Lapsen kaksikielisyydestä

Minnean muruja

Kyselin teiltä postaustoiveita synttäriarvontapostauksessa (johon ehtii muuten vielä tänään osallistua!). Koska useampikin toivoi postausta lapsen kaksikielisyydestä, niin ajattelin toteuttaa tämän toiveen ensimmäisenä. Aihe on arvatenkin itseänikin kiinnostava, ja innolla olen lukenut muiden blogeista kaksikielisyydestä. Ainakin ihana Nelli on kirjoittanut aiheesta.

Meidän kaksikielisessä perheessä on äiti, jonka äidinkieli on suomi, ja isä, jonka äidinkieli on englanti. Kotikielenä meillä on englanti, sillä mieheni puhuu vain vähän suomea. Oma englantini on aina ollut vahva, ja Englannissa asuminen, ja miehen kanssa puhuminen ovat vahvistaneet englantiani entisestään. Englanti kotikielenä oli luonteva valinta. Meille oli lapsen syntymästä alkaen selvää, että minä puhun hänelle suomea, ja mieheni englantia. En ole kokenut ongelmalliseksi vaihtaa kieltä lennossa suomesta englanniksi tai päinvastoin puhuessani samanaikaisesti sekä pojalle että miehelle.

Minun on myönnettävä, etten ole juurikaan lukenut kirjallisuutta kaksikielisyyteen kasvattamisesta, ja olenkin ottanut sen suhteen melko rennosti. Olen luottanut siihen, että puheen ja molempien kielten oppiminen sujuisi omalla painollaan. Nyt tosin tuntuu, että ehkä aiheeseen perehtyminen kirjallisuuden kautta ei olisi pahitteeksi (samoja mietteitä mulla on myös uhman suhteen, hehee!). Ehkä minulla on myös ollut se ajatus, että mitä enemmän luen asiasta, sitä enemmän minulle tulee paineita "suoriutua" kielikasvatuksesta oikein. En halua stressata asiasta, tai verrata pojan osaamista muiden lasten osaamiseen. Sillä kaikkihan kehittyvät omalla tavallaan ja omalla ajallaan.

Olin varautunut siihen, että kaksikielinen lapsi oppii kielen hitaammin kuin yksikielinen kaverinsa, mutta näin ei ainakaan meidän pojan kohdalla ole käynyt. Hänellä meni aika pitkään sanojen ensimmäisiä tavuja toistellessa, ennenkuin varsinaisia sanoja alkoi putkahdella suusta ulos. Ensimmäiset sanat olivat suomeksi, ja ne lausuttiin muistaakseni vähän alle puolitoistavuotiaana. Jos muistan oikein, niin noin kahden vuoden iässä hän alkoi yhdistellä sanoja kahden sanan lauseeksi. Eikä mennyt kauaakaan, kun hän jo jutteli useamman sanan lauseita. En tiedä, onko sujuvaan kielen kehitykseen vaikuttanut se, että pojalle on aina puhuttu ja luettu paljon. Veikkaan, että myös päiväkodilla on osuutta asiaan.

Tällä hetkellä 2,5vee käyttää jo mielestäni aika abstraktejakin sanoja, kuten "Äiti, sain ajatuksen!" tai "minä kuvittelen". Toinen asia sitten on, ymmärtääkö hän kaiken sanomansa :D Poika selvästi ymmärtää puhetta hyvin sekä suomeksi että englanniksi, mutta puhuu itse lähinnä vain suomeksi. Myös isälleen. Tässä olemme törmänneet ongelmaan, että pojan suomen kieli on ohittanut isänsä osaamisen, ja poika monesti harmistuu, kun isä ei ymmärrä häntä. Onko muilla kaksikielisten vanhemmilla ollut samaa ongelmaa? Löytyykö vinkkejä? Pitäisikö englantia lisätä?

