhteissa. Mutta mitäs siitä, H&M 11,99, niin halpaa.

Rönsy

Kyllä, juuri näin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus!

Sivuseikkailu

Kiitos tästä.

...

nolo quote tänne näin, mutta tuli mieleen. kirjoitin tämän muistiin joskus nuorena eksistentialisessa tuskassa kärvistellessäni kotisivujeni etusivulle.

"perhaps when we find ourselves wanting everything, it is because we are dangerously near to wanting nothing."

- sylvia plath

 

Mutta komppaan!

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

asiallista argumentointia. itse yritän opetella haavistolaiseksi ja lähestyä muita ihmisiä ymmärryksellä enkä saarnalla. joten jätän kommentit muiden elämäntyyleistä kertomatta, mutta mainitsen asian, josta omalla kohdallani olen erityisen ylpeä. jo vuosia sitten ymmärsin, kun minulta kysyttiin mitä haluan joulu- tai syntymäpäivälahjaksi, etten ihan oikeasti tarvitse mitään tavaraa enkä myöskään HALUA mitään tavaraa (,joka käyttämättä päätyy kirpparille tai roskikseen). läheiseni tuntevat minut ja antavat lahjoihini varatut summat hyväntekeväisyyteen, samoin teen heidän lahjojensa kohdalla. ja jokainen saa valita hyväntekeväisyyskohteensa itse, minun kohdallani se on luonto- ja eläintyö.

Anningonpaiste

Kiitos!

Vanessa (Ei varmistettu)

Tää teksti oli vaan sairaan hyvä! Monelle ajateltavaa!

n (Ei varmistettu)

parasta. odottelinkin jo paluuta asia-aiheisiin ja etenkin mielipidetykitykseen !

No Sex and the City

Samaa mieltä joka sanasta.

Ps. Rohkea veto tällaisella nettisaitilla, hyvä Roosa!

Mangomalen

Oho, kiitos kaikki!

Lii, hienoa. Kiitos huomiosta, ettei kaikkea kivaa ole pakko lopettaa, mutta älyttömissä määrissä jatkuva ostaminen ei välttämättä edes ole kivaa. Kun mielihalut muuttuvat harkituiksi päätöksiksi, ilokin on ehkä suurempaa.

Hosuli, usein tuntuu vaikealta käsittää, että ne ihmiset ja asiat ovat todellisia, mutta kyllä ne ovat. Jos ei matkustamalla, niin jo dokkareilla sen hetkeksi muistaa.

Elina, ei ole nolo, kiitos jakamisesta! Osaatko eritellä, miksi se kolahti niin paljon?

Vierailija, tosi hieno asenne, sekä muiden arvostelun että lahjapolitiikan suhteen. Itsekään en mielelläni moralisoi toisten valintoja, etenkään yksilötasolla, mutta välillä täytyy.

N, totta puhuen minäkin. Omassa elämässä on ollut alkutalvi aika raskasta aikaa, niin on turhauttanut, kun tuntuu että täällä vain hymistelee eikä puhu mitään asiaa. Nyt meno on parempi ja se toivottavasti alkaa näkyä täälläkin. Ja ps, itseä kiinnostavista aiheista sopii aina vinkata.

Jemina, mielestäni hommani tällä sivulla on tuoda juuri sitä muuta mielipidettä, joka ei aina tule esiin. Mutta on se tietysti erilaista räyhätä täällä, missä muotiasiaa on paljon, kuin vaikka Vihreän Langan sivuilla.

Auroora (ei Lilystä!) (Ei varmistettu)

Ihanaa Roosa, joka sana totta! Kiitos.

Sannaliiiini (Ei varmistettu)

Kyllä, juuri näin!

Olen ollut itse välillä todella ostosteluvimmainen minäkin, mutta tajunnut sittemmin, ettei ne rätit tee onnellisemmaksi eikä kauneinkaan vaate saa sitä peilikuvaa tyydyttäväksi - sen pitää tulla muualta.

