Shoppaus on sairaus

Minimalen

 

&

=

 

 

"Vaikka kaikki tekstiili- ja vaatetehtaat lopettaisivat toimintansa, maailmassa olisi tarpeeksi vaatteita pukemaan kaikki ihmiset vielä monen sukupolven ajaksi."

 

"Tällä hetkellä 90 prosenttia maasta otetuista resursseista muuttuu jätteeksi jo kolmen kuukauden sisällä."

 

Uusin Basso (04/2011) puhuu asiaa ja ahdistaa.

Miika Särmäkarin ja Natalia Mustosen juttu Käsityön aika kertoo monta faktaa, jotka jokainen saisi luvan sisäistää.

Oleellinen tiivistyy hyvin lauseeseen: Pukeutuminen on selviytymistä. Muoti sen sijaan on ideologia tai uskomus, jota esitetään vaatteiden avulla.

Minulla olisi kaino pyyntö: shoppailijat, voisitteko hankkia paremman ideologian? Onko kelläkään käynyt mielessä, että itseään voi ilmaista muullakin kuin acnehmcos-rimpsulla? Se on hurjaa, mutta totta.

Jatkuva shoppailu ei ole pelkästään ajattelematonta: se on karseaa, piittaamatonta ja järjetöntä. Jo sanana se on kuvaava. Shoppailu ei ole ostamista, vaan ostostelua, kauppojen kiertämistä ja materian haalimista.

Miten hitossa jokin niin sairas asia voi olla niin normaalia?

Olen kyllästynyt tähän yleiseen illuusioon siitä, että jatkuva kuluttaminen on ok. Ei se ole.

Olen niin kiukkuisessa tilassa, etten ehkä Lily-aikani vielä kertaakaan. Olen toki aiemminkin puhissut muotiblogidiskursseista ja klassikkovaatteista, mutta ne kritisoivat ennen kaikkea ilmentymiä, eivät järjestelmää niiden takana.

En yleensä pidä mustavalkoisuudesta enkä silmittömästä paasauksesta. Tiedän kuulostavani ekologisen herätyksen saaneelta ysiluokkalaiselta, mutta ei voi mitään. Nyt on vain sellainen olo.

Siis: shoppailijat, järki käteen.

Koska koko pirun läntinen maailma tukee kuitenkin arvojanne, voitte jättää tämän ulinan huomiotta, kuten myös ajatukset teollisuuden saasteista, vesihukasta ja työoloista. Ja fatkat jutun alussa.

Minua vain kiinnostaisi tietää, millä ihmeellä perustelette arvomaailmanne? Koska muutkin tekevät niin? Koska pienellä kiinalaisella ja paskaisella maapallolla ei ole mitään väliä? Koska on kivaa olla soma ja helppoa elää ajattelematta?

Materian kyllästämä elämä ei ole mielestäni oikeaa elämää, vaan elämän leikkimistä. Se on kuviteltu turvallisuudentunne, jonka ansiosta tuntuu, että hetken elämä on täyttä ja hyvää ja itse hieman parempi. Joka kerta uudestaan.

Se on vastuun välttelemistä.

Minulla on ystävä, joka on ihana ihminen, mutta kulutustottumuksiltaan täysin tolkuton. Viime alennusmyynneistä hän kahmi vaatteita sovittamatta. Kun osa paljastui kotona epäsopiviksi, ne pääsivät kirppissäkkiin. Päivän ostamisensa jälkeen. Sairasta.

Minulla on myös ystävä, joka osti vuokransa hintaisen merkkilaukun. Kuukautta oli vielä valtaosa jäljellä, eikä ystävälläni ollut rahaa ruokaan. Miksi pidetään suloisena ja hyväksyttävänä, että jokin mieletön brändi ja logo on tärkeämpää kuin syöminen?

Miksi asioita ostetaan haluamisen, ei tarvitsemisen takia? Ja miksi ihmiset haluavat niin paljon?

Ei minua haittaa, että monille muoti on inspiroiva ja tärkeä asia, enkä itke joka kerta, kun halpaketjun muovipussi kävelee vastaan. Kaiken vain voisi tehdä kohtuudella.

