Vinkit Afrikkaan pakkaamiseen

Ladataan...
Minimalen

Tajusin, että loppusyksystä antamani pakkausvinkit vaativat Afrikan osalta pientä päivitystä. Tässä siis, olkaa hyvä:

1. Pyllyshortsit ja villapaita

Noudatin omaa minimalismi-ideologiaani liiankin innokkaasti. Se kostautui. Punainen maa tekee vaatteista saastaisia jo päivässä. Siksi vaihtovaatteita kannattaa olla paljon. Öisin on kylmä, joten kaksi villapaitaa ei ole liioittelua.

Lähdin matkaan ylipelokkaana, joten kulttuuria arvostaakseni jätin shortsit ja mekot kotiin. Sain katua. Vaikka kaupungilla ei kannata heilua pylly vilkkuen, majapaikassa länkkäreiden keskellä keveistä vaatteista olisi ollut paljon iloa.

2. Kirjat voi lukea palattua

Ajattelin, että reissussa on kiva lukea Afrikasta kertovia kirjoja. Ja paskat. Asiat on hienompi kokea itse ilman, että joku tunkee väliin sotkemaan.

Olisin esimerkiksi voinut kuristaa Hemingwayn, niin ankeilta metsästysjorinat tuntuivat.

Suosittelen kuitenkin superlämpimästi Karen Blixenin Eurooppalaisena Afrikassa -kirjaa. Sadan vuoden takaiset huomiot paikallisesta elämänmenosta pätevät yhä.

3. Ei krääsää kakaroille

Sain itse etukäteen neuvon, että mukaan kannattaa ottaa pieniä lahjoja.

En ihan allekirjoita neuvoa.

Lapsille jaettava pikkukama, kuten karkit tai kynät, ovat saatanasta. Huomiota saa muutenkin tarpeeksi, ja jos sen lisäksi alkaa jakaa pinkkejä purkkapalloja, on pulassa. Kun kerran kokee agressiivisen lapsilauman piirityksen, sitä ei halua kokea uudestaan.

En myöskään halua vahvistaa ennakkokäsitystä, jossa rikkaat valkoihoiset jakavat aina tavaraa. Tietenkin jos kyläilee paikallisilla, on kohteliasta tuoda tuliaisia. Kuitenkin kliseisen Suomi-avaimenperän tai väriliitujen sijaan enemmän iloa tuo lähikaupan maitopussi ja kolme kaalia.

3. Parempi shoppailla kotona

Otsalamppu. Toistan: otsalamppu. Se on tärkein asia, jonka rinkkaan voi pakata. Ilman sitä on täysi invalidi. Myös jokareissaajan luottoystävä, huivi, vakuutti minut viimein. Asia, joka on sekä pyyhe, peitto, tyyny, hattu, hame että siveyssuoja, ei voi olla turha.

Ikisuosikit: kertakäyttökamera, punkki-mäkärämyrkky, munalukko.

Jälkiviisaana ottaisin mukaan: Yhä sen pirun gameboyadvancen. Varapuhelimen. Silmätipat, koska pöllyävä maa kuivattaa.

Mitään outouksia Afrikassa ei tarvitse. Lähes kaiken saa ostettua perillä, vaikka toinen juttu toki on, kuinka paljon haluaa ryysiä paikallisissa marketeissa.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Haaveilen yksin matkustamisesta (Afrikkaan, mihin vaan), mutta olenko sitten ihan luuseri, jos pysyttelenkin pitkälti omissa oloissani enkä päädy aamuöisiin heimobileisiin tai ihailemaan sattumalta auringonlaskua vuorille upeiden ihmisten kanssa? Asetan itselleni kovat paineet siitä, että on saatava unohtumattomia kokemuksia ja uskomattomia tarinoita. Kaikki aina sanoo, että yksin matkustava kyllä tapaa muita ihmisiä, mutta entä jos nyt vain kuitenkin olenkin ihan olmi? Näistä(kin) matkatarinoista tulee vähän lannistunut olo, että en mää vain osais, tulisin kotiin tyhjin käsin.

honeychile

Täysin samaa mieltä kaikista kohdista! Tuli pakattua liikaa pitkähihaisia ja kuumia vaatteita, kun kuitenki olosuhteiden pakosta (riippuen toki vähän minkälaisella reissulla on) monesti on paikassa, jossa vois olla vähemmänkin kuumissa vaatteissa...

Roosa
Mangomalen

Vierailija, voi että, tiedän täysin tunteesta, josta puhut! Jos yhtään helpottaa, niin et ole ainoa, joka pelkää etukäteen huippukokemusten puuttumista. Etenkin Afrikkaan liittyy niin suuria latauksia, että pelkää omien kokemusten jäävän latteiksi. Itse päätin etukäteen, etten odota mitään. Että kunhan lähden, voin viettää koko kuukauden hotellihuoneessa päälläni seisoen, ja se riittää. Päätin, että elän hetkessä vaikka väkisin, ja nautin siitä, että ylipäätään saan olla Afrikassa.

Päätös helpotti.

Olen ihan varma, että matkasti tulee upea, joten lähde! Lähde ehdottomasti.

En usko, että on edes mahdollista tulla kotiin tyhjin käsin. Eikä seuran hankkiminen ole vain omasta aktiivisuudesta kiinni, vaan ihmiset tulevat paljon juttelemaan itsekin. Ja vaikka viettäisi yksin koko matkan, eihän se tarkoita, ettei kokisi mitään.

Matkustamisessa ei ole kyse osaamisesta tai pärjäämisestä tai mistään saavuttamisesta. Alkureissussa voi olla olo, että iik, ehdinkö kokea mitään hienoa, mutta kyllä aina ehtii. Ja nimenomaan pienet, arkiset hetket ovat kokemuksina hienoimpia, vaikkei niistä saisikaan illanistujaisten villeimpiä tarinoita.

Suosittelen siis ehdottomasti lähtemään. Se on pelottavaa, mutta sen arvoista. Jos tulee mitä tahansa kysyttävää, kerron mielelläni lisää. Halaus!

Honeychile, nimenomaan!

MariWLZ
The Good Vibes

Mä pakkaisin vielä mukaan vauvantalkkia ! Mulla ainakin oli pelastus Namibiassa reissatessa, sillä jos kotosuomessa tulee jo hikoiltua paljon niin Afrikan auringon alla pitkää matkaa ilmastoimattomassa autossa tekevä matkalainen hikoilee vielä enemmän :D

Kanelibasilika

Nyt mä vaan tuijotan tätä, vaikka olen töissä. Vähän erilaiseen Afrikkaan (E-A) on suunta tasan 2kk kuluttua, mutta kuitenkin matkakuumetta nostattava on tämä kirjoituksesi! :)

Roosa
Mangomalen

Eikä, ihanaa! Mitäs sinne, kuinka pitkäksi aikaa?

Kanelibasilika

Ihan muuten vaan (vaikka liittyy kiinnostuksen puolesta työhönkin, kv-järjestössä olen töissä), 3 viikoksi vain harmi kyllä. En ole aiemmin ollut Afrikan mantereella lainkaan, siispä jännää!

Roosa
Mangomalen

Voi hitsi, tulee varmasti ihana reissu. Minulla oli sama, että ihan ensimmäinen kerta, ja vielä yksin, niin aika paljon jännitti. Mutta oli jokaisen itkun ja vatsanpurun arvoinen matka!

Kanelibasilika

Varmasti! Mukaan lähtee onneksi kerran jo aiemmin maassa vieraillut tapaus, mutta on se silti jännää!

Kommentoi

Ladataan...