Ladataan...
Minnean muruja

Hyvää syksyistä uutta viikkoa! Toivottavasti viikonloppu oli antoisa :) Käännetään tänään katse korviksiin!

Olen ollut aika laiska pitämään koruja, mutta tänä vuonna olen kokenut uuden innostuksen! Sain kotimaisen Weecos -verkkokaupan kanssa tehdyn yhteistyön myötä valita muutaman syksyisen jutun itselleni. Ihastuin näihin Unique Design by Maria -merkin kierrätetyistä pyöränkumeista tehtyihin Anni-sulkakorvakoruihin!On ihanaa, että nämä ovat paitsi kotimaista käsityötä, niin myös valmistettu kierrätetystä materiaalista! En voi uskoa, että mulla on korvisa pyörän sisäkumia :D

Olen jo pitkään miettinyt sulkakorvisten hankkimista. Sulka on muotona sellainen, että se viehättää boheemiudellaan, mutta usein sulkakorvikset ovat omaan makuuni liian isoja ja näyttäviä jokapäiväiseen käyttöön. Nämä Anni -sulkakorvikset ovat tumman värinsä ansioista näyttävät, mutta kokonsa puolesta tarpeeksi sirot. Sopivat mielestäni hyvin melkein asuun kuin asuun.

Valitsinkin nämä korvikset juuri niiden monikäyttöisyyden vuoksi.

Mustat sulkakorvikset tuovat kivasti rokahtavaa asennetta asuun, vai mitä sanotte? Nyt syksyllä, kun vaatteissa on paljon tummia värejä, pääsevät nämä mustat kaunokaiset oikeuksiinsa :) Musta on loistava pari niin viininpunaiselle, harmaalle, petroolille kuin poltetulle oranssillekin!

Onko Unique Design by Marian korut jo sulle tuttuja? Valikoimasta löytyy myös ihania kaulakoruja! Nämä ovat mielestäni tosi kohtuullisen hintaisia laatuun nähden :)

Käytätkö sinä korviksia? Minkälaisista korviksista sinä innostut?

 

* sisältää mainoslinkkejä Weecos-verkkokauppaan

* korvikset saatu bloginäkyvyyttä vastaan

 

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Kovasti ovat lauantai-illat muuttuneet ajasta ennen lasta. Vauhdikkaat viininsävyttämät ravintolaillalliset, spontaanit illanistujaiset ja baarireissut korkkareissa ovat vaihtuneet rauhallisiin koti-iltoihin, jolloin laitetaan mausteinen nachopelti uuniin, ja herkutellaan se perheen kesken kuplaveden kera. Ja tiedättekö mitä? That`s fine!

Jos meillä halutaan herkutella ja päästä helpolla viikonloppuisin, niin  nachopelti on oiva valinta! Rouskuvaa, mausteista ja kuorrutettu juustolla - kuulostaa loistavalta, eikö? Poika tykkää nachoista, mutta voimakkaan makuinen jauheliha ei sovi, joten poika saa tästä ruuasta oman, vähämausteisen version. Onko nachopelti jo tuttu juttu?

Tämä tex mex -henkinen ruokahan on helppo ja nopea tehdä, ja pellillisestä riittää kivasti isommallekin porukalle. Sopii mainiosti vaikka illansitujaisiin! Jos ei syö lihaa, niin jauhelihan voi kätevästi korvata vaikka härkiksellä tai nyhtiksellä. Nachopellille voi valita täytteitä mielensä mukaan. 

Tee näin:

- Laita sopiva määrä nachoja pellille. Laita uuni lämpenemään noin 200 asteeseen.

-Paista jauheliha sekä silputtu sipuli. Mausta esim. tacomauste-pussilla. Lisää kidneypavut jauhelihan joukkoon.

- Kaada jauheliha papuineen nachojen päälle. Lisää pilkotut tomaatit sekä juustoraaste. Juustona käytin cheddaria. Halutessasi voit laittaa myös pilkottua chiliä tai jalapenoja, mikäli haluat lisää tulisuutta. Itse heittelen päälle myös muutaman ison ruokalusikallisen salsadippiä.

- Paista uunissa noin 5-8 minuttia, tai kunnes juusto on sulanut. Älä unohda nachoja uuniin tummumaan muun puuhastelun ohjessa, kuten mulle eilen kävi :D

- Tarjoile creme fraichen tai smetanan kanssa! Myös raikas salaatti sopii tämän melko tuhdin aterian kaveriksi! Lasillinen punaviiniä tai vaikka meksikolainen olut Corona kruunaa aterian.