Seuraavan ostaostaosta-biitin sijasta pyydän teitä katsomaan Sotakuvaajan. Se ei ole pastellivärinen eikä turvallinen tai ihana, se on brutaali ja surullinen ja intohimoinen ja älykäs. Siinä valokuvaaja James Nachtwey sanoo, että jokaisen ihmisen pitäisi kerran elämässään nähdä, kuinka kranaatinsirpale repäisee ihmisen jalan irti.

Niin minustakin. Jotain rajaa kaikkeen.

Kuvat: Fashiolista & Dancing with Shadows

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Parasta näissä blogeissa on se, että jatkuvaa uuden ostamista perustellaan mm. sillä, että lukijat alkavat valittaa, kun päivänasu-kuvissa bloggaaja heiluu samoissa, jo peräti yhden kerran nähdyissä vaatteissa :D Joten sen sijaan, että bloggaaja veisi blogiaan siihen suuntaan, että näyttäisi, kuinka moneen asuun se pakkosaadaolenunelmoinuttästäaina- henkkamaukka paita käy, hän menee ja ostaa uutta. Vanha päätyy niihin blogikirppiksiin, eihän kenenkään kaappitila rajaton ole! Ja olihan täällä esimerkki No fashion victims (huomatkaa blogin nimen ja sisällön välisen ristiriidan ironia :D)-blogista, kuinka kengät päätyvät kirppikselle suoraan tilauspaketista!

Muotiblogien kautta olen myös oppinut, että rakkaus ei ole ikuista ;) Monta kukautta haaveiltu monen sadan euron laukku, takki tai kengät näkyvät blogissa muutaman kerran, sen jälkeen näemme taas niitä muovivirityksiä roikkumassa käsivarressa tai jalkojen koristeena. Kyllä minä ainakin käyttäisin kauan haaveilemaani ja isolla rahalla ostamaani kaikkia/kenkäparia/takkia jatkuvasti ja se todellakin olisi ostos, joka kävisi kaiken jo omistamani kanssa. Teen niin jo halvempienkin ostosteni kanssa.

Onneksi näitä blogeja ei ole kenenkään pakko lukea ja omat suosikkini eivät perust jatkuvan uuden hankintaan, vaan olemassa olevan hyödyntämistä. Olivia-lehden Henkarikohtaista-blogi on esimerkki upeista vaatteista ja vähistä, harkituista hankinnoista. Myös Tunnetila-blogin pitäjä pohtii paljon omaa kulutustaan ja perustelee hankintojaan. Hänen päällään myös näkee samoja vaatteita eri tavalla puettuna.

Kunhan sivusta seuraan (Ei varmistettu)

Ylemmälle kommentoijalle sanoisin, että se monen sadan euron vaatehankinta on voinut olla statushankinta, eikä se ole tullut oikeaan tarpeeseen, siksi tarve käyttää ostamaansa veskaa tai kenkiä ei ole kovin kummoinen. Riittää että omistaa sen.
Itseäni taasen sapettaa suunnattomasti nämä mukamas ostolakot! Hei haloo, mitä järkeä on olla ostamatta kuukauteen mitään, jos meno lakon jälkeen jatkuu samanakuin ennen!? Ja omaan nenääni ostolakko haiskahtaa rahanpuutteelta, koska sopivasti bloggaaja työntää lakkonsa aikana huuto.nettiin ylihinnoiteltuja halpisrättejä.

Asialla on aina kääntöpuolensa! (Ei varmistettu)

En ole shoppailun puolesta puhuja mutta, jos me lopetamme ostamisen kuin seinään, intialaisen, pakistanilaisen ja thaimaalaisen perheenäidin elämästä tulee yhtäkkiä melko vaikeaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos hyvästä kirjoituksesta, hyvä että asioita uskalletaan sanoa ääneen. Meni jakoon feississä.

PP (Ei varmistettu)

<3 Mäkin paasasin kaverille tästä samasta aiheesta hullunlehmän tavoin juuri tänään ja vaate-sekä muotiallalla työskentelevänä hän ei olisi voinut olla yhtään enempää samaa mieltä.

Tähän samaan hengen vetoon en voi olla ihmettelemättä haastatteluija joissa ihmiset kertovat kuinka paljon he käyttävät rahaa KUUKAUDESSA vaatteisiin. Suomalaiset tuottavat kuulemma noin 17kg/per henki tekstiilijätettä vuodessa! Ja jos mietitään, että kaikki meistä eivät edes osta uusia vaatteita yhtä ainutta vuodessa, saatika heitä mitään pois, niin paljonko jotkut meistä sitten todellisuudessa tuottavat tuota jätettä. Sairasta.

