Ladataan...
Minnean muruja

Tiedättekö ne päivät, jolloin mikään ei onnistu, ja vaan harmitaa ja kiukuttaa? Ne päivät, kun tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, ja huutaa, että "pitäkää tunkkinne, lähden kotiin nukkumaan!". Minulla oli eilen juuri sellainen päivä. Tuntui, että kaikki meni pieleen, ja energiat olivat ihan nollassa. Jotenkin sain kuitenkin rämmittyä päivän läpi.

Pahaan mieleen auttaa yleensä puhuminen, ja mies saikin täyslaidallisen eilen illalla. Toinen, mikä auttaa, on positiivisten asioiden miettiminen. Keskittyminen hyvään. Niimpä kirjoitin ylös taas pitkästä aikaa muutaman asian, jotka tekevät juuri nyt iloiseksi. Koska kaikesta kurasta huolimatta mukaviakin juttuja löytyy! Jos sulla on huono päivä, niin kokeile!

1. Tulppaanit maljakossa!  Miten voikin pieni asia piristää niin paljon! Ostin viikonloppuna kaksi kimppua haalean vaaleanpunaisia tulppaaneja kotiin, ja ne saavat minut hymyilemään joka kerta, kun silmiini osuvat! Kevään parasta antia valon lisäksi ovat ehdottomasti kauppaan ilmestyvät tulppaanit! Pieni juttu, iso vaikutus!

2. Isäni vierailu! Isäni on tulossa tänään käymään meillä kylässä, kun ajelee Jyväskylän ohi Helsinkiin työmatkalle. Erityisesti minä ja poika odotamme vaaria innoissamme. Poika on jo muutaman päivän puhunut juhlallisesti siitä, kuinka hän pääsee vaarin ison punaisen pakettiauton kyytiin! Se on kuulkaas sellainen juhlahetki pienen pojan elämässä, että siitä puhutaan pitkään. Pojalle on kertynyt paljon asiaa parturireissusta uusiin palapeleihin, jotka vaarille pitää päästä kertomaan. Poika jopa auttoi eilen siivouksessa, kun oli niin riemuissaan vaarin tulosta :D

3. Rahkainen marjapiirakka jääkaapissa! Isäni vierailun kunniaksi teimme eilen pojan kanssa myös ikiherkkuani rahkaisaa marjapiirakkaa. Poika on omien sanojensa mukaan "hyvä apulainen". Ja hyvin innokas pieni kokki hän onkin, vaikka keittiö on usein melkoisessa kaaoksessa apulaisen jäljiltä. Marjapiirakka on helppo tehdä, jos se tekee valmiiseen pakastetaikinaan, joten se tulee nopeasti vaikka siivouksen ohessa. Haluatteko ohjeen?

Mikä sinut tekee tänään iloiseksi? Mikä on parasta sun päivässä tänään?

Lisää positiivista fiilistä löytyy myös aikaisemmista postauksista: Parasta just nyt x 3Parasta just nyt x 5 sekä Haaveissa just nyt x 3 !

Parempaa keskiviikkoa!

 

*Sukhi-matto saatu

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Mikä olisikaan ihanampi tapa aloittaa talvinen tiistai kuin haaveilemalla vaaleanpunaiset aurinkolasit päässä lämpimästä keväästä ja lähestyvästä ystävänpäivästä! Ystävänpäivän fiiliksissä haluamme Pramean kanssa jakaa tätä hyvää mieltä, ja ilahduttaa yhtä lukijaani hempeän hattaraisilla Aliisa-korviksilla!

Ihanat, eikö?

Pramea on kotimainen yritys, joka valmistaa hauskannäköisiä koruja, joissa on asennetta! Pramea on inspiroiva kahden sisaruksen haaveiden ja luovuuden tulos! Olen ihan täysin ihastunut Pramean korujen leikkisään muotokieleen ja upeisiin sävyihin! Aliisa-korvikset on valmistettu kotimaisesta koivuvaneerista ja laadukkaasta nahasta. Hopeoidut koruosat ovat nikkelittömiä, mutta voivat allergisoida herkimpiä käyttäjiä. Suloiset korvakorut ovat näyttävät, mutta kevyet käyttää! Ihan täydelliset korvikset keväälle! 

