Treffejä, uhmaa ja unettomuutta!

Minnean muruja

Ajattelin kirjoitella kuulumisia. Asioita, jotka ovat olleet mielen päällä viime aikoina. Olen onnellinen, että tämä vuoden raskain kuukausi on pian saatu rämmittyä läpi, ja toivon mukaan marraskuu on jo vähän armollisempi. Taputan itseäni olalle, että selvisin taas yhdestä lokakuusta! Kohta on jo pikkujouluja, joulukuu, lunta, ja kevät ihan kulman takana! Kohta on taas valoa!Työn haasteiden lisäksi haastetta on ollut viime aikoina myös kotona. Poika on pistänyt uhmassa uuden isomman vaihteen silmään, ja omien rajojen testaus on melkoista. Toivon, että tämä on se uhman huippu, mistä päiväkodissa puhuttiin. Että tästä olisi matka pikku hiljaa kohti tasaisempaa arkea. Olen ottanut nyt tiukemman otteen, sillä välillä tuntuu, että poika vie äitiä kuin pässiä narussa voimakkaan tahtonsa kanssa. Lauhkeana lampaana minun on hankala olla se tiukka vanhempi, joka vetää rajat ja pysyy niissä, vaikka mikä kiukkukohtaus tulisi. Sydän särkyy joka kerta, kun toinen itkee hillittömästi, ja tekisi vain mieli antaa periksi. Mutta en anna!

Hyvästä nukkujasta on uhman tai jonkun muun kehitysvaiheen seurauksena kuoriutunut yökukkuja, joka vaeltelee pahimmassa tapauksessa 15 kertaa yön aikana pitkin asuntoa. Tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta palauttaa pieni seikkailija viidennettätoista kertaa sänkyyn saman yön aikana. Hyvä, kun saa oman päänsä painettua tyynyyn, niin yksi lähtee jo uudelle kierrokselle. Miksi se ei vain voi nukkua!?! Onko teillä muilla ollut tällaista yhtäkkistä yökukkumista? Meneekö tämä joskus ohi?

Sama, aikaisemmin sopuisasti päiväunille ja yöunille mennyt tyyppi, vastustaa molempia nyt henkeen ja vereen. Tämä on niitä asioita, joissa olen vanhempana ihan hukassa - pakottaakko päiväunille (ja pysyä kannassaan) vai luovuttaakko, ja antaa lapsen valvoa? Jos annan lapsen jättää päikkärit väliin, annanko vain periksi asiassa, jossa minun olisi tullut pitää linjani? Toisaalta on hankala pakottaa nukkumaankaan. Voihan olla, että hän ei enää tarvitse päikkäreitä. Otan mielelläni vastaan kokemuksia siitä, missä iässä lapsi on jättänyt päiväunet pois! 

Kuvat: Milla / Laiska Sunnuntai

Olo on kuin pahaisella zombiella tällä hetkellä näiden yöheräilyjen kanssa. Ja kun itse olen vielä niin herkkä nukkuja, että valvon monesti ne välitkin, kun jään kuuntelemaan, koska pienet jalat lähtevät taas liikenteeseen. Toivon, että tämä on hyvin lyhyt ja hyvin nopeasti ohi menevä vaihe.

Oma jaksaminen ja parisuhde on siis ollut koetuksella. Ja tästä hyvänä aasinsiltana päästään niihin otsikossakin mainittuihin treffeihin! Olen ottanut asiakseni järjestää kerran kuussa kahdenkeskiset treffit miehen kanssa. Parisuhteen hoitoaikaa! Viimeksi kävimme katsomassa uuden Blade Runnerin (loistava!), ja nyt olemme menossa ensi viikonloppuna ravintolaan syömään. Olen alkuempimisen jälkeen rohkaistunut käyttämään MLL:n lastenhoitoapua! Sieltä löytyi hoitaja, josta poika tykkää tosi paljon, ja jonka kanssa meidän vanhempienkin kemiat natsaa :) Ihan huippua! Pieni kahdenkeskinen aika tekee ihmeitä!

Miten sulla menee? Onko lokakuu ottanut koville?

Mitä sanotte tällaisista ajatuksenvirta-postauksista - lisää, vai pysy hyvä nainen mielummin asiassa?

Joko kävit osallistumassa vapaavalintaisten NUNU-korvisten arvontaan?

Lempeää tiistaita!

 

Share

Kommentit

NelliL (Ei varmistettu) http://villananna.blogspot.fi/

Elämässä on haasteita välillä haasteita, kiva asu ja voimia teille.

