Ei, nämä kuvat eivät ole Ämmässuon kaatopaikalta.

Ne ovat kotitalostani.

Tarkemmin sanottuna siinä ovat roskahuone, käytävä,  sisäpiha ja verkkokellari.

Ei ole vaikea päättää, itkeäkö vai nauraako, sillä tästä on nauru kaukana. Pikemminkin pitäisi kysyä, tekeekö mieli kirkua vai lyödä.

Luulin jo aiemmin, että tilanne on huono.

Nyt se on karsea.

Sohvat on hylätty käytävälle, roskahuoneessa on kymmeniä tyynyjä ja peittoja, verkkokellarissa kenkävuori. Vedenkeitin. Talvitakkeja. Kattiloita. Astioita ja aterimia. Villapaitoja, huppareita ja farkkuja. Rappukäytävään dumpataan matkalaukkuja ja talon eteen tyhjiä pitsalaatikoita.

Tekee mieli kirkua.

Onko tämä Kamppi vai Kibera?

"En millään jaksaisi enää tätä metakeskustelua. Sievistelevää, hymistelevää, kaksinaamaista, tuhoisaa, rakenteellista väkivaltaa pönkittävää epäkeskustelua.

Maailmalla "jos olisitte vähän kiltimmin niin teitä kuunneltaisiin" -argumentti tunnetaan nimellä tone argument. Ja se ei muuten pidä paikkaansa. Se on täyttä paskaa."

- Emilia Kukkala

Pantterin puremia -blogi on usein oikeassa, mutta nyt erityisesti. Emilia Kukkala kommentoi terävään, tyhjentävään ja oikealla tavalla vihaiseen sävyyn parhaillaan vellovaa vihapuhekeskustelua.

Pähkinänkuoressa keissi on tämä:

Yle tekee älyttömän hienon vihaprojektin. Iltasanomien päätoimittaja takertuu lillukanvarsiin. Pantterin puremia tykittää takaisin.

Jos jokin kolmesta on jäänyt väliin, suosittelen lukemaan.

Kuva: Matilda K.

"Keitä ovat ne, jotka notkuvat torien kulmilla, eivät tee työtä, puhuvat ja pukeutuvat omituisesti, kannattavat vääriä arvoja, eivät tunne isien rakentaman Suomen kulttuuria ja ihan lähitulevaisuudessa syrjäyttävät kantaväestön?

Nuoriso tietysti. Eikun maahanmuuttajat."

Minulla ei ole ollut Alppila-tapaukseen tai sitä seuranneeseen keskusteluun hirveästi sanomista.

Onneksi joillain on.

Aina yhtä terävä Ismo Kiesiläinen pohti jo kaksi vuotta sitten, miten nykyään käytetään samaa kieltä maahanmuuttajista kuin ennen nuorista. Nyt hän taas pohtii sitä, miten on sopivampaa kannustaa hakkaamaan nuoria kuin maahanmuuttajia.

Pohdinta on osuvaa ja paikallaan, eikä olisi itsellä tullut ikinä mieleen.

Kannattaa lukea.

Kuva: Matilda K.

Salamatkustaja-blogin Satu esitteli siistin demokratiasysteemin, joka Reykjavikissa on käytössä.

Kun kaupunki on päättämässä, rakentaako se leikkipuiston vai vessan, asukas kertoo. Jokainen saa kotiinsa lapun, johon on listattu eri kaupunginosien kohteita ja niille hintalaput. Sitten saa ruksia, mitkä tahtoo.

Ja vastausten mukaan toimitaan.

Vau.

Satu kirjoittaa, että tämä on nerokkain lähidemokratian muoto, johon hän on koskaan törmännyt. En voi olla eri mieltä.

Onko passelimpaa?

Tahtoo saman, kiitos!

Kuva: O Palsson

"Kun luet sotareportaasia, sinua ei hetkauta vähääkään pienten lasten kärsimys. Sinua raivostuttaa toimittajan piilotavoite saada Suomeen lisää pakolaisia, jotka raiskaavat suomalaisia naisia.

