Pinnasängystä lastensänkyyn - miten meni eka yö

Minnean muruja

Yksi jännittävimmistä vaiheista taaperon elämässä(ainakin äidin mielestä), on siirtyminen turvallisesta pinnasängystä "isojen poikien sänkyyn".  Jaiks! Taapero on jäänyt melko mielellään nukkumaan omaan pinnasänkyynsä, jossa on ensimmäisiä elinkuukausiaan lukuun ottamatta nukkunut koko pienen elämänsä. Yleensä olen vain peitellyt hänet sänkyyn, ja jättänyt itsekseen nukahtamaan. Ja pienen laulutuokion jälkeen hän on yleensä nukahtanut. Varsin toimiva systeemi siis.

Siksi olenkin jännittänyt ja stressannut aikaa, jolloin taaperon on aika siirtyä helposta pinnasängystä pinnattomaan sänkyyn, josta pääse itse pois milloin haluaa. Olen ajatellut, että koska hän ei pääse pois pinnasängystä, on hän tyytynyt kohtaloonsa, ja mennyt melko sopuisasti nukkumaan. Mutta miten käy, kun pinnat eivät enää pidättele taaperoa sängyssä? Päässäni olen miettinyt kauhuskenaarioita, joissas taapero ei pysy sängyssä ollenkaan, vaan ravaa ympäri taloa kaiket yöt. Viime yönä koitti kohtalon hetki, kun päätimme, että nyt on aika aloittaa lastensänkyyn totuttautuminen.

Ajankohdaksi valikoitui pitkä loppiaisviikonloppu, jolloin meillä on aikaa nukkua aamulla pidempään, jos yöt menevät karkulaista sänkyyn palauttaessa. Olisin varmaankin pitkittänut tämän prosessin aloittamista vielä muutamalla kuukaudella, ellei taaperoa olisi päiväkodissa juuri siirretty lastensänkyyn. Päiväkodissa uni on kuulemma maistunut varsin hyvin lastensängyssä, joten ajattelin, että ehkä näin käy myös kotona.

No, miten maistui uni ensimmäisenä yönä ilman pinnasängyn laitaa?

Alku vaikutti hieman epätoivoiselta, kun taapero peittelyn jälkeen poistui sängystä välittömästi, kun sain oven painettua kiinni. Hän oli pimeässä bongannut pienen puisen hevosen, jolla kopotteli menemään pöytää vasten niin, että kolina vain kävi. Kävin palauttamassa taaperon takaisin sänkyyn, ja selitin, että nyt on aika mennä nukkumaan.

Seuraavaa episodia ei tarvinnut kauaa odottaa, kun huoneesta alkoi kuulumaan hätääntynyt "Pertsaa? Pertsaa?". Unikaveri Pertsa(ei kuvassa oleva koira) oli joutunut hukkaan. Kun Pertsa oli löytänyt takaisin kainalopaikalle, ja taapero saatu jälleen peiteltyä, hiljeni huoneessa viimein. Kävin hetken päästä kurkkaamassa ovelta, ja siellä taapero tuhisi Pertsa kainalossa liimautuneena aivan seinän viereiselle laidalle. Liekö raukka pelkäsi putoavansa. Ilokseni sain kutenkin huomata, että koko yön saimme nukkua kaikki tyytyväisenä, eikä taapero herännyt kesken yötä! Jes! Ensimmäinen yö selätetty!

Olen tilannut Ikeasta turvalaidan, jotta taapero tosiaan ei pääse sängystä pyörimään lattialle. Jos olisin ajatellut tämän asian loppuun asti, olisin aloittanut tämän projektin vasta, kun turvalaita on tullut postissa. Nyt joudumme muutaman yön jännittämään, putoaako taapero kesken yön lattialle (jossa on kylläkin pieni patja). Nähtäväksi jää, meneekö myös ensi yö yhtä suotuisasti.

Minkälaisia kokemuksia teillä on lastensänkyyn siirtymisestä? Siirryittekö suoraa lastensänkyyn, vai pinnasängystä ensin laita pois? Minkä ikäisenä lapsi on siirtynyt lastensänkyyn? Toimivia vinkkejä tai hauskoja tarinoita siirtymään liittyen voi jättää kommenttiboksiin!

Kivaa lauantaita!

Share

Kommentoi