Viimein pois Tampereelta

Ladataan...
Minimalen

 

Ensimmäinen vuosi Tamperetta on takana.

Tänään otan valtavan rinkkani ja pyöräni ja palaan kotiin. Viimeiset päivät olen hihkunut jokaiselle, joka on jaksanut kuunnella: minä häivyn! Neljä kuukautta poissa! Ihanaa!

Syksyllä en uskonut tämän päivän olemassaoloon. Vihasin kaupunkia, ja tuleva vuosi tuntui loputtomalta. 

Kun ajoin pyörällä sateista siltaa Tammelassa, mikään ei muistuttanut mistään. Yksikään talo ei synnyttänyt muistoja juhlista, suukoista tai naurusta, eikä puhelimessa ollut kenenkään numeroa. Missään ei ollut mitään.

Olinkin poissa mahdollisimman paljon. Viikon henkireikä oli hetki, kun sain sitoa tossut ja juosta kovaa Töölönlahden pistävässä ilmassa. Se oli puhdistusriitti, jolla pesin sisämaakaupungin pois.

Olisi hienoa sanoa, että sitten jotakin radikaalia tapahtui. Ei valitettavasti. Mutta kun äsken luin marraskuussa kirjoittamani tekstin, huomasin, että jotain kuitenkin. Tuli joululoma, uusi asunto ja kansainvälisen politiikan kurssit, joista tuli oma olo. Viha laimeni inhoksi, inho sietämiseksi, ja parhaina päivinä kykenin jopa ajatukseen, että Tampere on ok.

Vihaan yhä Hämeenkadulla pyöräilyä. Inhoan rumia kerrostaloja, tiistai-Dorkaa ja ihmisten holtitonta alkoholimaniaa. Vihaan Näsinneulan neonvihreää vilkuntaa. Kehutut kirpparitkin olivat pettymys.

Mutta toisin kuin syksyllä, viimein on myös asioita, joista pidän. Rakastan lempijumppia ja tuttua salia. Rakastan kolmen euron tulppaanikimppuja, yhtä kahvilaa ja kotia. Pidän siitä kohdasta junamaisemaa, jossa on paljon vettä.

Syksyllä kirjoitin, kuinka Tampereella ei tunnu siltä, että elämä on ainutlaatuista, kaunista ja hyvää, että kaikista maailman paikoista täällä minun kuuluisi olla.

Olen yhä samaa mieltä. Uskon kuitenkin jo kestäväni sen. Tampere on ehkä ruma, tylsä ja vaatimaton kaupunki, mutta olen täällä, koska sen avulla olen vuosien kuluttua paikassa, jossa haluan olla.

Ja se on ihan tarpeeksi.

Kuva: Design on Tampere

Share
Ladataan...

Kommentit

Rönsy

Tervetuloa kotiin! Mutta haluaisin postauksen alkoholimaniasta.

Mangomalen

Kiitos! Ja toive on kuultu.

iitukka

Aamen! Kuin omasta kynästäni vajaan kymmenen vuoden takaa. Paras aika kolmessa Turussa vietetyssä opiskelutalvessa oli viimeinen kevät, kuin tiesi muuttavansa pois. Pystyin jopa lievään haikeuteen lähdön koittaessa. Nyt kun vuodet ovat kuluneet ja elämä asettunut kauas muualle, huomaan suunnittelevani kesälomareissua Turkuun! Ei olis uskonut. Tarvittiin vuosia ja maantietellistä etäisyyttä ja tieto siitä, ettei koskaan tarvitse palata pysyvästi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Auts. Auts. Auts. Ruma, tylsä ja vaatimaton. Kuulostaa kummalliselta paljasjalkaisen tamperelaisen korviin. Mutta täysin ymmärrettävältä.

Olen itse muuttamassa Helsinkiin, joka on tuttu muttei todellakaan mukavuusalueellani. Olen hieman varpaillani kokoajan. Mutta se on mielestäni hyvä asia. Ei aina voi olla kotona. Ja parhaimmas tapauksessa Helsingistäkin tulee koti ja sittenhän niitä on kaksi.

Mangomalen

Iitukka, kiitos kommentista! Tampereen kesäretkeä 2022 odotellessa.