Kuvat: Pramea (arvontakuvaa olen itse editoinut)

Haluaisitko sinä nämä hattaraiset ihanuudet ystävänpäivälahjaksi, tai haluaisitko yllättää ystävän kauniilla korviksilla?

ARVONTA:

Osallistuaksesi arvontaan jätä ystävänpäiväterveisesi kommenttikenttään. Muista myös toimiva sähköpostiosoite.

Osallistua voi myös instassa seuraamalla @minneanmuruja ja @prameadesign sekä tägäämällä kaverin arvontakuvaan!

Arvonta on voimassa 11.2.2018 klo 23.59 saakka! Arvon voittajan 12.2.2018, ja ilmoitan voittajan tiedot Pramealle palkinnon lähettämistä varten.

 

Joko sinä olet ystävänpäiväfiiliksissä? Muistatko ystäviä tai puolisoa ystävänpäivänä?

Meillä ei ole sen suurempia ystävänpäiväsuunnitelmia, mutta tarkoitus on mennä miehen kanssa viikonloppuna kahdestaan preystävänpäiväillalliselle :) En malta odottaa!

Ihanaa talvista tiistaita, ystäväiset!

 

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Kevään ja kesän ehkä ihanin väripilkku asuun kuin asuun on pieni keltainen käsilaukku! Olen jo pidemmän aikaa miettinyt pienen keltaisen laukun hankkimista, ja eilen sellainen sattui kohdalle vähän vahingossa, kun olin ihan muuta hakemassa New Yorkerissa. Mielessä on jo monen monta kivaa tapaa yhdistää piristävä keltainen pikkulaukku erinlaisiin asuihin. 

New Yorkerin laukkua en onnistunut löytämään netistä, mutta kokosin kaksi kollaasia inspiraatioksi pienen keltaisen laukun omistaville, tai sellaista halajaville. Tässä siis kaksi keltaista laukkua kahdelle budjetille!

Oma laukkuni muistuttaa tuota Mangon söpöä laukkua, ja se onkin suosikkini näistä valitsemistani laukuista. Keltainen sopii hyvin kokomustaan asuun, tai klassiseen valkoinen t-paita ja denimfarkut -tyyliin. Valkosiniraidallinen mekkoni näyttää myös asteen raikkaammalta keltaisen laukun kanssa!

Mango // Warehouse

Ganni // Coach

Laukut ovat Zalandolta ja Booztilta, asukuvat Pinterestistä.

Löytyykö näistä sun suosikkia? Säväyttääkö keltainen laukussa? Mikä sinua innostaa kevätpukeutumisessa?

Pirteää sunnuntaita! Suuntaan seuraavaksi Maijan laitettavaksi Hiussalonki Ykkösille! Tämän päivän kuvauksia voi seurata instan storyssä, ja lopputulokset tulevat toki näkymään myöhemmin blogissa! Jännittää!

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Salainen intohimoni on selailla somea tai pinterestiä, ja ihailla kauniita hiuksia! Älkää kertoko kenellekään! Yksi hiusidoleistani on amerikkalainen näytteljä Elizabeth Olsen. Onko Olsen sulle tuttu? Olsenia tutumpia saattavat olla hänen isosiskonsa Mary-Kate ja Ashley Olsen jotka hekin aloittivat uransa näyttelijöijä, ja jotka sittemin ovat siirtyneet muodin pariin.