Ilta sujui yllättävän sopuisasti, vaikka poika ei eilen suostunut nukkumaan päikkäreitä. Onneksi hän sammui melko aikaisin illalla, ja äitikin sai kaivatun hengähdyshetken.

Miten teillä herkutellaan viikonloppuisin? Vinkkaa oma nachopelti-ohjeesi kommenttiboxiin!

Suussasulavaa sunnuntaita!

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Toivottavasti kuvat näkyy! Lilyssä on ollut jotain ongelmaa kuvien kanssa :/

Ajattelin kirjoittaa vähän kuulumisia, kun niitäkin on toivottu :) Olimme viime viikonloppuna siskon kanssa hyggeilemässä Hygge2017-lifestyletapahtumassa, joka keskittyi hyvinvointiin, muotiin ja nautiskeluun. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, ja toivottavasti saamme tästä Jyväskylään jokavuotisen pernteen syksyä ilostuttamaan. Oli nimittäin  tosi kivaa! Miehemme olivat lastenhoitovuorossa, ja saimme siskon kanssa viettää rentoa päivää!

Kiersimme messuja ihan ajan kanssa, ja nautimme niin skumppabaarin kuplivista kuin ravintolaosaston tuhmista burgereista. Tapahtumassa oli tarjolla myös pientä hemmottelua pikalettien, pikamanikyyrien ja muiden pienten hemmottelutoimenpiteiden muodossa, ja minäkin kävin tietenkin laittamassa pikaletin :D

Päällä mulla oli mukavat NOSHin Pisara-tunika ja Cilla jeggingsit. Tilasin nämä ja aikaisemmin nähdyn Silmu-jakun silloin siskoni järjestämillä NOSH-kutsuilla. Tuon tunikan persikkainen väri sekä hauskat pallot saivat minut innostumaan. Myös malli on vartalolleni sopiva. Jeggingsit ovat päällä napakat, mutta mukavat. Näyttävät farkuilta, pehmoisilta sellaisilta. Nämä jalassa on hyvä kyykkiä pojan kanssa "jänis istui maassa" tai leikkiä koiraa :D Käytännölliset siis!Mitäs tykkäät mun vitosen pikaletistä?

Messuilun jälkeen kävimme vielä hieman shoppailemassa Jyväskylän keskustan kaupoissa. Nappasimme nopeat salaatit Revolutionissa ja suuntasimme vielä illaksi leffaan. Kingsman kakkonen oli yllättävän hauska. Aika täydellinen päivä siis!

Tällä hetkellä ärsyttää poika, joka ei näköjään enää suostu nukkumaan päikkäreitä kotona (päiväkodissa tätä ongelmaa ei ole). Päivän ainoa hengähdyshetki on siis peruttu! Blääh! Illasta on tulossa raskas väsyneen ja kiukkuiseksi käyvän ikiliikkujan kanssa.

Tällä hetkellä ilostuttaa pojan uusi "isojen poikien" hiustyyli parturin jäljiltä sekä kaapissa odotteleva suklaapatukka (joka oli tarkoitus syödä pojan päikkäriaikana), jonka nautiskelen, kun poika menee yöunille. Saatampa intoutua katsomaan jotain Netflixistäkin. 

Tällä hetkellä odotan, että pääsemme ensi viikolla miehen kanssa treffeille katsomaan uuden Blade Runnerin! Can´t wait! Jopa mies on innoissaan Ryan Goslingista huolimatta :D En ole pitkään aikaan ollut näin innostunut mistään elokuvasta!

Tällä hetkellä jännittää uudet kuviot työrintamalla! Muutamat seuraavat viikot tulevat olemaan täynnä uuden opettelua, ja aikataulullisten ongelmien vuoksi blogi saattaa joutua jäämään vähemmälle. Aika, energia ja aivokapasiteetti ei vain riitä kaikkeen! Pahoittelen siis jo valmiiksi todennäköisesti hetkellisesti harvenevaa postaustahtia.

Tällä hetkellä haaveilen liukuvärjätyistä hiuksista, jossa väri liukuisi tummemmasta punaisesta vaaleaan latvoja kohti, mutakakusta sekä lämpimistä syyspäivistä, jolloin pääsisi kuvaamaan ruskan sävyttämiä puita!

Leppoisaa lauantaita! Mitä sulle kuuluu? Mitä tykkäsit mun asusta?

