Viikonlopun toiveet ja todellisuus!

Minnean muruja

Lapsiperheen ruuhavuosien viikonloput ja lomat eivät ole niin leppoisia ja seesteisiä kuin mihin taivaanrannanmaalari sisälläni on entisessä elämässä tottunut. Eniten kaipaan entisestä lapsettomasta elämästäni juuri sitä joutenoloa, spontaaneita reissuja ja hitaita sunnuntaita, jolloin ei tarvinnut nousta sohvalta kuin vessaan ja jääkaapille. Kun saattoi lukea yhdeltä istumalta koko kirjan, tai haahuilla kaupungilla ilman mitään aikataulua.

Tämän alustuspuheen siivittämänä ajattelin kertoa hieman viikonloppuni sisällöstä. Ruuhkavuosina suunnittelu on sekä välttämätöntä että turhaa. Tuntuu, että ilman tarkkaa suunnittelua ja aikataulutusta kaikki muuttuu hallitsemattomaksi kaaokseksi, mutta toisaalta mikään ei ikinä mene niin kuin on suunnitellut, ja suunnitelmat vaihtuvat lennosta, kun joku sairastuu tai heittäytyy hankalaksi. Väsymys lisää kiukkukierroksia tuhannella.

Toive: Perjantaina pitkän viikon päätteeksi olisi ollut ihanaa ottaa muutama lasi kylmää viiniä, grillailla takapihalla pitkän kaavan kautta, ja vaikka pyytää ystäviä mukaan ilonpitoon. Ja jos olisi ollut oikein laiska, olisi voinut vaikka tilata Woltista intialaista. Stressitasot laskevat ropisten.

Todellisuus: Saavumme töistä ja päiväkodista kotiin väsyneinä, mutta melko hyväntuulisina. Mies on urakoinut muutamat viikot töissä ilman vapaapäiviä, koska hän otti vapaata aikaisemmin äitinsä vierailun aikoihin. Nyt hän on yliväsynyt ja kiukkuinen, ja kuin persuksiin ammuttu karhu. Ilta menee tulipaloja sammutellessa. Illalliseksi söimme hätävarana pakkasessa olleet kananugetit ja ranskalaiset. Poika ei suostunut syömään kuin ranskalaisia. illasta oli rentous kaukana.

Toive: Univajeisena hieman kiukkuisena pörriäisenä olisi ihanaa nukkua viikonlopun aamuina niin pitkään kuin unta riittää. Maksella univelkoja,  ja tallettaa vähän ylimääräistäkin unipankkiin.

Todellisuus: Miehen herätyskello pirisee 5.50. Yritän hautautua tyynyni alle, ja nukahtaa uudelleen. Sinnikäs ininä kuitenkin pörrää pääni ympärillä, ja nilkassa tuntuu muhkea hyttysenpisto, jota alkaa kutittaa niin vietävästi, että on pakko nousta raapimaan, ja etsimään allergialääkkeitä. Ketuttaa herätä ennen kuutta. Onneksi poika posottaa menemään lähemmäs kahdeksaa, joten saan rauhallisen aamun itsekseni, kun mies häipyy töihin.

Toive: Koska mies oli ollut viikolla reissussa ja edellisen viikonlopun töissä, olin jotenkin hairahtunut ajattelemaan, että tämä viikonloppuna pääsisin hieman vaihtamaan vapaalle, ehkä shoppailemaan, syömään ulos tai heittäytymään spontaanisti fiiliksen vietäväksi. Ehkä jotain romanttisia treffejäkin voisi viritellä.

Todellisuus: Todellisuus iskee vasten kasvoja, kun mies painaa oven kiinni lähtiessään lauantaiaamuna töihin. Tästä ei tulisi rento ja akkuja lataava päivä, vaan päivä täynnä toimintaa ja hässäkkää. Kaivelen akusta viimeisiä virtoja, ja yritän saada kahden hengen karavaanimme puistoon. Jospa puistossa juoksu veisi enimmät energiat pojasta. Minua väsyttää, poikaa ei. Kotona turvaudun Salama McQueeniin siksi aikaa, että saan ruuan laitettua ja pyykit ripustettua narulle. Ja istahdettua hetkeksi alas. Thank you Salama McQueen! Mies ei arvatenkaan ole leppoisalla tuulella työpäivän jälkeen, vaan väsymyskiukku alkaa näkyä meissä kaikissa. 