Päiväkodissa olen jutellut toisen vanhemman kanssa, joka sanoi, että heillä on sama ongelma. Heidän tyttärensä puhuu molemmille vanhemmille lähes vain suomea, vaikka ymmärtää myös toista äidinkieltään. Ehkä kieli kehittyy ns. toinen kieli edellä. En kuitenkaan ole kovin huolissani asiasta, sillä koen, että englanti tulee varmasti perässä, viimeistään koulussa. Joskus kyselen pojalta, että muistaako hän mikä kissa/koira/auto/jne on englanniksi, ja yllättävän usein hän muistaa. Ehkä hän ei vain koe luontevaksi puhua englanniksi? Kuulisin tosi mielelläni teidän kokemuksia asiasta!

Kaksikielisyys on valtava rikkaus, ja olen hyvin onnellinen, että voin tämän lahjan antaa lapselleni. Muistan lukeneeni, että tutkimusten mukaan kaksikielisyyden on myös havaittu parantavan monia kognitiivisia taitoja, kuten esimerkiksi tarkkaavaisuutta ja epäolennaisen tiedon poissulkemista. Usein kaksikielinen lapsi oppii myös lukemaan ja kirjoittamaan aikaisemmin ja helpommin verrattuna yksikielisiin ikätovereihinsa. Kaksikielisyys voi myös viivästyttää muistisairauksien, kuten dementian oireiden puhkeamista.

Pirteää tiistaita, ystäväiset!

Share

Kommentit

kirsihannele

Tuollainen ongelma ei ole koskaan tullut mieleeni: "pojan suomen kieli on ohittanut isänsä osaamisen, ja poika monesti harmistuu, kun isä ei ymmärrä häntä." Oikeasti aika hassu tilanne :) Menee kyllä varmasti ajan kanssa ohi, kunhan alkaa poika itse puhua englanniksi...

Minnea
Minnean muruja

Ei minullekaan tullut mieleen, että tällainen tilanne tulisi vastaan. Ehkä ajattelin, että molemmat kielet kehittyisivät samalla tahdilla. Nykyisin joudun toimimaan tulkkina miehelle pojan sanomisista. Ja uskon myös, että poika alkaa puhumaan englantia ennemmin tai myöhemmin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on vähän sama ongelma, mutta se tulee menettämään merkityksensä pian, koska asumme isän kotimaassa ja lapsen kielten erottelu tulee paranemaan entisestään iän myötä. Meidän lapsi on myös suunnilleen teidän lapsen ikäinen, mutta minä olen se vanhempi, joka kantaa vähemmistökielen vastuuta harteillani. Lapsen isä ei todellakaan ymmärrä kaikkea, jos lapsi puhuu suomeksi. Kuilu on kasvanut huimasti kielen kehityksen myötä.

Meillä tällä hetkellä lapsen suomen osaaminen on siis korkeammalla tasolla kuin miehen. Lapsi kuitenkin puhuu molempia kieliään lähes yhtä hyvin ja käyttää molempia kieliä aika tasaisesti. Meillä minä ymmärrän lasta kummallakin kielellä, koska ymmärrän asuinmaamme kieltä ihan hyvin, isältä puolestaan menee osa lapsen jutuista ohi, jos lapsi ei muistakaan sanoja norjaksi tai vain muista puhua norjaa juuri siinä hetkessä.

Vähemmistökieltä ollaan tuettu sillä että puhun lapselle suomea AINA, vaikka kuinka ympärilläolevat ihmiset jäisivät "ulkopuolelle", piirretyt katsotaan kaikki kotona suomeksi, etsin lapselle aktiivisesti suomenkielisiä leikkikavereita ja kotikieleksi valittiin ei-valtakieli (puhumme miehen kanssa keskenämme englantia, lapselle kumpikin omaa äidinkieltämme. Tietenkin paras vaihtoehto on tuo teidän, jossa vähemmistökieli on perheen yhteinen kotikieli. Kotiin on myös hankittu iso läjä vähemmistökielisiä lastenkirjoja. Lapselle kuitenkin luetaan molemmilla kielillä, kumpikin vanhempi vain omallaan.