Minnea
Minnean muruja

Kiitos tsempeistä :) 

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Lokakuu on kyllä vähän sellainen ettei tiedä miten päin olisi - on totuttelemista pimeisiin päiviin ja ulos ei voi lähtee tuosta noin vain pikkukengissä. On jo pukeuduttava.
Marraskuussa, ja etenkin joulukuussa alkaa jo tajuta että "nyt on pimeää, nyt nautitaan pimeästä ja tunnelmoidaan, kevät ei ole kaukana".

Tämä pimeä aika on jotenkin romanttistakin - ihana että olette saaneet parisuhteelle aikaa noin :) Se on tärkeää nauttia niistä rakkaista <3

Minnea
Minnean muruja

Kiitos ihanasta kommentista <3 Ehkäpä marraskuu on jo parempi! Joulukuu ainakin!

Kirsikka W.

Itselleni kaikki nämä pimeät kuukaudet on erityisen rankkoja, ja energiaa on tosi vaikea saada oikein mistään. Mulla vielä vireystaso yleensä nousee iltaa kohden, mutta nyt kun on koko ajan niin pimeää, niin keho on ihan sekaisin ja käy ylikierroksilla. Huhhuh! Tsemppiä sinne jaksamiseen!

Mä tykkään ainakin lukea tämmöisiä postauksia, niihin on helppo samaistua :)

Minnea
Minnean muruja

Lohduttavaa löytää kohtalotovereita, vaikka ei ole ole hyvä, että joku muukin kärsii pimeydestä. Minusta tuntuu, että tämä pahenee vuosi vuodelta. Tsemppiä myös sinne jaksamiseen! Ja kiva kuulla, että tämmöiset postaukset kiinnostaa!

Torey
Näissä neliöissä

Meillä kun lapsoset on samanikäisiä, ni voin kertoa, että meiän neiti ei enää nuku päiväunia joka päivä. :) Sit tulee se päivä kun toteat et jahas, nyt päikkäreille ja sit neiti kyllä nukkuu sen 2,5h jopa. Hoitopäivinä nukkuu päiväkodilla mukisematta, mutta huomattiin jo kesällä, että ei tarvinnut joka päivä päikkäreitä. Yöt nukkuukin sitten tosi hyvin. :)

Ja omapäisyyttä täälläkin näytetään kyllä! Välillä kauhea hepuli pöydässä kun on väärä muumimuki tai lautanen. Ollaan ilmoitettu että voi olla syömättä ja neiti saattaa lähteä pöydästä. Sitten hipsii hetken päästä takaisin ja syö mukisematta. :D

Minnea
Minnean muruja

Meillä pääsääntöisesti on nukuttu niin kotona kuin päiväkodissakin, mutta nyt viime aikoina on protestoitu huolella kaikkea nukkumaan menoa joka paikassa. Huh! Taidamme testata päikkäreiden jättöä pois viikonloppuisin. 

Välillä tuntuu melkoiselta sirkukselta tämä pikkulapsiaika!

Ajatusten virtaa on aina mielenkiintoista lukea. Tsemppiä teille yöheräilyihin, onneksi olette saaneet järjestettyä parisuhteelle kuitenkin aikaa - se on niitä tärkeimpiä juttuja <3

Minnea
Minnean muruja

Kiva kuulla, että ajatusten virta kiinnostaa :) Ja kiitos tsempeistä! Parisuhde todellakin on kaiken perusta!

marja liljestrom (Ei varmistettu) http://vimma50.blogspot.com

Minä tykkään syksystä. Myös lokakuusta. Uhmaikä koettelee niin lasta kuin vanhempaakin. Meillä molemmilla lapsilla jäi päikkärit pois noin 3-vuotiaana. Hyvä että osaatte pikkulapsivaiheessa ottaa yhteistä aikaa miehenne kanssa.

Minnea
Minnean muruja

Kiitos tsemppaavasta kommentista! Kiva kuulla, että syksy on sinulle mukavaa aikaa!

riikkam (Ei varmistettu) http://www.santsikuppi.fi

Tsemppiä uhmaikään! Takuulla kiristää hermoja, siksi onkin ihana lukea että ootte käyttäneet MLL:n palveluita :) Ei ole vielä itsellä lapsia, mutta jos olisi, oon monesti miettinyt, että itsekin kääntyisin varmasti heidän puoleen, lähisuku kun ei asu ihan naapurissa. Hienoa! :) /Riikka

Minnea
Minnean muruja

Kiitos kivasta ja tsemppaavasta kommentista! Ensin mietin, etten kehtaa käyttää MLL:n lastenhoitoapua, kun ei ole mikään hätätilanne kyseessä, mutta nyt olen rohkaistunut sitä muutaman kerran käyttämään :)

Kommentoi