Indy (Ei varmistettu)

On ihmisoikeusrikos teettää vaatteita lähes ilmaiseksi maissa, joissa työn tekevien ihmisten elinolosuhteista ei huolehdita. Siinä vaiheessa kun työstä maksetaan kunnon palkka kaikkialla maailmassa ja ihmisten (aikuisten!) työoloista huolehditaan nykyisissä halpatyömaissa edes yhtä hyvin kuin länsimaissa nykyään, jokaisella on parempi toimeentulo. Lisäksi lapset saavat kunnon koulutuksen eli sijoituksen omaan tulevaisuuteensa, sitä kautta köyhyys vähenee ja sen seurauksena monet kurjuudesta, tuloeroista ja epätasa-arvosta johtuvat levottomuudet jäävät tapahtumatta. Kaikki voittavat.

Vierailija (Ei varmistettu)

Teemu | 31.1.2012 21:32
"Minulla on myös ystävä, joka osti vuokransa hintaisen merkkilaukun. Kuukautta oli vielä valtaosa jäljellä, eikä ystävälläni ollut rahaa ruokaan. Miksi pidetään suloisena ja hyväksyttävänä, että jokin mieletön brändi ja logo on tärkeämpää kuin syöminen?"

"Koska merkit on merkkejä ja ne ovat ihania. Merkit ovat statusta ja 2000 euron laukun omistaminen tuntuu ihanalta."

... Ja miksi ihmeessä hankkia sellaista statusta, johon ei oikeasti ole varaa? Ansioidu eka elämässäsi siihen pisteeseen, että sulla on varaa syödä ja ostaa laukkuja. Ehkä palvelisit tätä yhteyiskuntaakin jotenkin hyödyllisesti siinä samassa.

Vierailija (Ei varmistettu)

*yhteiskuntaa

Vierailija (Ei varmistettu)

itsekin olisin kaivannut tähän kommentteja esim. mungolife-annalta, nfv-emmiltä ja just my imagination -jannilta....

Vierailija (Ei varmistettu)

Pidän kerskakulutusta vastenmielisenä, vaikka itsekin olen siihen syyllistynyt, enkä edes halua ajatella, miten monta vaatetta olen omistanut. Lehdet, blogit ja kaikki visuaalinen pommitus on omiaan luomaan tarpeita, joita ei einnen ollut ja jotka eivät ole järjellä perusteltavissa. Onneksi kirppikset on olemassa, melkein kaikki lempivaatteeni ovat käytettyjä. Tosin en tiedä eroaako kirppikseltä hamstraaminen juurikaan kauppakeskuksista hamstraamisesta muuten kuin ehkä ekologisilta vaikutuksiltaan - sekin on tavaran haalimista kaappeihin ja usein myös sellaisen tavaran, jolle ei ole oikeasti tarvetta, kirppikset kun on niin halpoja.
Vaikka jatkuva kuluttaminen ei ole kestävää, eikä talous voi sen varaan pitkällä tähtäimellä rakentua (meidänhän pitäisi koko ajan kuluttaa VIELÄ enemmän!), niin on otettava huomioon, että suurin osa ihmisten aiheuttamista kasvihuonepäästöistä aiheutuu asumisesta ja syömisestä. Ei hirveästi auta vähentää shoppailua, jos edelleen kurvaa autolla taajamasta keskustaan ja syö lihaa ja kasvihuonetomaatteja joka aterialla.

piipau (Ei varmistettu)

Teemu: ...

Vierailija (Ei varmistettu)

No huh huh! Toi Teemun kommentti. Joo minäkin kaipailisin eniten ehkä Mungolife- Annan kommenttia tähän asiaan. Meinaan sen mimmin kulutus on jotain aivan uskomatonta.