Jos mieheltä menee lapsen jutut ohi, huomaan sen hänen ilmeestään ja käännän sisällön hänelle. Tämän jälkeen mies juttelee samat asiat läpi lapselle norjaksi, nimeää unohtuneet/puuttuvat sanat ja jatkaa keskustelua. Itse pystyn tietenkin tekemään samaa ihan itsekseni. Kun lapseni puhuu minulle norjaa toistan saman suomeksi "Niin, kissaa väsyttää ja se haluaa nukkua". Yleensä lapsi toistaa myös perässä saman suomeksi. Tärkeintä lapsen kielen kehitykselle ovat olleet pidemmät jaksot täysin vähemmistökielen ympäröimänä. Kieli ottaa valtavia harppauksia eteenpäin aina Suomen lomilla. Tarve tulla ymmärretyksi on iso motivaattori kielen käyttämiseen. Tosi useinhan kaksikieliset lapset osaavat passiivisesti todella paljonkin sitä vähemmän käytettyä kieltä, mutta koska sen vahvemman kielen puhuminen on vaan helpompaa, niin eihän sitä viitsi sitten sitä toista jos ei ole aivan pakko.

Ruokapöytäkeskusteluissa mies jää toisinaan ulkopuolelle kun minä ja lapsi juttelemme. Pyrin aina kääntämään pääsisällön (varsinkin jos meitä naurattaa jokin) ja lapsemme on kyllä hienosti alkanut kertoa asiansa kahteen kertaan, ensin suomeksi äidille ja sitten norjaksi papalle. Kurjimmalta tuntuu juuri se, että minä ja lapsi suljemme miehen pois tilanteesta puhumalla suomea. Tilannetta helpottaa se, että hän on samaa mieltä suomen oppimisen tärkeydestä ja ymmärtää että emme tarkoita pahaa.

Minnea
Minnean muruja

Kiitos ihanasta, ja kattavasta kommentista! Tosi hieno juttu, että teillä menee molemmat kielet melkein samalla tasolla!

Meillä myös luetaan paljon molemmilla kielillä, mutta muuten pojan ympäröi kyllä hyvin pitkälti suomi. Päiväkodissa puhutaan suomea, ystävät ja tuttavat puhuvat suomea, tv-ohjelmat ja lastenlaulut cd:ltä tulevat suomeksi. Lapsi on käynyt vain kahdesti elämässään Englannissa, joten siitä ei valitettavasti ole ollut paljoa apua. Olisipa ihanaa, jos lapsi voisi viettää pidempiä aikoja maassa, jossa puhuttaisiin hänen toista äidinkieltään! Se tekisi varmasti hyvää!

Minuakin välillä harmittaa, että mies jää meidän keskustelusta ulkopuolelle, mutta hän kyllä aika ahkeraan kyselee, mistä puhumme. Ja minä käännän yleensä kysymättäkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen ihan yllättynyt siitä kuinka paljon meidän lapsi oppii niistä piirretyistä (ja lastenlauluista) suomea! Suosittelen siis kovasti englanniksi katsomista, jos vaan on mahdollisuus. Meillä lapsi katsoo Netflixistä piirrettyjä ja sieltä on hienosti tarttunut mukaan sanoja, sanontoja ja vähän erilaisempaa kieltä kuin mitä minä puhun kotona. Pipsa Possusta on opittu "kiemuramato" ja kaikkea muuta hauskaa. Alunperin ajattelin että ei piirretyistä voi mitään oppia, kun aina painotetaan sitä vuorovaikutuksen tärkeyttä, mutta näköjään ainakin jotain tarttuu ihan oikeasti mukaankin.

Meillä on siis ihan oikeasti norjankieliset lastenohjelmat pannassa kotona :D Joskus äärimmäisen harvoin saa katsoa jotain ohjelmia, joihin ei löydy suomenkielistä dubbausta, jos ne muuten on lemppareita.