Toive: Sunnuntaina olen jo luovuttanut hyvien yöunien, leppoisan viikonlopun tai oman ajan suhteen. Toiveena vain selviytyä päivästä.

Todellisuus: Saan nukkua varttia vaille kahdeksaan! Käyn vain pikaisesti hereillä, kun mies lähtee töihin,  ja vaivun suloiseen horrokseen. Poika ponkaisee ylös siis 7.45, ja maailma näyttää heti paljon valoisammalta kunnon yöunien jälkeen. Mietin, jakaisinko pyöräillä poika kyydissä Leon Leikkimaahan, juosta siellä noin kolme tuntia kuin päätön kana pojan perässä, ja pyöräillä sitten vielä takaisin kotiin. Vähän sellainen ultimate survival challenge tai extreme run tai mitä näitä nyt on. Päätän ottaa riskin, koska poika on niin innoisaan asiasta. 

Positiiviset yllätykset jatkuvat, kun mies ilmoittaa tulevansa kotiin jo lounasaikaan, ja hakevansa meidät Leon leikkimaasta autolla. Jes! Sunnuntai-iltapäivä menee yllättävän leppoisasti, ja saan jopa kaksi kokonaista tuntia itselleni, kun pojat käyvät ajamassa pienen reissun veneellä. Oma aika tuntuu niin juhlalliselta, etten edes tiedä, miten sen käyttäisin. Päädyn kuuntelemaan Henriikka Rönkkösen hulvatonta Bikinirajatapusta äänikirjana, ja mättämään suuhun ainoat kaapista löytämäni "herkut" eli hieman vanhentuneet ruissipsit. Kyllä nyt on hyvä palata reuntoutuneena töihin, eiku?

Ps. Miten niin loman tarpeessa?

Miten sun viikonloppu meni? Tankkasitko akkuja, vai polttelitko viimeisiä polttoaineen rippeitä tankin pohjalta?

Mukavaa, ja ei liian raskasta maanantaita! 

 

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Mä olin niin innoissani viikonloppuna, kun mies nappasi meidän tytöt ja paineli mökille. Sain monta tuntia touhuta yksikseni ja olin onnelinen kun vastuu lapsista oli isällä ja vaarilla, muutaman kilometrin päässä minusta. Ihanaa luksusta! Arkisin kun se olen minä joka tätä sirkusta pääasiassa pyöritän! :D

Sunnuntaina jaksoin jo itsekin lähteä mökille mukaan!

 

https://naissanelioissa.wordpress.com

Minnea
Minnean muruja

Minä kans haaveilen, että meillä olisi isovanhemmat tai mökki, tai joku paikka, mihin pojat menisivät joskus keskenään. Vaikka ihan koko yöksi, tai herra paratkoon vaikka viikonlopuksi. Mun ongelma on, että kaipaan kovasti omaa hiljaista aikaa, jota tämä elämänvaihe ei salli :/

Nostan kyllä hattua kaikille, jotka ovat kotona lasten kanssa! Minusta ei olisi siihen ilman, että pää hajoaa.

Torey
Näissä neliöissä

Sillon kun tossa olin töissä, niin kahden lapsen hoitoon vienti, töissä olo, sitten haku, kauppareissu ja kaikki kotihommat ja harrastukset päälle niin on pakko sanoa, et ei oo mun juttu! :D Töitä suostun tekemään, mutten tässä elämänvaiheessa täyttä päivää. Riittää kun mies tekee 12h päivää.