Vaikka sen täytyy olla rankkaa, sinä haluat olla katkera. Kaltaisiasi on aina ollut olemassa, mutta jostakin syystä moni on tajunnut sen vasta internetaikana."

- Tuomas Rimpiläinen

Aamulehden Tuomas Rimpiläinen puhuu kolumnissaan asiaa.

Vaikka käsiteltävä ilmiö jo usein tympii, on ilo lukea kaunistelematonta ja suoraa tekstiä.

Kuva: Aih

Kaveri linkkasi, että infografiikoiden ystävänä voisin pitää Memolitionin julkaisemasta grafiikasta.

Oikeassa oli.

Toby Ng Designin simppelit kuvat näyttävät maailman väestön siten, kuin se olisi sadan ihmisen posse.

Vaikka etukäteen ajatteli, että esiin tulee vain syyllisyyksiä ja itsestäänselvyyksiä, sai monesti hämmästyä. Että ai, noinko harva oikeasti hivistä, likaisesta juomavedestä ja aliravitsemuksesta kärsii. Ja että oho, voiko olla totta, että vain niin pieni osa omistaa tietokoneen ja korkeakoulutuksen.

Kannattaa kurkata, jos haluaa nähdä maapallon pähkinänkuoressa.

Print screenit: Memolition

"Suomi on harvoja maita, jossa voi nauttia täydellisestä vapaudesta. Terveen aikuisen vastuulla on käyttää tätä vapautta sen sijaan, että luettelee syitä, miksi ei voi tehdä sitä tai tätä. 

Turha valittaa vankeudesta, jos sellin ovi on auki."

- Anna Perho, Me Naiset, 6/2013

Guardianin viime viikolla julkaisema interaktiivinen maailmankartta on vänkä.

Päädyin sinne esseeaineiston perässä, ja innostuin klikkailemaan muutakin. (Tämä viimein todistaa, miksi tylsän mielipidetoimittajan pesti sopii minulle täydellisesti. Kun muut hullaantuvat verkkokaupoissa, minä roikun pällistelemässä karttaa. Jee.)

Graffa kertoo maailman maista kaikkea vänkää, kuten:

a) paljonko mihinkin maahan tunkee väkeä/paljonko sieltä hiiteen b) paljonko maahan/maasta lähetetään mammonaa ja c) kuinka paljon väestöstä on maahanmuuttajia ja mistä maista he ovat tupsahtaneet.

Siistiä.

Itse pidin hurmaavana etenkin tietoja, että:

Uudessa-Seelannissa viidennes on ulkomaalaisia

suomalaisia elelee enemmän ulkomailla kuin Suomessa ulkomaalaisia

ja kaikista färsaarelaisista ulkomailla asustaa 759.

Aww.

Vietiinkö lompakko tai polkupyörä, mutta et tehnyt rikosilmoitusta?

Jep, et ole ainoa.

Iso kasa rikoksista jää ilmoittamatta, kertoi eilen ilmestynyt poliisibarometri. Ensin ihmettelin, kuka tollo antaa vääryyksien vain olla.

Sitten tajusin, että minä itse ja monta kertaa.

Kun rakas ja uniikki pyöräni katosi kalliolaiselta sisäpihalta, en ajatellut sekuntiakaan ilmoituksen tekemistä.

Kun alaston poika ahdisteli minua tyhjässä pukuhuoneessa, mielessä ei edes käynyt, että siinä olisi mitään ilmoituksen arvoista. Ei, vaikka poika lähti juhlista poliisiautolla.

Ajattelin, että asiat ovat niin pieniä ja vähäpätöisiä, ettei niillä ole rikosilmoituksen kanssa mitään tekemistä.

Eikä ihme.

Moni muu ajattelee ihan samoin: tutkimuksen mukaan usein rikoksen kohde ei pidä asiaa tarpeeksi vakavana tai muille kuuluvana, tai uskoo, ettei poliisi voi asialle mitään.

Ehkä sitten ensi kerralla.