FromKaren
Ihana Päivä

Eniten ottaa päähän nämä "ostan kallista ja vähemmän" -elitistit, joiden blogeista joka tapauksessa löytyy JOKA KUUKAUSI uusi vaate. Joka kuukausi. SE ON PALJON. Milloin massakuluttamisesta tuli normaalia?

tykkäsin (Ei varmistettu)

Minua tämä kirjoitus ainakin herätteli. Joku Vierailija aiemmin väitti, että teksti oli kuorolle saarnaamista. No, eipä ollut.
Olen koittanut pyrkiä pois yltiömäisestä kuluttamisesta jo hetken, mutta se on yllättävän vaikeaa. Tämä auttoi taas muistamaan, miksi en enää mene ostamaan päivän piristeeksi paitaa, vaan leivon mieluummin vaikka kakun.

Nata (Ei varmistettu)

..mutta kirppariltahan asennetta löytyy. 4 euroa kappale.

Roosa
Mangomalen

"Oli meinaan niin ärsyttävä tekstii!! Ton jutun kirjottajalla ei vaan oo rahaa millä shoppailla joten se kirjottelee tollasta. Ihan turhaa lässytystä!!"

Lisää keskustelua Demin sivuilla!

Hyvä aihe! itse olen pohtinut ihan samaa, mikä saa ostamaan yhä lisää ja lisää miksi mikään ei riitä? pitääkö kenkiä tosiaan olla kymmeniä/satoja ja myös samassa värissä? puhumattakaan meikeistä ja vaatteista, minne ne edes lopulta sitten mahtuvat vaikea ymmärtää.. Itse lopetin lähinnä pelkästään muotiin liittyneen blogini ihan sen takia että halusin pois kulutushysteriasta ja oravanpyörästä alkoi tuntua siltä että lukijoita ja bloggaajia kiinnosti lähinnä runsaat ostosesittelyt ja mitä materiaa tulee lisää ja lisää. Alunperin muotiblogini yksi tarkoitus oli koota ostokset että itse muistan mitä olen milloinkin hankkinut, mutta kulutushysteriaan en halunnut. Muodinhan pitäisi olla hauskaa vaihtelua eikä kulutushysteriaa! kyllä tykkään käydä vaatekaupoissa mutta se juju on siinä ettei aina tarvitse ostaa etenkään kahmia runsaita määriä. Isäni opetti minulle jo lapsena ettei tavaraa saa eikä tarvitse olla liikaa, se on jäänyt mieleen ja jos vaikka tulipalo syttyy silloin voi ainoastaan pelastaa itsensä, jos rupeaa pelastamaan tavaroita ei enää selviä ulos tämä olisi kaikkien hyvä muistaa vaikka siellä LV liikkeessä..  Pohdin blogissani miksi muotibloggaajat pistävät rahaa satojen-tuhansien eurojen arvoisiin merkkilaukkuihin mutta eivät hyväntekeväisyyteen? Jos rahaa löytyy liikaa se olisi hyvä osata suunnata oikeisiin kohteisiin, kyllähän julkkiksetkin tukevat hyväntekeväisyysjärjestöjä ja jotkut myös yrittävät elää ekologisesti! Jutun voi lukea täältä ja saa tulla ilmaisemaan mielipiteen asiasta ja tietysti olisi hienoa jos joku myös haluaisi auttaaa: 

http://bellissimamarinella.blogspot.com/2012/02/egypti-ja-lasten-hata.html

Vierailija (Ei varmistettu)

Ite kannatan sitä ajatusta, että kaikkea kohtuudella enkä ole yltiöpäisen kuluttamisen kannalla. Kuitenkin tää teksti pisti ärsyttämään mua tosi paljon. Terve shoppailu tarkoittaa mulle sitä, että yksilö menee yksin tai ystäviensä kanssa kaupungilla ja ostelee muutamia massaliikkeiden sekundatuotteita - ja on hyvällä tuulella. Mukava meininki, mahtavien ale-tuotteiden löytäminen ja onnistuneet ostokset tuovat ainakin mulle todella hyvän mielen enkä aio luopua siitä tunteestaa, vaikka mulle kerrotaan lapsityövoimasta ja ympäristön kuormittamisesta, ja sanotaan, että oon pirun huono ihminen. Joka kerta, kun saan laittaa uuden onnistuneen paitaostoksen päälleni, olen hyvällä tuulella - mitä väärää siinä on? Vikaostoksiakin tulee, mutta mitä siitä, pelastanhan vain jonkun toisen massaliikkeiden suurelta kidalta, kun vien vaateparteni kirpputorille.

