Ladataan...
Minna O

"Of all human activities, creativity comes closest to providing the fulfillment we all hope to get in our lives. Call it full-blast living." (Mihaly Csikszentmihalyi, Psychology Today 1/7/1996)

On ihmisiä, jotka jo elinaikanaan tekevät itsestään kuolemattomia, tai tulevat kuolemattomiksi: vaikuttamalla omalla aikakaudellaan merkityksellisiin ja historiallisiksi jääviin tapahtumiin, kanssaihmisiinsä, taikka jättämällä jälkeensä taideteoksia, kirjallisia, musiikillisia tai muita luovia lopputuotoksia; tai vaikka tieteellisen teorian, joka jo on tiedeyhteisön tarkastelun alla tai tulee myöhemmin "löydetyksi". Kuluneen viikon aikana ei ole voinut välttyä kuulemasta suru-uutista erään tällaisen henkilön, David Bowien, kuolemasta.

*

Itselleni David Bowien musiikillinen tuotanto on jäänyt muiden saman aikakauden suurien nimien, kuten vaikkapa Queenin, jalkoihin. Omakohtaisesti hänen tuotannostaan on mieleen painunut "Life on Mars" -sävellys, mutta sekin tuli kuunnelluksi lähinnä teini-ikäisenä, melkein pari vuosikymmentä sitten. Vasta näin viimeaikaisten uutisten myötä olen periaatteellisista syistä kuunnellut muutaman muunkin Bowien sävellyksen, ymmärtääkseni, kenet musiikillinen maailma on nyt menettänyt ja toisaalta - kenen musiikki jää edelleen elämään.

**

Tuon viimeaikaisen uutisen jäljiltä valikoi sosiaalinen media minulle nähtäväksi uutisen kiinnostavasta David Bowiehen liittyvästä yksityiskohdasta, jota en itse aiemmin ollut tiennyt. Bowie oli monitaituri, joka paitsi sävelsi, sanoitti, tuotti ja esitti mutta myös vaikutti musiikin lisäksi muilla taiteen aloilla: näyttämöllä sekä kuvataiteen parissa (taidekeräilijänä ja taiteilijana). (lukemani teksti: http://www.nytimes.com/2016/01/15/arts/design/painting-offered-a-different-palette-for-david-bowies-talents.html ). Tämän nähtyäni päädyin etsimään enemmänkin tietoa netin syövereistä siitä, millaista Bowien taide olikaan. Vaikutuin etenkin löytämästäni Bowien teoksesta "Child in Berlin", jossa kalpeakasvoinen lapsi katselee hämärän portaikon alatasanteelta ylöspäin, aikuista, kukaties? 

Myöhemmin jäin mietiskelemään, kuinka niin monet artistit lopulta ulottavat luovuutensa myös muille luovuutta vaativille aloille, kuten vaikkapa kuvataiteisiin tai esimerkiksi kirjallisuuden aloille. Ja sitten kysyin: miksi nämä luovat ihmiset laajentavat luovuuttaan näin alalta toiselle? Ruokkiiko eri aloilla toteutettu luovuus lopputuotoksineen luovuutta toisella alalla? 

***

Itse löysin edellä esittämääni kysymykseen omakohtaisen ja arkisen vastauksen, kun eräänä päivänä sain idean uudelle maalaukselle: mieleeni muistui syystä tai toisesta kotimaisen Hassisen koneen vanha laulu, josta en erityisemmin edes pidä. On lauluja, joiden sanoitukset ovat kauniimpia ja jättävät sellaisenaan jälkensä paremmin ihmiseen, kuin itse sävellys kuunneltuna. Omalla kohdallani tämä näyttäisi pätevän osaan Bowien tuotannosta. Yksi kotimaisista, tällaisista mielummin luettavista kuin kuunneltavista lauluista itselleni on "Muoviruusuja Omenapuissa", jonka teksti innoitti minua jo ennalta suunnittelemaan mielessäni maalausta epämääräisistä, lasimaisen pinnan alle kuultamaan jäävistä ruusunkaltaisista kukista ja ihmishahmosta. Ehkäpä nämä lyriikat jäävät jäähyväisekseni David Bowielle, jonka jollain tapaa kaupallinen, ja silti taiteellinen tuotanto jäi itselleni etäisemmäksi, kuin lukuisemmille muille ihmisille; ja jonka päättynyt elämä mahdollisti edellisen kysymyksen esittämisen sekä siihen arkisen vastauksen löytämisen.