Olsen on paitsi vaikuttava näyttelijä, niin käsittämättömän kaunis! Hän pystyy rokkaamaan niin platinablondin, lämpimän vaalean kuin suklaanruskeatkin hiukset. Ja olempa tainnut joskus bongata hänet punahiuksisenakin. Toki ammattilaisen stailaamana kuka vaan voi näyttää hyvältä missä vain hiusvärissä, ainakin melkein :) Keräsin tähän postaukseen inspiraatiokuvia minua miellyttävistä hiustyyleistä, joita Olsenilla on nähty. Pitkistä hiuksista en unelmoi, vaan polkka ja pitkä polkka näyttävät edelleen silmiini freeseiltä ja ihanan ilmavilta. Kaipuu vaaleampaan kuontaloon nostaa taas kevään tullen päätään.

Kuva, josta tämä postaus sai ideansa, on tämä kuva, jossa Olsenilla on ihana pitkä polkka. Yllättävää tässä hiushaaveessa on se, että Olsenin väri on hyvin luonnollinen, lähellä omaa luonnollista hiusväriäni, ehkä jopa hieman sävyltään paljon parjattu maantienharmaa. Miksi tuo sävy näyttää hänellä niin hyvältä, mutta itselläni (omasta mielestäni) täysin tylsältä? Luin, että luonnolliset sävyt ovat tämän kevään hiustrendi!

Nyt olen kuitenkin alkanut haaveilemaan luonnollisemmasta hiussävystä, ehkä hitusen vaaleammasta kuin oma luonnollinen hiusvärini on. Tai mistä minä edes tietäisin, mikä minun luonnollinen värini olisi, sillä sitä ei ole nähty vuosiin! Ja sitten on ne harmaat! Jaiks, en ehkä osaisi elää niiden kanssa. En ole valmis!

Kuvat: Pinterest

Innostaako luonnollisuus tai oma luonnollinen hiusvärisi sinua? Millaisista hiuksista sinä haaveilet?

Jos kiinnostuit Elizabeth Olsenista, niin vinkkaan, että katso ainakin naisen debyyttileffa Martha Marcy May Marlene sekä Very Good Girls.

Leppoisaa lauantaita! Huomenna pääsenkin toimimaan oman elämäni supermallina, iiiks! Supermalleilun tuloksista kuulette ja näette enemmän myöhemmin!

Share

Ladataan...
Minnean muruja

"Äiti, minusta kasvaa isona lohikäärme!", poika selitti innoissaan matkalla päiväkodista kotiin. "Minusta tulee näääin iso!", hän selittää huitoessaan kädellä ilmaa. Hymyilen, ja kysyn, tuleeko hänestä kiltti lohikäärme. "Eikun tosi pelottava, ja minä lennän minun siivillä!", hän toteaa vakuuttuneena omasta erinomaisuudestaan. Kohta kolmevuotiaalla on mainiot jutut!

Ehdottomasti toivotuin postausaihe on arkinen perhe-elämä ja hassut sattumukset. Ja surkuhupaisia kommelluksia meidän arjessa todellakin riittää! Kehittelen tässä seuraavaa my day -postausta, mutta sitä ennen kerron teille eilisestä. Eilinen oli taas niitä päiviä, kun ei tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Eilen ei ollut iloisia lohikäärmeitä eikä  hassuja tansseja smurffien tahtiin.

Heräsin aamulla samalla tavalla kuin muutamana muunakin aamuna viime aikoina, eli noin viiden aikaan kauheaan paniikkiin, ettei kello ole soinut, ja olemme kaikki myöhässä. No, ei ollut soinut, emmekä todellakaan olleet myöhässä. Pyörin sängyssä tunnin, kunnes miehen kello soi kuudelta, juuri niinkuin sen oli tarkoituskin. Ihan ihmeellisiä paniikkiheräämisiä on ollut viime aikoina! Muutenkin aamuisin olen kuin hautakammiosta heräävä kantapääkipuinen zombie. Poika sen sijaan oli nukkunut yönsä ilman vaelluksia olohuoneen sohvalle.