Toki ostaisin suomalaista, ostaisin kallista ja uniikkia ja hyvissäoloissatehtyä, jos mulla olisi siihen varaa. Mutta opiskelijan 150 eurolla kuussa ei paljoa laatua tai hyviä työolosuhteita ostella. Enkä millään haluaisi kuleksia kylillä äidiltäni perityissä vaatteissa, koska haluaisin kuitenkin näyttää omasta mielestänikin hyvältä. Sitä varten mulla on halvat ketjuliikkeet, joista voin hankkia itseluottamusta, hyvää mieltä ja kauniita vaatteita vain hintaan 9,95 euroa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minussa tämä teksti herättää kamalasti ajatuksia. Jollain tavoin tuen tätä ideologiaa,että mitä sitä ostamaan,jos jo omistaa tarvitsemansa tavarat,mutta jollain tavoin kuitenkin tässä asiassa on toinenkin puoli. En tiedä tämä asia ei edes varmaan liity tähän tekstiin,mutta siis kaikkien pitäisi tehdä jotain hyvää maapallon eteen oli se luonnon tai ihmisten kannalta,jotkut aloittavat hyvän teon kierrättämällä,jotkut ostamalla vähemmän tavaroit,jotkut lahjoittamalla rahaa ja vaatteita köyhiin maihin jotka tarvitsevat ja jotkut osallistumalla mielenosoituksiin luonnonpuolesta. Ei kaikki voi tehdä samoja asiota kaikki parantavat tapojaan eri tavoilla. Ja eikös se ole myös ihmisten oma asia minkälaisen kuva haluavat itsestään antaa. Tällä aikakaudella tässä maailmassa se ei todellakaaan ole paha ja kamala asia, jos pitää muotiblogia. On niin paljon enemmänkin todella paljon kamalampia asiota!
Myös kirjoittajan kommentti ystävästään,joka on ostanut laukun,joka on maksanut yhden kuun vuokran verran saa minussa heräämään monia eri ajatuksia. Ensimmäisenä heräsi kysymys eikös se ole hänen asiansa haluaako hän syödä seuraavan kuukauden aikana ollenkaan? Seuraavaksi heräsi ajatus siitä,että jossain päin maailmaa ihmiset eivät kyllä saa edes valita vaatteiden ja materiaalin ja ruuan välillä.
Tämä teksti sai minut miettimään ja luultavasti monet muutkin ihmiset sitä,että mitä me haluamme itse tehdä parantaaksemma maapallon ja kulttuurin tilaa. Loppujen lopuksi tuli,että minusta ostaminen kohtuullisissa rajoissa ei ole vaaraksi,päinvastoin se voi olla jopa hyödyksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi luoja, ei voi kyllä kun nauraa :--D En tyrmää kaikkia tekstissä esitettyjä väitteitä, mutta mielestäni on jokseenkin kohtuutonta esittää noin julmia syytöksiä "shoppaajia" kohtaan, kuin mitä tekstin kirjoittaja on tehnyt. Itse en kyllä millään pysty mieltämään satunnaista ostosteluani sairaudeksi, en edes ymmärrä miten se on mahdollista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos, liittouduin itsekin muiden tekstistäsi pitävien sakkiin! Tärkeää asiaa osuvasti kirjoitettuna! Itselläni on kulutuksessa vielä hieman opittavaa vaatteiden suhteen, vaikka en mikään järjestön ostelija olekaan ja suosin pääasiassa kirppareita, mutta joka tapauksessa kaikki turha on turhaa. (Kotijuttuja yms. ehostustavaraa en sitten ostelekaan ikinä, kaikki on vanhaa tai saatua.) Ja nykyään, jos tykästyn johonkin uuteen asiaan, yritän muistaa kaverini isän sanonnan: 'Älä osta sitä, mitä tarvitset vaan se, mitä ilman et voi elää'. -jo

Vierailija (Ei varmistettu)

Haha, että mua naurattaa kun muotiblogeissa linkitettään tähän tekstiin, tyyliin että "kyllähän mitä tiedän" *linkki tänne*,

MUTTA, hahaa, "TÄMÄ ON SITTENKIN OSTOSBLOGI, in your face dirty hippies!!!". Ja teini-ikäinen (?) kritiikön massaketjushoppialijaseuraajalukijakunta kumartaa. Ja ruinaa kympin lisää viikkorahaa, ja painuu Hennesille..