Vierailija, olen aivan varma, että nimenomaan se, mitä enemmän muistijälkiä eri paikoista on, sitä rakkaammaksi paikka muuttuu. Enkä voi todellakaan taputtaa itseäni aktiivisuudesta, on hyvin monta näyttelyä, pikkukauppaa ja keikkaa, joissa käyminen muokkaisi kokonaisfiilistä haluamaani suuntaan. Mutta tosiaan, ensimmäisen vuoden perusteella voin sanoa, että mukavuusalueelta poistuminen on hyödyllistä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hämeenkadun pyöräily on kyllä vastaa enemmänkin parkouraamista.

Vierailijaja (Ei varmistettu)

Niin, aika usein taitaa olla niin, että on helpompaa siirtyä pienemmästä suurempaan: Suolahdesta Jyväskylään, Jyväskylästä Tampereelle, Tampereelta Helsinkiin, Helsingistä Madridiin ja minne sitten vielä. Helsinkiläisille taitaa usein olla ainoa vaihtoehto lähteä maan rajojen ulkomaille, jos jossain haluaa viihtyä ja elää. Sääli. Vai onko näin? Pikkupaikkakunnan kasvattina uusia isompia kiinnostavia kaupunkeja löytyy helposti Suomestakin. Ja aina on ollut ihanaa ja jännittävää :--).

Haiduk (Ei varmistettu)

arvelinkin  jo tekstin alussa että olet Helsingistä. Minä rakastan Tamperetta kun taas olen aina inhonnut Helsinkiä. Ehkä se johtuu siitä että olen kotoisin melko pienestä kaupungistä. Helsinki on ollut aina tyly ja sekava kun taas Tampere on ihanan selkeä,  ihmiset ihanan vastaanottavaisia ja Ihana pispalanharju kesällä. Jotenkin en osaa ymmärtää että joku vihaa Tamperetta.

bisous

ymmärrän kyllä täysin mitä tarkoitat. olen kuitenkin mieluummin tampereella, kun toinen vaihtoehto on jyväskylä. mutta kyllähän tampere tylsähköltä tuntuu pariisin jälkeen. toisaalta helsinkikin tuntuu pieneltä nykyisin :-) ei eka vuosi kuitenkaan niin paha ollut, kuin etukäteen vähän pelkäsin. on ollut jopa todella kivaa välillä :-D toivottavasti tulevat vuodet on parempia, kun niitä muistojakin alkaa kerääntyä!

Minun mielestäni ei ole niin, että isoista paikkakunnista tulee ainoastaan paikkakuntasnobeja; itse muutin Turusta Liminkaan (Turkuun verrattuna pieni paikka), enkä koskaan kokenut sen paikan olevan jotenkin vieras, kummallinen tai hassu. Tosin tein sen eteen itsekin, että siellä oli mun mukava olla, kavereita ja ystäviä sieltä tuli paljon. Sama tapahtui sittemmin Tampereella ja toivottavasti tapahtuu vastaisuudessakin. Ihminen sen oman kotinsa tekee, ei ympäristö.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hienosti sanottu, empuska: juuri ihminen sen oman kotinsa tekee, ja ne ihmiset ympärillä, ei ympäristö sinänsä.

Asiasta kolmanteen, tällainenkin tutkimustulos osui yks päivä silmään:
ttp://www.taloussanomat.fi/kotimaa/2010/04/21/tampere-ja-turku-herattavat-halu...

Eli suomalaisten mieluisin asuinpaikka ja muuttokohde olisi tämän tutkimuksen mukaan juurikin Tampere:)

annis (Ei varmistettu)

Alkoi hymyilyttämään kun luin tämän tekstin!
Voisin melkein itse allekirjoittaa jokaisen lauseen, sillä itse tupahdin Tampereelle opiskelujen vuoksi. Ei kaupungissa sinänsä mitään vikaa ollut, eikä todellakaan ihmisissä, mutta tuntuu niin tyhjälle olla paikassa jonne ei ole mitään tunnesidettä. Koti-Helsingin ikävä raastoi joka ainuisena päivänä ja nyt tänä keväänä voin onnellisesti todeta, että vihdoin palasin kotiin.

Mangomalen

Ei hitsi, sikapitkä kommenttini tuhoutui!

Nyt olen niin kiukkuinen, etten millään jaksa kirjoittaa sitä uudestaan. Kiitos kaikille keskusteluista, vastaan tänne myöhemmin vielä ajatuksista, joita kommenteista heräsi mieleen.