Selaan nykyäänkin paljon nettivaatekauppoja katselemisen ilosta, ja ostankin silloin tällöin jos löydän jonkin aivan rakastettavan ja hyvälaatuisen vaatteen tai sitten jos se sopii täysin tarpeeseen, mutta huomattavasti harvemmin kuin ennen. Saan enemmän nautintoa, kun keksin yhdistää jo olemassaolevat vaatteeni uudella tavalla - siihen niitä on jo ihan tarpeeksi. Oon myös ottanut tavaksi sellaiset näpräilyillat, jotka pyhitän vaatteiden huollolle: puimuroin nukat, paikkaan pienet reiät, parsin napit ja ehkä tuunaan vaatteita jotenkin pienesti.

Ja pakko kommentoida vielä, kun tänään viimeksi katsoin jotain tv-ohjelmaa, jossa kerrottiin kuinka lyhyen kannattaa pukeutua - jottei näyttäisi lyhyeltä. Kamalaa. Suurelta osinhan muotiBISNES perustuu siihen, että naiset ja tytöt on saatu inhoamaan itsejään, olivat sitten pitkiä/lyhyitä/tummia/vaaleita/laihoja/pyöreitä/lihaksikkaita...jne.

dispo_ (Ei varmistettu)

Hyvä, hyvä! Aina on mukavaa huomata, että yhä useampi ihminen ottaa kantaa liiallisen kuluttamisen ongelmaan. Itse en enää keksi, mistä muualta pystyisin kulutustani nipistämään, kuin vaihtamalla vihreään sähköön. Ihmisten piittaamattomuus saa turhautuneeksi/masentuneeksi/raivostuneeksi, mutta yritän toimia itse esimerkillisesti ja herätellä muitakin. Hyvä kiertämään!

Hanna - (Ei varmistettu)

Olisi kiinnostava tietää, mitä muutaman vuoden päästä kaikenmaailman sosiologit ovat mieltä esimerkiksi muotiblogeista noin niinku ilmiönä. Näin ihan tavallisen ihmisen silmiin ainakin tuntuu, että ne ovat moninkertaistaneet sen ihmisjoukon määrän, jolle ostostelu ja loputon kuluttaminen ovat elämän suurin sisältö ja ihan ok. Muutamalla klikkauksella löytyy tuhansittain samoin ajattelevia (ja pukeutuvia....), jolloin on aika helppo jättää sivuun kaikenlaiset ajatukset siitä mikä on oikein tai edes kohtuullista. Toiset on näitä joka-rätti-minulle-tyyppejä ja sitten toiset näitä luksushamstereita. Hermot menee kumpaistenkin kanssa, siis yleisellä tasolla. Kiitos, että kirjoitit tästä.

Mila (Ei varmistettu)

Loistava teksti täynnä asiaa! Hyvä!

Puhut asiaa! Tunnen erään henkilön joka jossain vaiheessa piti jonkinlaista lifestyle-blogia. Suunnilleen joka toisessa postauksessa hän haukkui materialistit ja muut tavaranhamstraajat maanrakoon ja seuraavassa postauksessa esitteli mitä ihanaa tällä kertaa oli mistäkin ystävämyynnistä tarttunut mukaan... Hän ei tunnistanut tätä ristiriitaa itsessään ja loukkaantui jos joku siitä kommenteissa huomautti. Turhake on turhake vaikka se olisikin ostettu ekokaupasta.

Thing for the Bling

"Minulla on myös ystävä, joka osti vuokransa hintaisen merkkilaukun. Kuukautta oli vielä valtaosa jäljellä, eikä ystävälläni ollut rahaa ruokaan. Miksi pidetään suloisena ja hyväksyttävänä, että jokin mieletön brändi ja logo on tärkeämpää kuin syöminen?"

Koska merkit on merkkejä ja ne ovat ihania. Merkit ovat statusta ja 2000 euron laukun omistaminen tuntuu ihanalta.

Veera V. (Ei varmistettu)

Täälläkin kommenttiosassa symaptaan kirjoittajaa mutta ihan eri näkökulmasta.. Löytyisikö näiden kahden väliltä se lopullinen totuus?

Vierailija (Ei varmistettu)
Turhat jorinat

En lukenut kaikkia kommentteja, joten jos menee vanhan kertaukseksi, pyydän anteeksi.

Minusta osut naulan kantaan sanoessasi, että ostostelu on "elämän leikkimistä". -Nimenomaan. Tää olis nyt 'moderni, tyylikäs nainen'  ja tää menis nyt harrastaan sellaisille sopivia juttuja: matkustelua, viinejä ja sisustamista ja bilettämistä ja treenaamista ja sensellaista. Ja tietenkin shoppaileen -sitähän 'modernit, tyylikkäät naiset' vapaa-aikanaan tekee.