Roosa
Mangomalen

Mahtavaa, että keskustelu yhä jatkuu!

Vierailija (Ei varmistettu)

Luojan kiitos muoti on menossa pois muodista. Uskokaa pois. Kevät-kesä-syksy-talvi -kokoelmat, lukemattomat (ja luetut) muotiblogit, kuluttaminen, ostaminen, hankkiminen. Kupit ja kipot ja sisutus. Uskon, että pian kaikkea tätä aletaan yleisesti pitää tyhjäpäisenä touhuna ja kisaillaan siitä, kuka omistaa kaikkein vähiten ja kuka saa tuotteen kestämään pisimpään.

Teidän epäonneksenne minulla on jo pitkä etumatka :)

Anni Keränen (Ei varmistettu)

Olipa piristävää lukea tällaisia ajatuksia. Kiitos, Roosa ja komppaavat kommentoijat! Omassa minimalismissani, kierrätyshenkisyydessäni ja kaikessa säästeliäisyydessäni ja kulutusvastaisuudeessani on tullut jotenkin sellainen inhorealistinen kuva, että valtaosa ihmisistä ei yksinkertaisesti välitä yltiöpäisen kuluttamisen aiheuttamista haitoista ihmisille ja ympäristölle. Toivottavasti meissä nuorissa todella olisi muutospotentiaalia, jotta tämä älytön kehitys maailmassa saataisiin muuttumaan.

Nuo nfv-tyyppiset blogit tosiaan herättävät pientä raivoa. Se niissä ihmetyttää myös, että miten rahat riittävät tuollaisen elämäntyylin ylläpitoon?

Vierailija (Ei varmistettu)

Kumpi on idioottimaisempaa: muodostaa minakuvaansa ja omaa "asennettaan" muiden silmissa pyrkimalla osoittamaan nama pukeutumisellaan, vaiko valittaminen netissa asioista pyrkimatta sen enempaa vaikuttaa niihin? Jos tekstin oli tarkoitus todella saada kaikki "sairaat" ja aivottomat, arvomaailmaltaan tyystin riisutut bimboilijat kaantamaan kelkkansa ja ymmartamaan maailmalle tehdyt vaaryytensa, kiukuttelu keskisormen kera ei valttamatta ole paras tapa saavuttaa yhteisymmarrys. Itse olen talla hetkella Aasiassa ostelemassa paikan paalta koyhien kauppiaiden valmistamaa kraasaa. Olen hyvin tietoinen kaikesta, mita tekstissa ylla mainittiin ja siihen kommentoin, etten todellakaan ole ylpea ylitsepursuvasta matkalaukustani tai paa pumpulissa kasvanut. Painvastoin. Kotona ollessani en shoppaile hulluna vuoden ympari, mutta jos minulle kertyy enemman tuloja kuin menoja, kaytan melko varmasti rahani johonkin vaatteeseen. Joita muuten kaytan joka ikista saannollisesti. Ja kylla muuten varmasti luo turvallisuuden tunnetta omistaa feikkiuggsit valmiina ensi talvelle, kun taalla niita kerran halvalla saa. Ostokseni tehtya huomaan, etta seka mina etta koyha kauppias olemme tyytyvaisia: Mina olen kuluttanut puhki jo viidet samanlaiset ja kauppias voi ostaa lapsilleen jotain kivaa, vaikkapa ruokaa. Vaatekappale ei tosin tahan paivaan mennessa ole ikina vienyt ruuanhimoani, saati vuokrarahojani. Ilman kaltaisiani kuluttajia talous ei vain pelaisi. Kylla, hurahdan silloin talloin ostamaan muutakin kuin tarkoitus oli. Silti kaltaisteni ihmisten arvomaailman arvostelu on hiukan mautonta. Muiden ei kuitenkaan tarvitse suuttua puolestani, kun olen ostanut jotakin typeraa. Kaikki eivat aina onnistu elamaan taydellisesti arvojensa mukaan. Tulen aina huonona paivana syomaan yhden ruokaympyran suosituksen vastaisen sipsipussin tai polttamaan ahdistuneeseen tilaan tupakan. Tai ostamaan uudet kengat, joihin minut tulee oikeuttamaan lukemattomat tekosyyni siita, kuinka kauan olen niita halunnut tai kuinka kaytin edellisia joka paiva. Sairas en silti ole, eika arvomaailmani mielestani ylita inhimillisen erehdyksen rajaa.

