Torkuttajat: olette runkkareita
En enää jaksa kaunistella totuutta suojellakseni läheisiäni.
Olen valmis kuristamaan heidät.
Minä v i h a a n torkuttamista. Syvästi.
Tapaus yksi.
Minun ja pällin ystävän on herättävä kymmeneltä. Kello soi ensimmäisen kerran seitsemältä, jonka jälkeen siihen on asennettu viisi eri herätystä. Naurettavaa.
Tapaus kaksi.
Pirinä alkaa. Viisi minuuttia hiljaista. Pirinää. Viisi minuuttia, sitten taas armoton piippaus. Tätä jatkuu kaksi tuntia. Ystävä ei edes herää. Harkitsen lobotomiaa.
En voi ymmärtää, sietää tai kestää sitä, että ihmiset siirtävät herätystään. En vain voi. Torkuttajat puolustautuvat aina samalla argumentillä. He sanovat, miten hirveää on, kun kello soi, mutta niin ihanaa, kun tajuaa, että voi vielä nukkua.
Minun logiikallani kellon soiminen on niin hanurista, ettei sitä tahdo kuulla uudestaan. Yksi kärsimys riittää. Jos voi valita, kokeeko saman tuskan kerran vai kuusitoista kertaa, valinta on aika helppo.
Ja juu, toki yksin nukkuessaan torkuttajat saavat puuhata aivan mitä haluavat. Aloittakoot torkuttamisen vaikka viisikymmentä kertaa aamuviideltä, jos mielivät. Olen myös valmis kompromissiin, ja siedän pari lykkäämistä. Silti rajansa kaikella, idiootit.
Uniseurassa pitäisi osata käyttäytyä.
Kuva: Krzysztof Pacholak
Kommentit
Entinen torkuttaja täällä moi (varmaan torkuttaisin vieläkin, mutta kun toi lapsi ei kuuntele "ihan kohta" -lauseita...)!
Minä tykkäsin "torkkua" ja rötvätä sängyssä ihan urakalla. Yleensä kello soi ekan kerran pari tuntia, ennen kuin piti oikeasti nousta ylös ja sitä sitten aamut siirtelin. Oli ihanaa :)
Vaan totta tuokin, että enpä olis kehdannut edes torkuttaa kertaa useammin, jos seuraa olisi ollut :D
Torkuttaminen on typerää, mutta ah, niin ihanaa. Seurassa torkuttaminen on tosin vain epäkohteliasta. Itse raivostun myös siitä, kun yksi yökyläilijä haluaa herätä muita aikaisemmin ja virittää kellonsa soimaan siten, että kaikki heräävät siihen. Aamu-unet ovat vakava asia!
Haha, enpä osannut koskaan arvata, että torkuttaminen häiritsee jotakuta. Toisaalta, en juuri nuku muuta kuin yksin. Itse olen sellainen torkuttaja, että annan piipata 1-3 kertaa. Minulla menee hetki siihen, että ihan oikeasti saan itseni hereille ja torkkua käytän vain siltä varalta, että nukahdan kokonaan uudestaan. Minäkään tosin en voi sietää kellon ääntä ja siksi käteni onkin aina napilla salamana, kun ensimmäinen piipahdus lähtee. :D Tuntikausien torkuttamisia en itsekään ymmärrä tai harrasta.
Tästä asiasta en voisi olla enemmän samaa mieltä. Kerran kaveri halusi laittaa kellon soimaan viideltä (!) voidakseen torkuttaa mahdollisimman pitkään. Muistelen vieläkin kauhulla.
:D Tsemppiä ja voimia torkutuksen kestämiseen! Minäkään en ole koskaan tajunnut monen tunnin torkutussessioita. Luulisi torkuttamisen vaikuttavan unen laatuun - eikö olisi parempi nukkua ihan normaalisti ne vikat aamun tunnit ja herätä sitten kertaheitolla, kuin havahtua painamaan torkkunappia viiden minuutin välein? Parit torkutukset ymmärrän.
Samaa mieltä!!!! Torkku on typerintä, mitä ikinä on keksitty.
Siis miksei kukaan muu tarttunut tuohon otsikkoon? :D
Itse ainakin torkutan silloin, kun näen seksiunta enkä halua vielä herätä!
Täysin samaa mieltä!
"Luulisi torkuttamisen vaikuttavan unen laatuun - eikö olisi parempi nukkua ihan normaalisti ne vikat aamun tunnit ja herätä sitten kertaheitolla, kuin havahtua painamaan torkkunappia viiden minuutin välein?"