Kuva: Hyoin Min

Itku siinä tuli.

Andrea Gjestvangin valokuvasarja One Day in History Utøyalta selvinneistä on rankkaa katsottavaa.

En tiedä, miten moni suhtautuu juuri näihin kuviin, mutta muissa yhteyksissä törmää usein käsitykseen sosiaalipornosta. Että vastaavat kuvat asettavat kohteensa uhreiksi, joita kohtaan yleisön on helppo kokea pintapuolista liikutusta ilman, että maailma muuttuu. Että kyseessä on retostelua toisen tuskalla.

Itse olen eri mieltä.

Mielestäni hirveiden tapahtumien on hyvä saada kasvot. Muistuttaa, ettei pahaa tapahtunut joskus tuolla jossakin, vaan oikeille ihmisille, jotka elävät tälläkin hetkellä. Näyttää Breivikin lisäksi joukkomurhan toiset kasvot.

En yritä sanoa, että kenenkään olisi pakko tuntea surua vieraan ihmisen puolesta, mutta on hyvä, että halutessaan niin voi. Empatiaa ei voi olla liikaa.

Kuvat ja niihin liittyvät tarinat ovat ahdistavia ja rintakehää rutistavia. Sydäntä vihloo lukea ensimmäisen kuvan pojasta, joka tuli Norjaan pakolaisena, ja menetti siellä oikean kätensä ja jalkansa, tai viimeisen kuvan tytöstä, joka selvisi siksi, että luoti osui hänen viisaudenhampaaseensa.

Ja juuri se vihlonta on tärkeää, sillä se synnyttää ajatuksia, jotka muuttavat. Jos eivät maailmaa ympärilläni, niin ainakin minua.

Siksi suosittelen katsomaan ja lukemaan valokuvasarjan ajan kanssa. Ja tuntemaan, jos siltä tuntuu.

Kuvat: Andrea Gjestvang

"Fantasia konsensuksesta, teoria siitä, että jos vain olisimme kaikki yhtä viisaita, olisimme aina asioista samaa mieltä, on virtahepo, joka pitäisi pian kantaa ulos kansakunnan olohuoneesta.

Politiikassa tärkeimpiä ovat usein juuri ne asiat, joista olemme eri mieltä."

Tämän pitäisi tietenkin olla peruslähtökohta, mutta pah.

Ainakin itse huomaan ajattelevani taas vaalien alla juuri niin, miten Ismo Kiesiläinen kieltää. Että on ihan ok, vaikkei asioista olla samaa mieltä, mutta ehdottomasti parempi olisi, jos oltaisiin.

Onhan erimielisyys niin helppoa, mutta sen hyväksyminen kovin vaikeaa.

Kirjotus onkin hyvä muistutus siitä, miksi konsensus ei kannata.

Nyt-liite kertoi, että Bik Bok saapuu Suomeen.

Kuvottaa.

Kyllä, asia on uutinen, samoin perustiedot merkistä ja tulevista liikkeistä.

Mutta entä tämä?

"Bik Bok aikoo nousta muotitietoisten naisten suosikkiketjuksi Suomessa.

”Bik Bok on odotettu lisä Suomen muotikartalle – tarjolla on muotia joka tilanteeseen. Oma suunnittelijamme ja sisäänostajamme Oslossa ovat vastuussa valikoimastamme ja meillä luodaan myös vaatteita, joiden innoittajina ovat nopeasti vaihtuvat trendit”, Bik Bokin operatiivinen johtaja Mia Karras kertoo."

Tai tämä?

"Bik Bok -liikkeiden vaatevalikoima päivittyy viikoittain. Perusvaatteiden lisäksi valikoimaan kuuluu muun muassa trendivaatteita, New Denim -farkkuja, kenkiä, koruja ja muita asusteita."

Onko tämä journalismia vai kehnoa, paskamaista ja kritiikitöntä mainontaa?

PS: Vertailun vuoksi Cosin & New Yorkerin saapumisuutiset. Hieman oli hillitympää.

Kuva: Whatleydude