Katja_optimism (Ei varmistettu)

Tämä viikonloppu meni reissussa, mutta noin yleisesti ottaen olen ollut tosi tyytyväinen ruuhkavuosiin, saan paljon enemmän aikaiseksi kuin ennen, en lorvi telkkarin ääressä ja arvostan omia hetkiä suuresti. Elämä on muuttunut todella paljon parempaan suuntaan. Mutta varmasti homma keikkaa, kun edessä työt ja päiväkotiarki, olen jo kuoppaamassa blogia etukäteen. :/ Tsemppiä maanantaihin!

Katja
Optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi

Minnea
Minnean muruja

Teidän reissu näyttää niin ihanalta! Iloisia kuvia uima-altaalta ja kauniista maisemista! Ai että!

Minäkin saan sata kertaa enemmän aikaiseksi nyt kun entisessä lapsettomassa elämässä. Jotenkin mun luonne on sellainen rauhallinen, että tämä jatkuva hulina kuormittaa. Minäkin mietin välillä blogin kuoppaamista, mutta toisaalta saan tästä juuri sitä kaipaamaani omaa aikaa ja hirveästi energiaa :) Kiitos tsempeistä!

Kirsikka W.

Mä heräsin lauantaina kahdeksalta, kolmen tunnin yöunien jälkeen, ja lähdin viettämään ystävän ylioppilasjuhlia. Päivän "paras" ylläri oli se, kun saatiin reissuseuralaisen kanssa tietää, että junat kyseiselle paikalle menee tunnin välein, ja onnistuttiin sekä lähtiessä että tullessa missata viidellä minsalla se juna... Helsingin päässä se ei haitannut, mutta pienemmällä asemalla tunnin odottelu ilman ruokaa, juomista tai edes kuulokkeita, ei ollut ehkä se unelmien täyttymys.

Ylppäreistä sitten hirveellä kiireellä Messukeskukseen kattomaan Mamma Mia! -musikaalia sukulaistyttöjeniltaan. Hirveä nestehukka, kun koko päivänä taisin juoda vain pari lasillista kuohuvaa, mutta onneksi pikkusisko oli napannut mulle vesipullon heiltä kotoa, kun olin pyytänyt <3

Loppuilta menikin sutjakammin. Otettiin porukan kymmenvuotiaat tytöt avokin kanssa meille yöksi, tilattiin iltapalaksi pizzaa ja limpparia, katseltiin vähän telkkaria, ja sitten kaikki simahtikin aika nopsasti :) Sunnuntaina tytöt tultiin hakemaan kotiin, ja me avomiehen kanssa vietettiin kiva löhöilypäivä!

Minnea
Minnean muruja

Junan odottelu ja kireät aikataulut on kyllä rasittavia :/ Onneksi päivän ohjelma oli kuitenkin mukava :) Ihanalta kuulostaa tuo ilta telkkarin ja pizzan parissa! Ja löhöilypäivä tulisi nyt niiin tarpeeseen!

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Mä olin viime viikolla kaksi päivää sairauslomalla, ja vaikka olinkin tosi nuutunut, niin kyllä tuntui myös hyvältä ihan vaan olla kotona yksin hiljaisuudessa, katsella Netflixiä, lueskella ja syödä sohvalla läppärin ääressä. Me puuhaillaan tarkoituksella tosi paljon perheenä, mikä on sekä ihanaa että uuvuttavaa; pitäisi ottaa useammin omaa aikaa ihan vaan olemiseen. Mutta sitten taas toisaalta jos saisin valita, vaihtaisinko ruuhkavuosiarjen ja lapsiperhepuuhailun kokoaikaiseen hiljaisuuteen ja chillailuun, niin en vaihtaisi.

Minnea
Minnean muruja

Ihanasti sanottu tuo, ettet vaihtaisi tätä rumbaa hiljaisuuteen <3 Olen samaa mieltä, mutta joskus kaikki käy vain liian kuormittavaksi! Silloin olisi tärkeää saada itsekin levätä.

Saranda
Tyhjä ajatus

Oot kyllä aikamoinen superäiti. <3

Minnea
Minnean muruja

Kiitos <3 Superäidistä en tiedä, mutta parhaani teen. Joskus jopa liiaksikin oman jaksamisen kustannuksella :/

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.