Myös mobiilisovellukset on opettaneet suomea, erityisesti Hertan kirjainkoulu Pikku Kakkosen sovelluksessa. Varmasti löytyy mukavia myös englannin opetteluun.

Ja anteeksi, jos kuulostaa siltä että mä nyt tulin kamalasti pätemään tänne! Kaksikielisyys on intohimo ja niin tärkeä osa elämää ja musta on ihanaa jakaa kokemuksia ja vinkkejä. Piirrettyjen katsomiset vain vähemmistökielellä ja monet muut ideat olen napannut myös toiselta ulkosuomalaiselta äidiltä. Sellaisia helppoja arjen niksejä, joita en olisi välttämättä itse keksinyt.

Minnea
Minnean muruja

Hih, en ollenkaan ajatellut, että olisit tullut pätemään :D On tosi kiinnostavaa kuulla, miten muut ovat toimineet ja mitä itse voisi ottaa käyttöön.

Liikaa en halua kuitenkaan alkaa "kouluttamaan" ja "patistamaan" tuota englantia, mutta varmasti sitä voisi laulujen ja lastenohjelmien mukana tuoda lisää arkeen.

Saranda
Tyhjä ajatus

Tosi mielenkiintoinen postaus! Tämän aiheen ympärillä on mukava lukea kokemuksia koska tämä on itsellänikin tulevaisuudessa edessä jos hankin kihlattuni kanssa lapsia. :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Ja sitä olin myös sanomassa että vaikuttaa siltä että te ootte saanut asian oikeasti toimimaan ja ihailen tota "omalla painolla"-asennetta! Ihan huikeaa. :)

Minnea
Minnean muruja

Kiitos <3 Tämä on kiinnostava aihe! Itseni tuntien otan helpsti aivan liikaa paineita, joten olen yrittänyt himmailla tämän kieliasian kanssa. Varsinkin, kun kielitaito suomen osalta tuntuu olevan niin hyvällä mallilla :) Kyllä se englantikin sieltä perässä tulee!

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos on suomenkielisessä päiväkodissa ja muutenkin kuulee arjessaan pääosin suomea on ihan luonnollista, että puhuu suomea eniten. Iän myötä englannin osuus varmasti lisääntyy.
Kaksikielisyys lienee helpointa juuri noin, että asuu toisen vanhemman maassa, jossa puhutaan tätä kieltä ja sen lisänä toisen vanhemman kieli, joka teidän tapauksessa on vielä sellainen, jota vähän vanhemmat lapset kuulevat paljon peleissä, musiikissa, elokuvissa jne.

Minä olen miettinyt paljon kaksi/useampikielisiä perheitä juuri tuosta näkökulmasta, että vanhempi ei ymmärrä mitä lapsi puhuu. Eikö se ala häiritsemään niin, että saa kimmokkeen oppia kieltä varsinkin jos asuu maassa, jossa tätä kieltä puhutaan valtakielenä. Toki kielen oppiminen on vaikeaa ja jos pärjää jollakin muulla kielellä, ei välttämättä motivaatio ole korkea.

Minnea
Minnean muruja

Niimpä, englantia kuulee kuitenkin kaikkialla! Se on helppo kieli oppia. Pojalle ei tunnu olevan väliä, katsooko hän lastenohjelmaa suomeksi vai englanniksi, joten oletan, että ymmärtää molempia (ainakin melkein) yhtä hyvin.

Minua ainakin itseäni häiritsisi suunnattomasti, jos en ymmärtäisi, mitä mies ja poika puhuvat keskenään. Mutta ihmiset ovat toki erilaisia. Omalla taustallani uuden kielen opetteleminen aikuisiällä ei olisi kummoinenkaan ponnistus, mutta vain englantia elämänsä puhuneen, ja vähän kouluja käyneen voi olla todella vaikea päästä uuteen kieleen sisälle, vaikka motivaatio olisikin kohdallaan. Mieheni on opiskellut suomea muutaman kansalaisopiston kurssin verran, muttei kieli ole niissä kehittynyt. Tarvittaisiin varmaankin pätevä opettaja, joka osaisi opettaa myös ei-akateemisia henkilöitä. Itse olen sitä mieltä, ettei se välttämättä vain onnistu, vaikka kuinka yrittäisi.