 

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Nyt, kun syystakki on löydetty, niin mun lookista puuttuu enää pipo. Haaveilen ehkä sellaisesta petroolin värisestä piposta, mutta niitä tuntuu olevan vähän heikosti tarjolla. Oon innostunut pienistä tupsuista, joten tupsupipoja tuli näihin mun kollaaseihin useampia. Toisaalta mua viehättää hempeät harmaan ja vaaleanpunaisen sävyt, mutta toisaalta harmaan takin pariksi sopisi kauniisti myös räväkämmät petroolin, keltaisen tai oranssin sävyiset pipot.

Pihistä-osiossa hempeillään harmaan ja vaaleanpunaisen sekä viininpunaisen maailmoissa. Minulta itse asiassa löytyy hyvin samantapainen viininpuineinen pipo kuin tuo kollaasin viimeinen pipo on. On ehkä käynytkin jo selväksi, että viininpunainen kuuluu ehdottomiin suosikkisävyihini syksyllä ja talvella :) Myös kauniit yksityiskohdat, kuten tuo lintu, ovat pipossa näyttäviä! Miksei pipoon voisi kiinnittää vaikka esim. rintakorun!

 

 H&M (harmaa) // Pieces (lintu) // Lindex // H&M (kukka) // Cubus // H&M

Panosta-osiossa panostetaan kotimaiseen designiin ja leikitellään väreillä! Harmaa saa piristystä sinapinkeltaisesta ja turkoosin pariksi sopii söpö oranssi tupsu. Tuo Tarttuva designin katseenkääntävä keltainen on varmaankin suosikkini näistä! Myös tuo pehmoisen näköinen Puran valkoinen pipo synnyttäisi varmasti lämpöisiä ajatuksia :D Villapipossa saa olla tekstuuria ja muhkeutta! Mitä tykkäät näistä?

Alpa // Tarttuva design // Costo // Pura // Fjällräven // PAPU

 

Löytyikö näistä ideoita syys- ja talvipipoille? Mikä on sun suosikki?

Tupsut aikuisten pipoissa, söpöjä vai lapsellisia?

Lämpoistä viikonloppua!

 

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Kyselin teiltä postaustoiveita synttäriarvontapostauksessa (johon ehtii muuten vielä tänään osallistua!). Koska useampikin toivoi postausta lapsen kaksikielisyydestä, niin ajattelin toteuttaa tämän toiveen ensimmäisenä. Aihe on arvatenkin itseänikin kiinnostava, ja innolla olen lukenut muiden blogeista kaksikielisyydestä. Ainakin ihana Nelli on kirjoittanut aiheesta.

Meidän kaksikielisessä perheessä on äiti, jonka äidinkieli on suomi, ja isä, jonka äidinkieli on englanti. Kotikielenä meillä on englanti, sillä mieheni puhuu vain vähän suomea. Oma englantini on aina ollut vahva, ja Englannissa asuminen, ja miehen kanssa puhuminen ovat vahvistaneet englantiani entisestään. Englanti kotikielenä oli luonteva valinta. Meille oli lapsen syntymästä alkaen selvää, että minä puhun hänelle suomea, ja mieheni englantia. En ole kokenut ongelmalliseksi vaihtaa kieltä lennossa suomesta englanniksi tai päinvastoin puhuessani samanaikaisesti sekä pojalle että miehelle.

Minun on myönnettävä, etten ole juurikaan lukenut kirjallisuutta kaksikielisyyteen kasvattamisesta, ja olenkin ottanut sen suhteen melko rennosti. Olen luottanut siihen, että puheen ja molempien kielten oppiminen sujuisi omalla painollaan. Nyt tosin tuntuu, että ehkä aiheeseen perehtyminen kirjallisuuden kautta ei olisi pahitteeksi (samoja mietteitä mulla on myös uhman suhteen, hehee!). Ehkä minulla on myös ollut se ajatus, että mitä enemmän luen asiasta, sitä enemmän minulle tulee paineita "suoriutua" kielikasvatuksesta oikein. En halua stressata asiasta, tai verrata pojan osaamista muiden lasten osaamiseen. Sillä kaikkihan kehittyvät omalla tavallaan ja omalla ajallaan.

Olin varautunut siihen, että kaksikielinen lapsi oppii kielen hitaammin kuin yksikielinen kaverinsa, mutta näin ei ainakaan meidän pojan kohdalla ole käynyt. Hänellä meni aika pitkään sanojen ensimmäisiä tavuja toistellessa, ennenkuin varsinaisia sanoja alkoi putkahdella suusta ulos. Ensimmäiset sanat olivat suomeksi, ja ne lausuttiin muistaakseni vähän alle puolitoistavuotiaana. Jos muistan oikein, niin noin kahden vuoden iässä hän alkoi yhdistellä sanoja kahden sanan lauseeksi. Eikä mennyt kauaakaan, kun hän jo jutteli useamman sanan lauseita. En tiedä, onko sujuvaan kielen kehitykseen vaikuttanut se, että pojalle on aina puhuttu ja luettu paljon. Veikkaan, että myös päiväkodilla on osuutta asiaan.