^Niinpä! Ei siinä ehdi vaipua syvään uneen, vaikka torkkuaika olisi säädetty vähän pidemäksikin kuin 5 min.
Hahahah! Itselläni on ihan sama juttu, en voi harrastaa torkuttamista koska se on aivan liian kamalaa herätä siihen piipitykseen monta kertaa. Huh.
Torkuttamiseen jää koukkuun. Siitä on sitten vaikea päästä pois. Onneksi uuden älypuhelimen torkun logiikka on niin outo, ettei sitä uskalla käyttää. Hyvä keino on käydä nukkumaan yli 9 tuntia ennen herätystä, ja sitten herätä ennen kelloa, rötvätä sängyssä rauhassa siihen asti kun kello soi.
Mutta joo, on ihan hirveää asua poikaystävän kanssa, joka laittaa kellon soimaan niin, että sille tulee silti kiire, eikä itse herää siihen herätykseen. Eli meikäläisen pitää nousta laittaa kahvi valmiiksi ja potkia tyyppi hereille. Sitten se valittaa, kun herätän liian kovakouraisesti. Mutta kun se ei herää muuhun!
En ole kuullutkaan "torkuttamisesta". Tiedän, mitä tarkoitat, mutta en tiennyt että sille on annettu nimikin.
Joskus nuorempana laitoin kellon herättämään n. 30-45 minuuttia aiemmin juuri tuon halutun efektin takia, mutta näin vanhemmiten olen tajunnut sen vain turhaan häiritsevän syvempää unta. Joskus, jos ei ole varsinaista tarvetta herätä aikaisin, saatan siirtää hälytystä eteenpäin pari kertaa vaikkapa vartilla, jos en vain millään meinaa saada itseäni ylös punkasta. Mutta tapana en ole sitä pitänyt. Miksi rääkätä itseään?
Silloinkin, kun sitä harrastin, se nautinto ei ollut siinä mitättömässä lisäunessa, vaan siinä tunteessa kun sai painaa päänsä takaisin tyynylle ja vetää vällyn korville. Mutta lyhyt se nautinto on; kuten Georg Malmstén lauleskeli aikoinaan, "väliaikaista kaikki on vaan."
Entä jos ei vaan ole niin nopea heräämään kuin toiset? Jos ei vaan pysty nousemaan yhtäkkiä ylös kellon soidessa? Jos hyvä että raajat edes liikkuvat siinä vaiheessa eivätkä aivotkaan vielä käsitä mitä tapahtui? Jokainen on erilainen, vaikka tuntuisikin niin helpolta tuomita kun "sehän nyt vaan on niin helppoa". Onhan se, Sinulle. Toki seurassa on hyvä ottaa toiset huomioon ja kysyä haittaako jos laittaa kellon vähän aikaisemmin soimaan, koska tarvitsee aikaa herätellä kehoa ja mieltä, venytellä ja raotella hiljalleen silmiä. Ja ilman uutta herätystä saattaa helposti nukahtaa ruususen uneen..
Samaa mieltä Eerikan kanssa! En itsekään mitään tunnin torkutuksia harrasta, mutta aina, kun on pitänyt nousta sängystä salamana ylös ilman hiljalleen heräilyä, olen ollut vielä puoliunessa seuraavan tunnin sängystä ylös nousemisen jälkeen. Mieluummin olen kunnolla herännyt uuteen päivään, kun sieltä sängystä todella nousen ylös. Eihän aamutoimistakaan tulee mitään tokkurassa.
Jos aivoverisuonissa virtaa aamulla viiltäviä lasinsirpaleita ja -20 asteista jäähdytysnestettä, niin torkkunappi auttaa hetkeksi unohtamaan miltä se virtaus tuntuu.
Eerika ja Vierailija: Eihän kyse (kai?) ollutkaan siitä, että kaikkien pitäisi pystyä heräämään salamannopeasti, vaan siinä, että seurassa torkuttaminen on todella vittumaista puuhaa. Kyllä kai sängyssä voi torkuttamattakin heräillä?
Maija: Hmmm.. kuinka sängyssä voi torkuttamatta heräillä kun ilman torkkua nukahtaa sekunnissa uudelleen ja herää parhaimmillaan vasta kymmeneltä? Kuten sanottu, olemme erilaisia. Toki seurassa on hyvä yrittää parhaansa ja kuten jo mainitsin, keskustella asiasta kanssanukkujan kanssa. Meillä kotona allekirjoittanut torkuttaa kun mies taas osaa salamanlailla loikata ylös sängystä. Itse en huomaa hänen katoamistaan, aamutoimiaan, kahvinkeittoaan ja oven kolahduksia sillä nukun kuin tukki. Pystyn myös nukahtamaan uudelleen vaikka minut herättäisi kysyäkseen jotain. Aamutorkkuisuus on siis myös lahja! Ei vika vaan ominaisuus <3 Eli ymmärretään toisiamme ja pyritään myös ottamaan huomioon puolin ja toisin.