Ihan noin sivumennen sanoen huomioisin vain, että aika harva kai on missään olosuhteissa valmis ihan tosissaan myöntämään, että oma arvomaailma on vinossa. Jos ostelu sun arvoasteikolla on yläpäässä, niin kai se sitten on, "mielestäsi" tai muutoin.

Itse en ole niin innokas arvorelativismin kannattaja, että väittäisin kovin vakavalla naamalla shoppailua priorisoivan arvoasteikon olevan ihan yhtä hyvän kuin minkä tahansa muunkin.

Jos shoppailu olisi tosi mutkattomasti ok, sitä tuskin tarvitsisi noin hillittömästi puolustella (vaikka joku arvostelisikin)?

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei, kirjoitan vaikka tämä keskustelu on virinnyt jo tammikuussa :)

Liika kuluttaminen on huono asia, kaikki on vain hyvin suhteellista. Itse olen huomannut, että köyhimmät kaverit kauhistelee joskus ostoksiani, mutta kun heillä itsellään on joskus enemmän rahaa, on heidän ostoksensa hölmömpiä kuin omani. Onko siis idiootimpaa ostaa 1 kalliimpi paita vai 7 paitaa kirpparilta? Tai auto vai laukku?

Lapsityövoimasta sen verran, että asiaan perehtyneenä voin sanoa, että Intiassa ja Bangladeshissä työnteko pelastaa. Siellä onnellisempia on ne tytöt, jotka voivat elättää itsensä esim. vaatetehtaalla tienatuilla rahoilla. Heitä ei pakkonaiteta 13 vuotiaana ja saateta raskaaksi. Usein nämä lapsimorsiamet kuolevat synnytyksiin tai saavat vakavia vammoja tai muuten masentuvat. Eli ei tämäkään yksiselitteinen asia...

Roosa
Mangomalen

Vierailija, kiva vain, että aihe puhututtaa vielä pidemmänkin ajan päästä.

Ja lapsityövoimasta: on varmasti totta, että monelle se on pelastus, mutta sen lisäksi pitää miettiä, millainen pelastus se on. Että vaikka pakkoavioliittoon verrattuna se on taivas, moneen muuhun tilanteeseen verrattuna se on helvetti. Ja huonoja työoloja ei voi jättää parantamatta sen takia, että jokin muu on vieläkin hirveämpää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei koske mua. Mä haluun kuluttaa ja kaunistua. Mun on pakko aina saada kaikiiiiii...

MahaLuu mahaluun mähaluun mutku Mä Haluun mä mä mä mä mä mä mä mmmmmmmmmmäääääääääääääääää

Vierailija (Ei varmistettu)

LOISTOKIRJOITUS!!!

Vierailija (Ei varmistettu)

On kuitenkin olemassa paljon suurempiakin uhkia maapallolle kuin vaatteiden ostaminen...

Vierailija (Ei varmistettu)

ehkä suurempiakin uhkia on, mutta ei se tarkoita, ettei niille pienemmille kannattaisi tehdä jotain. Mahdollisuuksien rajoissa täytyisi maailman pyrkiä kestävään kehitykseen. Ensimmäisen maailman mailla se mahdollisuus on, monilla muilla ei. Hyvin monimutkaisia asioitahan nämä tällaiset ovat..kaikki linkittyy johonkin muuhun.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tekstissä oli ihan hyvä pointti, yltiötuhlaus ei todellakaan ole fiksua.

Mutta joo, maailmassa on niin paljon pahempiakin asioita kuin liikashoppailu. Jos vaikka ensin mietittäisiin sitä, että ruoan kanssa on samalla tavalla: maailmassa olisi tarpeeksi ruokaa kaikille, mutta se on jakautunut pelkkiin teollisuusmaihin. Ja muualla nähdään nälkää. Minusta kaverisi teki siinä mielessä "ekologisesti", että osti mielummin laukun, kuin oli kuukauden syömättä. ;) Ja minulla ei nyt ole mitään muuta tavoitetta, kuin avata tämä asia vähän uusiin näkökulmiin. Jos mietitään vähän pidemmälle, niin ei tämä asia ole niin paha kuin näin kärjistettynä saattaa vaikuttaa.