Mutta että 'tää' voisi olla se  'moderni, tyylikäs nainen'  tää tarttis ihan ekaks siihen rooliin sopivat vermeet. Ihan niin kuin lapsena. Pitää olla tiara, että vois olla prinsessa. Tiara on samalla merkki muille leikkijöille, että tää nyt olis se. Että ne, joilla tiaraa ei ole, tietäisivät kohdella prinsessaa asiaankuuluvalla tavalla.

Ehkä pitäis leikkiä vaihteeksi vaikka runoilijaa tai kotia, niin pärjäisi vähemmillä aksessuaareilla pidempään? Tai hakea sovulla Barbi ullakolta ja kilpavarustella sitä.

linnea (Ei varmistettu)

joo ihmetelly kans miten jotkut ostin tän ja tän blogit on kaikkein suosituimpia...ihan oikeesti maailmassa ois jotain mielenkiintosempaakin jäljellä..mut ei kun ei..tähän on tultu jotkut rakensi pyramiideja jne...tän ajan ihmiset syö,kattoo telkkaa ja ostaa jee jee voi jeesus

Täysin samaa mieltä..täälä päin kulutus on vie karmeempaa ja sen kritisoinnista saa kylmiä katseita..Täälä nousukkaat on ihan hulluna kamaan ja tv kasvaa viikko viikolta..ja inkkarit näkee nälkää..Suomessa sentään jotkut jo älähtää ja arvostelee ja toimii...

Kassu (Ei varmistettu)

Niin ja kyllä tässä kai taas päästään myös kiinni tähän ulkonäkö- ja mielikuvakeskeiseen aikaamme. Myydään (huorataan) mielikuvia itsestämme. Eikö somekin tavallaan liity tähän jatkumoon: Miltä mä näytän muiden silmissä - ulkoisesti ja sosiaalisesti ja toki varmaan sisäisestikin? Mitä mä ja mun arki ja juhlat ollaan ulospäin?

No nää nyt ihan vaan mieleen plumpsahtaneita ajatuksia. Mut siis hyvää asiaa!

...

Se Sylvia Plath-lainaus kolahti varmaan juuri sen takia, että oma tyytymättömyys elämään purkaantui kaikenlaisena maanisena kuluttamisena vaatteisiin, cd-levyihin, kirjoihin tai syömisenä, ahmisena ja pahana olona. Ja silloin alitajuisesti tiesi, etten minä halua tai tarvitse näistä mitään, eikä tästä tule hyvä olo. Ja "dangerously near to wanting nothing" liittyi siihen toiseen puoleen, joka ei jaksanut toisinaan nousta edes sängystä.

Sitä ruokki erityisesti se, että joskus muotiblogien ensivuosina 2006-2007 minullakin oli "muoti"blogi, kunnes ymmärsin mimmoseen käyttäytymiseen ja epätyytyneisyyden tunteeseen se johtaa. Kuvata nyt jokaikinen ostos ja yrittää ottaa itsestään päivä toisensa jälkeen kuvia, joissa näyttää hyvältä... :D

Nykyään ostan harvoin mitään ja yleensä asioita joita tarvitsen. Silti ihmiset kuvaavat minua tyylikkääksi ja muodikkaaksi. Olin tällaisesta kommentista kerran erityisen hämmentynyt ja vastasin; "Enhän mä ole ostanut mitään uutta edes vuoteen!" Missä ehkä kiteytyy se kuinka kieroksi ympärillä oleva maailma ja ostaostaosta-kulttuuri voi mielen kasvattaa. 

koira (Ei varmistettu)

(Mahdoton Nainen) "Turhake on turhake vaikka se olisikin ostettu ekokaupasta."

Olen täysin samaa mieltä postauksen, sekä myös yllä olevan lainauksen kanssa.

Olen melko tyrmistyneenä seurannut, kuinka jotku bloggaajat saattavat jopa "muka-ekovalveutuneina" kritisoida toisten bloggareiden ostostapoja, samalla puolustaen omia jatkuvia tavaravirtojaan sillä, että *heidän* tavaransa ovat "ekologisia" tai "laadukkaita/kotimaisia", tai "lahjaksi saatuja" tai "pitkään etsittyjä/täydellisiä"...jne. Syitä riittää aina jos jonkinlaisia.