Muoviruusuja Omenapuissa

Tyhjät ihmisenkuoret tuossa
Hymyillen uinuvat mainosten suossa
On mukavaa olla mainos pihalla
Ihanaa vastata rakkauteen vihalla

Jos joku silmästä silmään mua katsoa alkaa
Minä saan katsoa paljasta malkaa
Sokeita länsimaisia teitä
Koristavia orjantappuraseppeleitä

Te olette muoviruusuja omenapuissa
Plastisia lauseita lasten suissa
Soluissa vieraat geenit
Migreeni jumalaisten puutarhojen torppareilla

Karjalan urheat urhot on kuolleet
Ihanien impien korvista vuolleet
Pahat päälliköt tuhkakuppeja
Joistain tehty on jopa koristenuppeja

Suurilla saloilla leijuu sumu
Josta ei huou pihkaa vaan läntinen humu
Katso vanhaa tulipunakukan Olaa
Hänen puhkotuista silmistään valuu Coca-colaa

Salojen lapset, mä tätä vain hoen
Koska rappionne niin raskaana koen
Kaduilla lojuu vain ihmisenkuoria
Katsokaa Karjalan urhoja nuoria

Onko Amerikka taivas, onko Jumala siellä?

Onko persoonallisuus oman menestyksen tiellä?
On maaseutu vaipunut kyyneliin
Sillä Jumala on muuttanut kaupunkiin

 

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Minna O

Joskus harvoin pääsee ihmettelemään täydestä sydämestään näkymiä, jotka vain ovat, ilman kenenkään inhimillisen olennon käden kosketusta, ihmeellisiä. Nämä luonnon taideteokset tallensin Helsingin edustalta eräänä kirpakkana sunnuntaina.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Minna O

Päiväni kuluvat pitkälti luovuuteen ja monikulttuurisuuteen liittyvien aihepiirien parissa. Vielä jossain vaiheessa tätä blogia tulen palaamaan kysymykseen siitä, mitä luovuus on? Ennen kirjallisia pohdintoja, ajattelin havainnollistaa tätä kysymystä käytännön esimerkillä, jonka juuret ovat seuraavassa:

Aiempien kirjoitusteni kommenttiosioihin on, jos ei nyt satanut, niin ainakin iloiseksi yllätyksekseni singahtanut muutama kommentti, jotka ovat laittaneet paitsi ajattelemaan mutta myös tuoneet riemua kirjoittajattarelle.

Taidemusiikkiin liittyvän pohdintani päätteeksi sain lukijalta hauskan linkin, jonka takaa löytyy oopperalaulajan (baritoni?) tulkitsemia, Jaden Smithin  (monilahjakkuus Will Smithin pojan) twiittejä. Oma suosikkini löytyy kohdasta 1:51.

Luovaa, eikö?

Something old, something new. When tweets are sung by an opera singer.

I usually spend my days with topics such as creativity and multiculturalism. At some stage of writing this blog, I will most likely write about a question that I am interested in, that is: what is creativity / what constitutes creativity? Before elaborating this question, I thought to illustrate a potential answer to it via a practical example that can be traced back to the comment section of my blog. Some time ago I received a comment that not only raised additional questions about the relationship between popular and classical music earlier discussed in this blog, but also, that brough joy and delight for the blogger herself. The comment included a link to a funny performance, where a couple of tweets of Jaden Smith (the son of multi-talented Will Smith) were performed by an opera singer (baritone?). My own favorite tweet can be heard in 1:51. Creative, isn't it?

 

Share
Ladataan...

Pages