En voi sietää torkutusta, varsinkaan silloin kun miehen täytyi lähteä töihin muutamaa tuntia minua aikaisemmin. Näin herkkäuniselta menee n.3h unta hukkaan vain sen vuoksi, että toisesta on mukava 2-3 kertaa torkuttaa. Itse herään täysin valveille jokaisesta kerrasta ja yritä siinä sitten uudelleen nukahtaa kun saa pelätä milloin se kamala pärinä taas alkaa... Tämän ominaisuuden kitkeminen puolisosta kesti useamman vuoden.
Torkuttajat on runkkareita.
Mulle on kans kerrottu: sen ku vaan heräät heti!
No voi helvetti kun ei herää!!!
Tosin teen aivan kaiken väärin: valvon liikaa, syön epämäärisiin aikoihin epämääräistä ruokaa, tupakoin!, vuorotyö (aikaisimmat työ aamut vasta kymmeneltä)
Heräämättömyys/torkuttaminen meni pahaksi: uusi herätyskello, kolme torkkua ja ulkona urheilua!
Torkku on edelleenkin kaveri/sänky paras ystävä, mutta ehtiipä töihin.
Vieraskoreana en torkuta juuri koskaan (kumma juttu ;)) Ukolla vaan hajoo pää (se aamut on onneks aikaisemmat!)
Oih, oon sun kanssa samaa mieltä. En tajua, mitä järkeä on torkuttaa. Tiedän ihmisiä jotka tekee sitä tunnin ajan. Eikö sekin aika kannattaisi käyttää siihen, että nukkuisi kunnon unta, niin ei tarvisi rempata sitä kännykkää. Onneksi mieheni ei ole torkuttaja, en varmasti antaisi hänen tehdä sitä!
Vihasin aikaisia aamuja ja heräämistä niin paljon että joka kerta kun herätyskello soi, pomppasin ylös suoraan (ei tarvinnut pitkittää välttämätöntä pahaa). Sitten tapasin mieheni joka on kova torkuttamaan ja siinä kainalossa oli niin hyvä olla että jäin nukkumaan enkä noussut heti enää. Nyt en osaa herätä enää nopeasti ja olen paaaljon väsyneempi koko aamun :/ Vaikka sängystä nouseminen tuntuu kamalalta loppupäivä on paljon helpompi jos ei torkuta.
Aluksi on pakko ihmetellä, kenellä oikein on mahdollisuus ylipäätänsä torkkua 2h??! Itse en nuorempana torkkunut ollenkaan, mutta nykyisin olen huomannut, että herääminen oikeasti on helpompaa, jos torkkuu semmoiset 15-20min. Tähänkin asiaan pätee vanha viisaus: kaikkea kohtuudella :D.
Ei sitä torkuteta unen toivossa, vaan rötvätäkseen sängyssä, saadakseen aikaa venytellä ja vaan olla. Se kello piipittää ihan vaan, jotta jos nukahtaakin kesken kaiken, ei myöhästy mistään :)
Pakko mainita, et on tuo kuva koulu kun lapsen saa, eikä sitä lasta kiinnostakaan äitin "torkkutarve".
Minä oon itse asiassa joutunut myöntymään siihen, että herääminen ilman torkkua on nopeampaa (siis ihan se heräämisprosessi, että silmät aukee ja ajatus kulkee, että saa itestään irti enemmän), vaan en minä siltikään ole valmis luopumaan torkuttamisesta.
Vierailija 6.3.2013 20:02: Joo aikamoiselta runkkarilta miehesi vaikuttaa. Koska hänen nukkumis/heräämisrytminsä on erilainen kuin sinulla niin vian täytyy olla hänessä eikä sinussa. Onneksi olet saanut kitkettyä tuon pahan tavan hänestä pois niin ainakin toinen teistä voi nukkua yönsä rauhassa.
Kauheaa on kuulla kellon soivan, kauheampaa on tietävänsä kellon soivan uudestaan juuri kun on nukahtanut ja taas; ja taas. Siksi en käytä torkutusta. En pysty nauttimaan muutaman minuutin unista. Kiitos ei, nukun mielummin kunnolla pitempään kuin katkonaisesti lyhyempään, joka kostautuisi päivällä väsymyksenä.
Keskustele