Westend Mum (Ei varmistettu) http://westendmum.fi

Kaksikielisyys on mielenkiintoinen aihe, kiitos kattavasta tekstistä. Ja onpas upeasti tullut kommentteja ja kivaa keskustelua aiheesta - tämä on bloggaamisen hyvä puoli! :)
http://westendmum.fi

Minnea
Minnean muruja

Kiitos kivasta kommentista! Todellakin hienoa, että näin moni on kommentoinut, ja saadaan mukavaa keskustelua aiheesta! Mahtavaa!

Kolmen kielen perhe (Ei varmistettu)

Tämä lapsen monikielisyys on todella mielenkiintoinen aihe kylläkin, ennen kaikkea siksi että lapset ovat aina niin erilaisia ja oppivat erilailla. Minun tyttäreni alkoi vasta nyt juuri 4-vuotiaana puhumaan suomea. Hän kasvaa kolmen kielen kanssa (suomi, hollanti ja englanti). Kaiken hän on ymmärtänyt tähän mennessä suomeksikin, mutta koska kuulee yleensä vain yhden puolen keskusteluista, kesti siinä oppimisessa aika paljon kauemmin. Suurin osa ympärillä olevista puhuu hollantia tai englantia, ja koulu on tietty hollanniksi. Monet luovuttavat liian helposti, ajatellen että lapsi ei heitä ymmärrä koska ei vastaa samalla kielellä takaisin. Tämä on tietty tosi harmi. Meilläkin kovasti jatkoin vaan tätä suomi-hollanti keskustelua hänen kanssaan, ja lopulta sieltä alkoi tulla jopa lauseita suomeksi.

Ällistyttävintä on ollut se miten hän on oppinut englannin kielen, vaikka sitä ei hänelle kukaan suoraan ole ikinä puhunutkaan. Kotona ei olekaan sitten enää salakieltä;)

Minnea
Minnean muruja

Kiitos kommentistasi! Tuntuu hurjalta tuo kolmekielisyys! Mutta tosi hyvä tekniikka ja keinot teillä on käytössä! Meillä on siitä onnellinen tilanne, että vaikeampi kieli on valtakielenä asuinmaassa, ja sen oppiminen käy siten helpommin. Englanti on helppo oppia, vaikka sitä ei kuulisi koko ajan ympärillään. Ja onni onnettomuudessa on se, että koska mies ei osaa suomea kovin hyvin, on hänen pakko puhua pojalle englantia järjestelmällisesti. Englannilta ei oikein voi edes välttyä nykymaailmassa. Ja lapset kyllä oppivat älyttömän helposti!

byrachel
BY RACHEL

Toinen kaksikielinen perhe ilmoittautuu! Olemme aina puhuneet mieheni kanssa englantia (mulla englanti ja suomi molemmat äidinkielinä, mies suomalainen) ja tehtiin esikoisen syntyessä päätös että meidän kotikielenä on vain ja ainoastaan englanti. Siis että mieskin puhuu englantia, vaikkei hänen äidinkielensä olekaan. Neuvolasta suositeltiin sitä että mies puhuisi suomea (koska äidinkieli on tunnekieli ym) mutta koimme miehen englanninkielen taidon niin hyväksi ja luontevaksi, että pyysimme kannassamme. Suomea tyttö siis kuuli ja oppi ympäristöstä ja vaikka taivutusten kanssa oli aluksi hankaluuksia ja lauseenjärjestys saattoi heittelehtiä, niin oli 5v tehdyissä suomenkielentesteissä ihan ikätasollaan. Ollaan oltu aika tarkkoja siitä, että kieliä ei sekotella keskenään, ja tyttö voi joutua kysymään sanoja kummallakin kielellä - riippuen siitä mistä puhuu (millä kielellä ko. asia on esim tapahtunut).
Tämä on toiminut meillä hyvin ja tyttö puhuu sujuvasti kummallakin kielellä ja esim. oppi lukemaan suomeksi jo 4vuotiaana. Jos nyt saisin valita uudelleen, niin pyytäisin miestä kuitenkin puhumaan suomea, koska meillä ulkomaillemuutto on tulevaisuudessa hyvin todennäköinen, jolloin jännittää miten suomen kielen kanssa käy.