Ja usein lojaalit lukijat puolustavat bloggaajaa jos joku erehtyy kyseenalaistamaan onko viidet parit prätkäbuutseja/jatkuva uuden hamuaminen tarpeellista.

Huolestuttaa mihin tämä oikeasti tulevaisuudessa johtaa.

MimmuK.

Kolahti. 

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! 

Toimitus

Leo Stranius heitti päivänä eräänä hyvän quoten aiheesta:

 

"Olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meille ei ole, ostaaksemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme välitä."

- Tim Jackson, Iso-Britannian kestävän kehityksen komission jäsen

Vierailijaah-uuh (Ei varmistettu)

Haluaisin lainata tähän No fashion victims-blogista (kirjoitettu 29.1.2012) aiheeseen liittyvän itseäni häiritsevän katkelman:

"..En ookaan hetkeen törmännyt noin isoihin kolmekutosiin, pohjalliskikkailujenkin jälkeen kantapäähän sai livautettua vielä pari sormea… Harmi, koska ovat tosi kivat. En tosiaan jaksa aloittaa mitään palautusoperaatiota, joten eivätköhän kenkulit päädy sinne kirppiskuorman jatkoksi, josta joku teikäläisistä saa sitten noukkia ne ens kuun lopussa."

Raivostuttaa, että tämänkaltaisia ajatuksia levittävät blogit ovat juuri niitä suosituimpia etenkin Suomessa.

Vände (Ei varmistettu)

Vierailijaah-uuh, samat sanat. Itsekään en taida olla kulutustottumuksiltani aivan parhaimmasta päästä (koko ajan silti vähentänyt ostelua), mutta silti aivan järkyttynyt olen juuri mm. nfv- ja muista samanhenkisistä blogeista, jotka tuntuvat suorastaan elävän niistä uusista ostoksista :(
Nämä varmasti lietsovat entisestään sitä ostosmaniaa lukijoissaan, etenkin niissä jotka eivät esim. nuoresta iästään johtuen ajattele vielä kamalan paljon näitä asioita muilta kannoilta kuin että paljon se esim. rokottaa lompakkoa...

Manuu (Ei varmistettu)

Koska omaa mieltä ikävästi pahoittaa kiellot, älä shoppaa älä kuluta älä osta, mietin mieluummin mitä saan tehdä. Saan kierrättää, tuunata, paikata ja antaa turhat tavarat pois. Myös tarpeeseen saan osta käytettyä tavaraa. Vaikka kaikilla meillä on jo varmasti kaikkea mitä tarvitsemme nostan hattua hänelle ken pystyy vallan tyystin olemaan ostamaan muuta kuin aivan välttämättömimmän hyödykkeen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuorolle saarnausta ja kilpaa hurskastelua. Mutten kuitenkaan nyt sano, että olet väärässä koska et ole, mutta länsimainen kulutusideologia on niin mahdoton oravanpyörä, ettei kukaan kommentoija tai sinäkään siitä pysty päästämään irti, ei ainakaan yksin. Tosin kulutuskulttuuri on vasta joitakin vuosikymmeniä vanha systeemi, että muutos on mitä mahdollisin.

Kuitenkin me kaikki ilmaisemme itseämme kulutuksemme kautta. Ihan jokainen.

Nata (Ei varmistettu)

Pitäs varmaa alkaa ostaa jotai kalliimpaa koska nälkäisenä vaate nayttää vielä paremmalta päällä, terveisin muotibloggaaja. p.s. muistakaa ostaa liian pieniä farkkuja!

Vierailija (Ei varmistettu)

kuinkaha monta himokuluttajaa tääki teksti "herätteli" ja kuinka moni totteli ja hankki sen "uuden ideologian". kuten vierailija sano, kuorolle saarnauksen makua. tarkoitus kyl hyvä.

auttajahai (Ei varmistettu)

Teollistumisen myötä yhteiskuntarakenteet muuttuivat. Modernissa yksilökeskeisessä "luokattomassa" yhteiskunnassa ihminen ei enää voi turvautua traditioihin, tapoihin ja tottumukseen, vaan on "oman elämänsä seppä", valitsija. Nyky-ihmisen identiteetti ei siis tule annettuna luokan ja perhetaustan mukaan, eikä ammattikaan enää ole identiteetin perusta. Sen sijaan kulutuksesta on tullut identiteettiemme muodostaja.

