Apua, nyt tarvitaan Suomi-taapero sanakirjaa!

Minnean muruja

Istumme illallispöydässä syömässä spagetti bolognesea. Taapero on melko nirso syöjä, välillä jopa siinä määrin että äidin pipo alkaa kiristää. Kaksi lusikallista, ja tyyppi sanoo "loppu" merkiksi äidille, ettei häntä enää tämä ruokailu kiinnosta. Joskus spagetti tai muu ruoka syödään hyvällä ruokahalulla, mutta hyvin usein tyyppiä ei vaan kiinnosta. Ärsyttää jo koko sanonta siitä, että kyllä se lapsi syö, kun sen on nälkä. Minusta tuntuu, ettei meidän pieni hoikka poika ei kyllä syö, vaikka hänellä selvästi olisikin nälkä. Välillä tuntuu, että raukka elää kuin jollain laihduttajan ihmedietillä, jossa syödään vain se minimi, että hengissä pysyy.

Spagetti ei meinaa nytkään maistua, ja taapero osoittaa keittiöön, ja sanoo "noo noo". Käyn läpi mielessäni, että mitähän tämä noo tai nuu voisi kenties olla. En keksi mitään. 

Kysyn, että haluaako hän maitoa. Ei. Haluaako hän leipää. Ei. Tarkoittaako hän juustoa. Ei. Otatko vaikka banaania. Ei. Tässä vaiheessa taaperon volyymi alkaa nousta jo melko korkeaksi, ja "noo noo" vaatimus epätoivoiseksi. "NOO NOO", etkö tajua äiti! Aika paljon äiti jo taaperoa tajuaakin, mutta tämä menee ihan yli hilseen!

Arvon äidit, onko teillä koskaan tämmöistä, ja onko tietoa mitä tämä mystinen NOO mahtaisi olla? Löytyykö suomi-taapero sanakirjaa? Meillä olisi semmoiselle nyt kova tarve!

Entä miksi lapsi ei ole kiinnostunut syömisestä? Helpottaako tämä koskaan?

 

Share

Kommentit

Maria | The Realm of Maria (Ei varmistettu) http://therealmofmaria.bellablogit.fi/

Ihan sama fiilis välillä, ettei vaan ymmärrä! :D Äiti turhautuu kun ei tajua ja taapero turhautuu kun äiti ei tajua, sitten ollaan kumpikin ihan että hä ja äh. Isla ei syönyt kolmeen viikkoon tarhassa -mitään-. Mietin, että miten ihmeessä ihminen selviää pelkällä päivällisellä ja iltapalalla, mutta laihtuihan tuo siinä tosin kilon. Nyt kyllä syö taas, joten oiskohan nää jotain vaiheita mitkä vaan tulee ja menee :/

Minnea
Minnean muruja

Kiva, kun löysit blogiini ja kommentoit!

Joo, erinlaisia kausia tuntuu kyllä syömisessä olevan. Ensimmäinen huono kausi oli, kun taapero teki ensimmäistä hammasta. Puuh,pitkät 3,5 viikkoa! Välillä vaan tuntuu, että huonoja syömiskausia on enemmän kuin hyviä :/

äeti (Ei varmistettu)

Meidän lapsi oli pienenä tosi kova syömään. Siis soseiden maistelu iässä. Näytti, että kaikki maistuu ja ruokaa upposi älyttömiä määriä. Sitten se vaan lopetti. Välillä se vaan maistaa ruokaa ja poistuu pöydästä eikä edes vaadi kolmeen tuntiin mitään. On tosi ärsyttävää kun pieni elää pyhällä hengellä... Joskus auttoi kun oli vielä syötetty tyttöä ja annettiinkin lusikka omaan käteen. Seuraava houkutus olikin antaa taaperolle sellanen pieni haarukka. Nyt kaksivuotiaan kanssa ollaan tutkittu ruokaa ja eroteltu sieltä joitain osia ja yleensä ne mitkä on uusia sanoja jotka osaa sanoa suostuu syömään kuten "papu" tai "fenkoli" ja selvästi muutenkin tykkää enemmän selkeän värisistä ruuista.

Pahoin pelkään, että ne on kuitenkin vaan vaiheita ja luulen, että pitää vaan olla aika tarkkana ruoka ajoista ettei sit pääsis sillä nirsoilulla itse valitsemaan kaikkea mitä syö. Tiettyyn aikaan aina tarjoaa ruokaa ja jos ei maistu tarjotaan sitten taas seuraavalla ruualla jotain. Meidän taaperon nirsoilu nimittäin ainakin vaan paheni kun me pöhköt huolestuneet vanhemmat alettiin tuputtaa välipaloja, että söisi edes jotain. Eihän se sitten muuta syönyt kun niitä kivempia välipaloja. Ei se varmasti se lapsi itseään näännytä vaikka aina ei ruoka maistukaan.

Tsemppiä teille. Lasten syöttäminen on välillä todella ärsyttävää eikä ainakaan yhtään palkitsevaa kun hiki otsalla kokkailet herkkuja ja tenava vaan maistaa ja poistuu pöydästä. Parhaimmillaan 2v kehuu ruokaa "tosi hyvää!" eikä silti syö.

Minnea
Minnean muruja

Kiitos hyvästä kommentista! Itse olen myös sortunut tuohon, että annan välipaloja, jos ruoka ei ole maistunut. Tuntuu niin kauhealta ajatella, että pitäisi pientä nälässä. Olen kuitenkin yrittänyt tsempata tämän suhteen, koska huomaan juurikin tuon, että taapero söisi mielellään vain välipaljoa :/ Ja tyyppihän ottaa kyllä kaiken vallan mitä hänelle antaa!Hankalaa tasapainoilua nämä syömisjutut kyllä on!

Katja_optimismia (Ei varmistettu) http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/

Meidän neiti oli todella huono syömään n. yhden vuoden iässä. Söi vaan kalakeittoa ja ajattelin etten enää kestä sen hajua. :D Sai myös raivareita, mutta ei ne yhtään helpottaneet ole puheen myötä. Äiti, haluan vettä, ei kun maitoa, ei kun mehua, ei kun ei kun äiti emmä tiedä sä et ymmällä mua! Ja ovet paukkuu. Ah. :D Mutta erittäin hyvin hän syö nykyään, eikä siihen meillä auttanut kuin aika. Tsemppiä!

Minnea
Minnean muruja

Kiva, kun löysit blogini, ja kommentoit! Täytyy toivoa, että tyypin syöminen paranee ennen teini-ikää :D

Kommentoi