Mutta joo, onhan se totta että liikakulutus on todellakin väärin ja haaskaa luonnonvaroja. Mutta kyllä jonkun se uusikin tavara täytyy ostaa. Muotibloggaajatkin pistävät kaikki vanhat vaatteensa kirpparille, mikä on sinänsä ekologinen teko. Sama vaate minkä yksi ihminen on ostanut, saattaa vierailla vielä monen muunkin päällä. Varsinkin, kun puhutaan kalliimmista merkeistä, joilla on tunnetusti pidempi käyttöikä. :)

Vituttaa ihan armottomasti toi "on niitä pahempiakin asioita maailmassa" -asenne.

Turha siellä on väistellä vastuuta sillä, että okei, kulutan liikaa mutta ainakaan en tapa ihmisiä. ONNEA SIITÄ.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eksyin tähän tekstiin vasta nyt, ja sanon vaan että AAMEN!

Thea (Ei varmistettu)

"On kuitenkin olemassa paljon suurempiakin uhkia maapallolle kuin vaatteiden ostaminen".

Mikä on esimerkiksi suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa vaarallisempaa kuin se, että ihmiset on aivopesty median toimesta (ja mitä elintä media palvelee...) hiljaisiksi lampaiksi, jotka haluavat uusimman taulutelkkarin tai himoitsevat sitä yhtä aivan ihanaa laukkua?

Lopetin monen asian summana tv:n katsomisen noin puolitoista vuotta sitten ja kas kummaa, ostohimot vähentyivät olemattomiin. Kokeilkaapa huviksenne, kuinka kaiken sen mainostulvan (tv, radio, naistenlehdet) katkaiseminen muuttaa ajatusmaailmaanne. Tuskin ihminen missään vaihessa ilman tuollaista mainonnan määrää itse repäisisi tyhjästä, että nyt perkele tahdon ostaa uuden laukun (ellei sille oikeasti olisi käyttöä).

Materian hamstraaminen on nykyisen maailman synnyttämä sairaus. Ja se sairaus tulee tuhoamaan yhteiskunnat. Ja ihmiset. Mitä enemmän aivoihimme tungetaan sulkuja, jotka estävät oman, itsenäisen ajattelun, sitä kauemmas ihmiset ajautuvat todellisuudesta ja mitä kauempana ihmiset ovat todellisuudesta, sitä helpompi heitä on ohjailla.

-Thea

Vierailija (Ei varmistettu)

"Mutta joo, maailmassa on niin paljon pahempiakin asioita kuin liikashoppailu. Jos vaikka ensin mietittäisiin sitä, että ruoan kanssa on samalla tavalla: maailmassa olisi tarpeeksi ruokaa kaikille, mutta se on jakautunut pelkkiin teollisuusmaihin."

Jos ihmiset ostaisivat vähemmän vaatteita, voitaisiin valtavista puuvillapelloista tehdä viljelysmaita, joista saa sitä ruokaa. Että kyllä, liikashoppaus on hyvin, hyvin paha asia tässä maailmassa.

Kysymys (Ei varmistettu)

Tekstiä lukiessani heräsi kysymys että mitä jos vaateketjut lakkauttavat toimintansa, mitä jos jokaisessa kaupungissa olisi vain yksi kauppa josta ihmiset ostaisivat vaatteesa. Mitä silloin tapahtuisi kehitysmaiden ihmisille jotka olivat saaneet elantonsa vaateteollisuudesta, entä niille lapsille jotka ompelivat hm:n vaatteet ja siitä saatava palkka oli koko perheen elanto. Entä tuhannet suomalaiset jotka työskentelevät vaatekaupoissa? Vastaus on työttömyys. Ihminen tekee työtä jotta saa rahaa ja rahaa hänen täytyy kuluttaa jotta toiset ihmiset saavat rahaa. Näin yhteiskunta toimii. Jos jokin tässä tapahtumien ketjussa ei toimikaan odotetulla tavalla ollaan kaikki sitten lamassa.

Roosa
Mangomalen

Vierailija, voihan tsiisus! Samalla logiikalla esimerkiksi orjakauppaa ei olisi pitänyt lopettaa - olisihan niin moni jäänyt ilman työtä. Eettisiä ongelmia ei voi ratkaista tarkastelemalla vain lyhyen tähtäimen vaikutuksia.

Pages

Kommentoi