Myös saarnaamalla liiasta kulutuksesta rakennat identiteettiäsi kulutuksen (tai tässä tapauksessa kuluttamattomuuden) perusteella.

Trans-Time

Näin, Roosa! En olisi itsekään osannut ilmaista asiaa paremmin. Merkkituotteilla pröystäily on mielestäni mautonta ja vuokrarahoilla laukkujen ostelu järjetöntä. Toisaalta, en edes saa koskaan päälle sellaista "hupsis, nämä Louboutinit vain hyppäsivät ostoskoriini"- ja "en osannut päättää kumman Miu Miun ottaisin, joten otin molemmat, phihihii"-vaihdetta, joten en ymmärrä shoppailun autuutta. Eri asia on, jos panostaa laadukkaaseen, tarvitsemaansa tuotteeseen sillä ajatuksella, että käyttää sitä vuodesta toiseen ja välttää hajoilevien halpiskamojen epäekologisen kierteen.

Liitynpä myös kilpaa hurskastelijoiden kerhoon ja myyn leijonanosan vaatekaapistani kirpparilla ja huuto.netissä kevään aikana. Näin olin jo suunnitellutkin, mutta tämä teksti antoi viimeisen potkun perseelle.

Ja Natan kommenttiin viitaten, tapasinpa juuri viikonloppuna tutun, joka oli löytänyt haluamansa vaatekappaleen vähän liian pienenä ja piti sitä onnenpotkuna, koska on siinä on laihtumisvaraa.

 

 

 

Indy (Ei varmistettu)

Tämä kirjoitus pelasti päiväni. En tarvitse kaappiini yhtään kolmen käyttökerran jälkeen nuhjaantuvaa halparättiä, jonka joku lapsi on tehnyt toisella puolella maailmaa pennin palkalla myrkkyhuuruissa sen sijaan että kävisi koulua. En puhu myöskään ns. ekovaatteiden puolesta, jos niitä ostetaan turhaan. Ainoa ekologinen vaatekappale on kierrätetty tai vuosien käyttöä kestävä vaate.

X

Komppaan. Asiallinen kirjoitus, jokseenkin ehkä hieman "vihaiseen" sävyyn kirjoitettu..;-)

Luin ihan innoissani kommentteja kirjoituksellesi ja odotin (tai no siis toivoin), että suurin osa Lilyn asukuvabloggareista olisi ottanut osaa tähän keskusteluun, mutta voi mikä pettymys!

Sannu (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus, herätti todella ajatuksia. Innostuin itsekin bloggaamaan aiheesta:D (http://sannunblogi.blogspot.com/2012/02/shoppaus-on-sairasta.html)

Princess

Asia teksti! Niin totta joka sana!                                                                                                    Myönnän että itsekkin tein tuota samaa, turhia ostoksia ja kaappi täynnä vaatteita mutta ei mitään päälle laitettavaa. Aina kun sai rahaa ne meni kaikki vaatteisiin. Puhumattakaan sitten eräästä ystävästäni jonka shoppaus on niin sairasta että, kaapissa oli vaatteita joissa vielä roikkui hintalappu! ja jokapäivän vonkaamassa äidiltään rahaa uusia vaatteita varten! Eikä järki puhekkaan tunnu tehoavan.. Kyllä se vaan on niin että on se vapauttavaa huomata ja helpompi elää kun ei tarvitse saada kaikkea. Iloa voi saada paljon muustakin kun tolkuttomasta shoppauksesta! Kiitos tosta sun tekstistä! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ensin mä luin tämän. Sitten mä luin äsken blogin, missä lähdettiin maailmanympärimatkalle ja päädyttiin shoppailemaan ostoskeskuksissa heti ensimmäisenä päivänä. Huomenna mennään taas kommenttien mukaan, sillä lempparikauppoja löytyikin lisää. Ai että mua ottaa nyt päähän. Mä voisin ottaa sen maailmanympärimatkan ja nähdä maailmaa ostoskeskuksien sijaan..