Minnea
Minnean muruja

Kiitos kiinnostavasta kommentista! Mahtavaa, että tyttö oppi suomen, vaikka teillä oli kotikielenä englanti! Vahva on siis ympäristön vaikutus kielen oppimisessa! Kaksikielisyys on kyllä todellakin rikkaus! Ehkä ulkomaille muuttaessa miehesi voisi siirtyä puhumaan lapselle suomea, ettei se unohtuisi?

Äärettömän mielenkiintoisia asioita nämä! Ihanaa, että näin moni on intoutunut kommentoimaan!

sharks
by a mile

Tosi mielenkiintoinen postaus!

Ihanaa, kun et ota aiheesta turhia paineita. Oon ihan varma, että lapsi alkaa puhua englantia kasvaessaan - teillä on kuitenkin kotikielenä englanti ja lapset oppivat niin nopeasti!

Kaksikielisyys (Ei varmistettu)

Tyttäreni on kaksikielinen, ensimmäisenä oppi englannin koska asuttiin siellä. Tänne Suomeen muuttaessa hän oppi ruotsia puolessa vuodessa, hän oli silloin 5 vuotias. Puhuu nykyisin ruotsia paremmin, mutta englanti on silti vahva ja hän myös puhuu sujuvasti. Hän ei vaan tahdo ymmärtää että Suomessa olisi myös hyvä oppia suomea.
Miten paljon miehesi juttelee pojan kanssa? Lukeeko hän pojalle iltasatuja englanniksi? Laulaminen ja riimittely ovat myös hyviä tapoja saada lapsi puhumaan toista kieltä. Tytön isä ei tätä aina ymmärtänyt, mutta olen lukenut hänelle ne sadut myös englanniksi. Tytöstä oli aina hassua että löytyi sama tarina monella kielellä.

Trean sisustusblogi / Anne (Ei varmistettu) http://www.trean.fi/

Kaksikielisyys tai monikielisyys on kyllä ehdottomasti rikkaus. Omalla kotiseudulla ruotsinkieli on erittäin vahva. Me suomenkieliset olemme täällä vähemmistö :)

Meillä kummatkin vanhemmat ovat suomenkielisiä, mutta esikoinen meni aikoinaan päivähoitoon, jossa hän oli ainut suomenkielinen. Hoitotädit kyselivät, että mitäs tehdään. Sovimme, että voivat puhua ruotsia edelleen, mutta varmistavat, että tytär tuntee olonsa kotoisaksi ja mukavaksi. Näinpä tuo pikku nappula omaksui tosi nopeasti päiväkodissa käytetyt arkiset ilmaisut.

josha
P.S. Never Stop Smiling

Olipa mielenkiintoinen postaus! Mua ei ole varsinaisesti kasvatettu kaksikieliseksi, mutta meillä on aina puhuttu paljon kieliä (englanti ja ruotsi) ja ne ovat aina olleet myös mun vahvuus. Ehdottomasti haluaisin välittää kielellistä osaamista myös eteenpäin, jos joskus saan lapsia. Kielitaito on todellakin rikkaus. Mutta ihan oikeassa olet sen suhteen, että asian kannattaa kuitenkin antaa mennä enimmäkseen omalla painollaan :)

Kommentoi