Itse pidän Tamperetta suunnilleen Suomen ainoana kaupunkina jossa voisin viihtyä. Tosin mun mielipidettä ei ehkä lasketa koska asun esim. jossain Jurvassa. Mut siis Tampere! Ihanaa kun ihmiset kävelee hitaammin ja näyttää tavallisilta. Epäironiset takatukat. Mummot ja papat. Just vaatimattomuus. Että tässä ny nääs.

Mulle Helsinki on k*sta ja p*skaa ja yksi elämäni onnellisimmista hetkistä oli kun muutin sieltä vuoden asumisen jälkeen pois. Oon nyt pari viikkoa työstänyt ajatusta siitä että samainen mesta tulee kuitenkin olemaan kotikaupunkini seuraavat kaksi vuotta syyskuusta alkaen. En oikein tiedä miten pääsisin asian kanssa sinuiksi. Kevät-Helsinki on aika ihana mutta aloitus Syksy-Helsingistä. Ou mai.

Hei,

mussakin tekstisi herätti ajatuksia, mutta ehkä vähän erilaisia kuin aiempien kommentoijien.

Nimittäin, mistä Tampereella saa 3e tulppaanikimppuja?

t. yks joka kaipaa kevättä kotiinsa

Vierailija (Ei varmistettu)

En ole myöskään onnistunut luomaan tunnesidettä Tampereeseen. Minulle se on usein vain läpikulkupaikka ja rautatieasemanseutu. Kaupungilla näkee enimmäkseen liian dramaattisiin väreihin pukeutuvia ikiasennenuoria ja sitten niitä deekuja jotka katsovat asiakseen istua milloin kirkonportailla syljeskelemässä maahanmuuttajiin päin tai Stockan syrjän yksilöllisinä koristuksina.
Pornoluolia on kohta enemmän kuin Kalliossa mutta siitä lienee moni tamperelainen vain ylpeä?

Jos katsoo Särkänniemen vaaleanpunaisen hattaran läpi kaunista on koskenalue ja Finlaysonin rantamaisema. Käsityöläisyys kukoistaa ja teattereita löytyy. Konsertteja on myös aika taajaan jos niissä ehtii käymään. Ympäröivä vesi saa unohtamaan kaipuun suolaisen meren rantaan. Taidankin tänä kesänä kokeilla ensimmäisen kerran sisävesiristeilyä. Kauneinta Tamperetta on myös kesäisin Arboretumin alue. Ihmeellisen erilainen Tampere-kokemus istua siellä picnicillä!

Frillycakes

No pöh!

Ensimmäistä kertaa kuulen, että joku ei pidä Tampereesta. :o

Olen tässä kaupungissa viettänyt elämäni ensimmäiset lähes 24 ja ½ vuotta ja pidän paikasta kyllä todella paljon. Tampereella asuu paljon muualta Suomesta muuttaneita ja monessa eri kaupungissa asuneitaihmisiä ja olen kaikilta kuullut kuinka Tampere on ollut kaikkein eniten heidän mieleensä.

Itse kaipailen kovasti Tampereelle. ♥

gs (Ei varmistettu)

Asennekysmys osittain. Ja ihmiset tekevät kodin paikasta kuin paikasta. Jos ei löydä omanlaisiaan ihmisiä, ei viihdy. Ihan sama, onko paikka joku Jurva tai Tampere tai Helsinki.

Vierailija (Ei varmistettu)

mitä opiskelet? : )

Mangomalen

Aino, Lidlissä on tulppaaneita tosi usein 2,99€!

Vierailija, opiskelen tiedotusoppia.

Ja yleisesti: kaikki tamperelaiset/kaupungista tykkäävät, en siis tarkoita, että paikassa olisi jotain yleistä vikaa. Mitä enemmän ihan mihin tahansa liittyy muistoja ja tunteita, sitä rakkaampi se on. Eli ymmärrän täysin, että se tuntuu ihanalta paikalta, onhan se teille koti!

elinaäää (Ei varmistettu)

voi muistan kun soitit mulle viime syksynä ja kiljuit "mä VIHAAAAN tamperetta" :DDD ja mä puolestani kiljuin vihaavani Rolloa ;) voi niitä aikoja! olen kyllä edelleenkin ihan samaa mieltä kuin silloin :D

5-vuotias tamperelainen : (Ei varmistettu)

Kivoja näkökantoja, mutta niistä todellakin huokuu lähinnä pinnalllinen katsomus Tampereesta. No, juuri sellainen, että ensivaikutelma ei ole rakkauttasi nostattava.