Aamutoimet sujuivat yllättävän kivuttomasti siihen saakka, kunnes olisi pitänyt lähteä, ja pukea ulkovaatteet. Poika sai hirveän hepulin, ja huusi, ettei halua päiväkotiin. Kun ulkovaatteet oli saatu painittua päälle, hoki hän itku silmässä, "Päiväkodissa ei ole kivaa", koko matkan päiväkodille saakka. Harmitti jättää itkuinen poika hoitajan syliin, mutta töihin oli mentävä, ja minulla oli jo kiire. Päivä hujahtikin töissä nopeasti, vaikka väsymys painoi silmäluomia ja ahdistus mieltä. Mietin, miksi poika on alkanut nyt muutamana päivänä protestoida päiväkotiin lähtöä. Joku uusi uhmaikä? Meillä onkin ollut yllättävän sopuisaa useamman kuukauden, ehkä on taas aika ravistella liian hyvälle tottuneita vanhempia uusilla kehitysvaiheilla.

Työpäivä pulkassa, ja saan hetken omaa aikaa, kun tallustelen lumimyräkässä kotiin. Mies on hakenut pojan päiväkodista autolla, ja hyvä niin, sillä en olisi jaksanut työntää rattaita lumimyrskyssä. Pojalla oli kuulemma ollut hyvä päivä. Joku tyttö oli käynyt antamassa pojalle pusun poskelle. Liikkistä! Mieltä lämmitti, että poika tuntuu kuitenkin viihtyvän päiväkodissa erinomaisesti aamuisista protestoinneista huolimatta.

Liikkisyys hälveni nopeasti, sillä kaikilla alkoi olla jo kova nälkä, joten ei muuta kuin jääkaapin viimeinen ruoka tulille. Paitsi että kana haisi aivan järkyttävälle, ja pakkauksen päivämäärä osoitti, että parasta ennen meni jo viisi päivää sitten. Fuck! Kanayllätystä seurasi ärtynyt keskustelu siitä, lähdetäänkö kauppaan jonottamaan nälkäisenä, syödäänkö vain leipää, vai tilataanko jotain Woltista (tuosta taivaan lahjasta huonoille päiville). Mies ei olisi halunnut tuhlata rahoja Woltiin, muttei toisaalta ollut halukas lähtemään kauppaankaan.

Lopulta mies taipui Woltiin, ja yritin saada tilauksen tehtyä samantien. Emme kuitenkaan olleet ainoita, joita takeaway kiinnosti, sillä ensimmäiset (pitkät) parikymmentä minuuttia Wolt tarjosi vain "meillä on ruuhkaa, yritä myöhemmin uudelleen" -kehoitusta. Huh, kun viimein sain ruokatilauksen läpi, kertoi palvelu odotusajan olevan noin 55 (piiiitkäää) minuuttia. Onneksi tv:stä tuli Pikku kakkonen!

Lopulta ruoka kuitenkin tuli, ja saimme kädenlämpöiset burgerimme. En jaksanut olla asiasta edes ärsyyntynyt, vaan lappasin ruokaa suuhun. Saimme mahamme täyteen. Ja hetken kaikki olivat tyytyväisiä oloonsa. 

Päivän ehdottomasti paras hetki oli, kun pääsin yksin kuumaan suihkuun. Ah, elämän pieniä nautintoja! Kuuma vesi huuhtoo pois stressin, huolet ja väsymyksen. Olisin voinut viettää koko loppuillan suihkussa. Tosin nautintoa hieman häiritsi melko tiiviit "äiti, mitä sinä teet siellä?" -tiedustelut ja "pimpom"-sisällepyrkimisyritykset.

Suihkunraikkaana onkin kiva törmätä tilanteeseen, jossa koko pieni mies on vyötäröstä alaspäin käsiä myöten siinä itsessään. Ja koska mies oli sopivasti luontokuvauskurssilla, jouduin siivoamaan tilanteen itsekseni. Pesulle koko poika, ja vaatteet pesukoneeseen. Hikihän siinä hommassa tuli, ja suihkun tuoma raikkaus ja raukeus oli tipo tiessään. Siinä siivoillessa mietin, että kaikenlaiseen sontaan sitä joutuukin kätensä työntämään. 