Lilou's Crush

Roosa puhuu asiaa, tyylilleen ominaisen voimakkaasti, eli perille viesti menee varmasti. Hyvä! Oma ideologiani elämään yleensäkin on aika yksinkertainen: tolkku ja kohtuus kaikessa. Oli kyse sitten vaikkapa muodista urheilusta tai työnteosta. Kaikki nuo tuovat järjen rajoissa paljon iloa, mutta mikään niistä ei saa hallita elämää. Pääosaa toivon kuitenkin aina esittävän elämän itsensä, hereillä elämisen ja toisten ihmisten arvostamisen.

vierailija (Ei varmistettu)

Mitä mä sitten tekisin rahoillani, jos en shoppailis?
Mikä piristäis mua hirveinä päivinä?
Mitä mä pukisin päälleni?

Mua rupes niin ÄRSYTTÄÄN tää teksti!!!

Mitä jos kävisit niillä rahoilla vaikka leffassa/teatterissa/taidenäyttelyssä tai hyvässä ravintolassa? Ja ainakin mua kyseiset asiat piristää shoppailua sata kertaa enemmän. Päälle voi vaikka pukea niitä vaatteita joita sieltä kaapista jo varmasti löytyy.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mahdoton nainen: Näinpä. Kaikki omistaa ihan varmasti edes jotain vaatteita. Jos kaapissa olevat ei kelpaa, ne voi aina myydä pois. Itse ainakin käytän rahani H&M:n rättien sijasta eilisen kaltaisiin juttuihin. Ulkomailla asuva hyvä ystäväni tuli käymään, ja päädyimme hyvään ravintolaan syömään (alkupaloineen ja jättimäisine jälkiruokineen kaikkineen). Tuli juteltua monta tuntia, itkettyä, naurettua. Viimeistään tuollaisina hetkinä tajuaa, että kaikenlaista saa ostettua paitsi hyviä ystäviä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa odotin minäkin, muotibloggareilta kommenttia. Niiltä joiden blogit on täynnä kuluttamista ja pyydetään vielä anteeksi "ostosblogista". Toinen uusista blogeistakaan tuskin tulee olemaan kovin kulutuskriittinen jos vanhan blogin tyyli jatkuu.

Whatsoever (Ei varmistettu)

Itse olen huvittuneena seurannut erinäisiä blogeja, joiden kirjoittajat painottavat tyylisuuntauksensa olevan ns. hippie/rock chick/boheemi (whatsoever - en enää pysy perässä) , jonka ilmeisesti pitäisi imitoida jonkinlaista 70-lukulaista henkeä - vapautta/luovuutta/erilaisuutta/kapinaa/taiteellisuutta.

Mutta, mutta. Jos vaatteidemme pitäisi jollain tavalla ilmentää sisintä tai viestittää omasta arvomaailmasta (bloggaajien tapauksessa me lukijat ja ehkäpä satunnaiset kaduntallaajat viestin vastaanottajina), niin kyllä minä kyseenalaistan ihmisen aitouden jos ns. rock/hippie-look koostuu yhteensä 1000 euron merkkivaatteista tai edes H&M:n rytkyistä.

En tiedä, eipähän tuota tarvitse mennä kuin tuonne Kallion (mitä näitä nyt on) kuppiloihin pyörimään ja katsella ympärillensä. Sieltä kulmilta löytyy ihmisiä, jotka onnistuvat huolettomasti näyttämään helvetin hyviltä nahkatakkeineen ja bändipaitoineen, vaikka samat ryysyt haisevat päällä jo toista viikkoa. Eikä varmasti kysytä merkkiä.

Kiteytettynä: liiallinen laskelmoivuus vaivaa minua suunnattomasti! Olet mitä olet, ja se kyllä huokuu ulospäin. Kuka tahansa voi tänä päivänä "ostaa" tietyn tyylisuuntauksen ja tätä myötä maailmannäkemyksen (aivan sama onko se sitten sitä oikeaa, omaa todellisuutta)

Anyway, jos haette sitä aitoa 70-luvun "boheemiutta", niin kirpparille siitä! Asennettakaan ei osteta kaupasta.

Mangomalen

Hui, mikä määrä kommentteja ja mahtavia pointteja!

Pages

Kommentoi

Ladataan...