Tein eilen kahden tunnin pyöräretken läpi eri kaupunginosien, yksikään niistä ei sivunnut täysin keskustaa, ja sain näin pidettyä vähän rakkautta kaupunkiin kuitenkin yllä. Niin paljon maaseutumaisia paikkoja, järvimaisemia, rantateitä ym. Ja todella paljon pyöräreitejä ilman fiilistä, että olisi jonkun tiellä kuten olisi Hämeenkadulla. En lähtökohtaisesti ymmärrä, että miksi kenenkään olisi pakko pyöräillä Hämeenkadulla tai ylipäätänsä kulkea välttämättä päivittäin sen läpi muutenkaan, vaihtoehtoisia pyöräreittejä lähellä on. Toisaalta Hämeenkatu on melko lyhyt, jotta pyörän voi taluttaakin. Hämeenkatu ja aseman edusta edustavat kuitenkin itselle useimmiten pientä henkistä itsemurhaa. Hämeenkatu ei ole parasta Tamperetta. Jopa Jyväskylässä tai Turussa asemalta noustaessa tulee mukavampi olotila. Luulen, että moni jakaa tämän ajatuksen, sinäkin. Tampere on välillä turhan hektinen. Autoja on kohtuuttomasti, leppoisia kävelykatuja liian vähän, ja sitä puolta inhoan syvästi. Mutta kehottaisinkin tosiaan löytämään niitä vaihtoehtoisia paikkoja, joissa saat parempia fiiliksiä! Tee esimerkiksi pyöräretki Arboretumiin ja näe Tampere hieman erilaisesta näkökulmasta. Mutta älä pyöräile Hämeenkatua pitkin ja tuota itsellesi tarkoituksella pahaa mieltä, sitä yritän itsekin :)

Mukavaa paluuta juurille ja yritä jaksaa Tampereella vielä viimeiset vuodet!

SannaHei (Ei varmistettu)

Musta on ikävää että et oo Tampereella :/

SannaHei (Ei varmistettu)

Sen vuoksi mun jääkaappiin on taas pesiytynyt einesbroilerpyöryköitä. Ja valot palaa yötä päivää ku on vilu.

SannaHei (Ei varmistettu)

Sen vuoksi mun jääkaappiin on taas pesiytynyt einesbroilerpyöryköitä. Ja valot palaa yötä päivää ku on vilu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tampereella vuosikaudet asuneena on kanssa vähän kommentoitava. Hämeenkadulla pyöräilemin on ihan karmeaa, onneksi sitä ei tarvitse tehdä koska samansuuntaisia pyöräteitä on korttelin päässä tuosta pääkadusta! Älä kiusaa itseasi Hämeenkadulla. Tampereen paras puoli on järvet ja metsät. Keskity niihin Tampere-aikanasi :)

Mangomalen

Hämeenkadulla pyöräilyä vältän siis kuollakseni, mutta välillä on pakko, kun haluaa ylittää kosken sen kummempia kiertelemättä!

Manse (Ei varmistettu)

Kannattaa kokeilla kosken ylitykseen esim. Hämeenpuistosta tultaessa Puutarhakadun pyörätietä Vanhan kirjastotalon puiston ohi Patosiltaa pitkin Koskenrantaan. Ehdottomasti lempipyöräilyreittini keskustassa, siitä voi jatkaa sitten Lidlille ja Rautatieaseman tunneliin ihan laillista poyörätietä pitkin.

Itse olen asunut koko elämäni Tampereella, enkä ole kuin ehkä kolme kertaa pakon edessä pyöräillt Hämeenkadulla. Sivukadut on väljempiä ja terassit ei tuu tielle.

Neuvoisin sinua myös etsimään ihmisiä, jotka voivat antaa sinulle niitä hetkiä, jotka luovat tunnesiteen kaupunkiin. Yksin kapunkia manaamalla ei pääse kauhean pitkälle. Ota kaveri kainaloon ja suuntaa Näsinkalliolle piknikille. Isoin ongelma varmaan on se, että opiskelijana vietät kaupungissa vain syksyn, talven ja alkukevään. Mielestäni jokaista kaupunkia oppii rakastamaan vasta kesällä, tunnustelemalla maata paljain jaloin.

Neiti J

Tampere <3

Kommentoi

Ladataan...