Nukkumaanmenosta on nykyisin tullut melkoinen show. Poika on oppinut hokemaan nukkumaanmenoaikaan, ettei häntä väsytä. En ole keksinyt, miten tähän tulisi argumentoida. Niimpä olenkin vain vanhemman oikeudella jyrännyt sanomalla topakasti, että "nyt on nukkumaanmenoaika" ja "kyllä se uni sieltä kohta tulee". En hyvä luoja sentään voi ainakaan myöntää, että olisin tuuppimassa poikaa nukkumaan liian aikaisin omien itsekkäiden syideni (oma aika) vuoksi, joten älkää edes ehdottako sitä :D Miten teillä toimitaan?

Herra "minua ei väsytä" nukahti noin vartissa, ja rauha laskeutui maahan. Minä avasin koneen, ja aloin naputtelemaan tätä tekstiä. Luontokuvauskurssilta kello yhdeksältä palaava mies oli hyvällä tuulella, sillä hän oli saanut hyvää palautetta kuvistaan tunnilla. Kun tämä teksti oli valmis, napsautin koneen kiinni, ja kuuntelin vielä hetken JHT Musta lammas- äänikirjaa. En ole mitenkään Cheek-fani, mutta elämänkerrat kiehtovat minua aina. Oletko lukenut tai kuunnellut kyseisen kirjan?

Rentouttavaa viikonloppua! Mitä teillä on suunnitelmissa?

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Haluatteko kuulla, mikä tarina tämän tunikan takana on?

Tunikan kankaan nimi on Riemu, ja se on kotimaisen Vimman mallistoa. Sanovatko Riemu ja Vimma sulle mitään? Vielä muutama vuosi sitten en tiennyt tuon taivaallista kotimaisista kankaista tai fb:n ompeluryhmistä. Siskoni hurahti ompeluun, ja olen riemukseni päässyt osalliseksi tästä hassusta kangasmaniasta, joka monet suomalaiset käsistään kätevät naisihmiset on vallannut. Muistako vielä siskon edellisen minulle tekemän tunikan?

Uusia herkullisia kotimaisia kankaita ja printtejä puskee ulos kuin sieniä sateella, niihin ihastutaan, ja niitä hamstrataan metritolkulla! Ja sitten niistä tehdään mitä kauneimpia ja persoonallisempia vaatteita! Kangashamstaus! Se on kuulkaas ihan oma maailmansa se!

Mutta palataanpa takaisin tähän omaan riemunkirjavaan tunikaani. Näin viime vuonna tämän kankaan siskoni ystävän päällä, tunikana tietysti. Ihastuin tuohon kummalliseen vesivärimäiseen kuviointiin ja räikeisiin väreihin. Normaalisti en välitä näin kirjavista vaatteista, mutta joku tässä boheemin taiteellisessa kankaassa viehätti minua suuresti! Sama kangas ja sama tunika pompahti silmiini monta kertaa instassa, ja sitten se oli menoa. Kysyin siskolta, mistä tuota kangasta voisi saada, ja että voisiko hän tehdä minulle siitä tunikan. Tahtoo, tahtoo, tahtoo! 

Kangastahan ei enää ollut Vimman verkkokaupassa, eikä oikein missään. Unohdin asian välillä, mutta Riemu kummitteli ajatuksissani kuitenkin vähän väliä. Onnekseni sisko sattui bongaamaan kangasta myynnissä - ompeluihmisten fb-ryhmässä, missäpä muuallakaan. Ja niin minä sain viimein tämän ikioman Riemu-tunikani.

Ja se on ihana ihana ihana!

 Nämä kuvat nappasimme siskon kanssa viikonloppureissullamme Helsingissa Clarion hotellin aulassa samalla, kun ihmiset menivät aamupalalle :D Clarion oli kaikin puolin upea! Voin lämpimästi suositella! Menen varmasti uudelleenkin!

Mitä tykkäät tästä kankaasta ja tunikasta? Very cool vai too-much-everything?

Väriä ja riemua tiistaihisi! Onko kangashamstaus sulle tuttua touhua?

Share

Pages