Tällä hetkellä 2,5vee käyttää jo mielestäni aika abstraktejakin sanoja, kuten "Äiti, sain ajatuksen!" tai "minä kuvittelen". Toinen asia sitten on, ymmärtääkö hän kaiken sanomansa :D Poika selvästi ymmärtää puhetta hyvin sekä suomeksi että englanniksi, mutta puhuu itse lähinnä vain suomeksi. Myös isälleen. Tässä olemme törmänneet ongelmaan, että pojan suomen kieli on ohittanut isänsä osaamisen, ja poika monesti harmistuu, kun isä ei ymmärrä häntä. Onko muilla kaksikielisten vanhemmilla ollut samaa ongelmaa? Löytyykö vinkkejä? Pitäisikö englantia lisätä?

Päiväkodissa olen jutellut toisen vanhemman kanssa, joka sanoi, että heillä on sama ongelma. Heidän tyttärensä puhuu molemmille vanhemmille lähes vain suomea, vaikka ymmärtää myös toista äidinkieltään. Ehkä kieli kehittyy ns. toinen kieli edellä. En kuitenkaan ole kovin huolissani asiasta, sillä koen, että englanti tulee varmasti perässä, viimeistään koulussa. Joskus kyselen pojalta, että muistaako hän mikä kissa/koira/auto/jne on englanniksi, ja yllättävän usein hän muistaa. Ehkä hän ei vain koe luontevaksi puhua englanniksi? Kuulisin tosi mielelläni teidän kokemuksia asiasta!

Kaksikielisyys on valtava rikkaus, ja olen hyvin onnellinen, että voin tämän lahjan antaa lapselleni. Muistan lukeneeni, että tutkimusten mukaan kaksikielisyyden on myös havaittu parantavan monia kognitiivisia taitoja, kuten esimerkiksi tarkkaavaisuutta ja epäolennaisen tiedon poissulkemista. Usein kaksikielinen lapsi oppii myös lukemaan ja kirjoittamaan aikaisemmin ja helpommin verrattuna yksikielisiin ikätovereihinsa. Kaksikielisyys voi myös viivästyttää muistisairauksien, kuten dementian oireiden puhkeamista.

Pirteää tiistaita, ystäväiset!

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Kipeänä olemisessa on yksi hyvä puoli, jos positiivisia halutaan olla. Ja se on se, että on aikaa tuijotella leffoja ja sarjoja! Koukutuin kotona ollessani yhteen sarjaan niin pahasti, että ajattelin vinkata siitä teillekin.

Jos olet seurannut sarjasuosituksiani, niin ehkä muistat, että piinaavan synkkämieliset ja tummissa vesissä uivat (mutta tyylikkäät) sarjat ovat mieleeni. Ja kaikkea sitä on myös Netflixin omaa tuotantoa oleva Marvelin Jessica Jones! Tiedän, ettei tämä ole mikään uutuus, ja kaikki itseään kunnioittavat Marvel-fanit tai Netflix-nörtit ovat tämän jo katsoneet aikapäiviä sitten.

Jos kuitenkin kuljet jälkijunassa, kuten minä, etkä ole tähän vielä tutustunut, niin anna yksityisetsivä Jessica Jonesille mahdollisuus! Pääosaa näyttelee karismaattinen,vahvapiirteinen ja surusilmäinen Krysten Ritter, jonka itse muistan ainakin sarjoista Gilmore Girls, Asunto 23 ja Breaking Bad. Tämä vakavamielisen ja kovien kokemusten kovaksi keittämän Jessican rooli sopii hänelle loistavasti. Tätä sarjaa katsoessa tekee mieli värjätä omatkin hiukset mustiksi, ja antaa niiden liehua vapaana, kun kulkee kaduilla badass-asenteella ja mustalla nahkatakilla varustettuna.

Tähän väliin sanottakoot, ettei Jessica Jonesin tarina ollut minulle millään tavalla tuttu entuudestaan, joten en tiennyt, mitä odottaa. En ollut myöskään perehtynyt sarjan roolitukseen. Miellyttävänä yllätyksenä tuli, kun huomasin, että Doctor Who-sarjastakin tuttu brittinäyttelijä David Tennant oli pestattu pahiksen rooliin!

Ja voi pojat, mikä pahis hänen hahmonsa onkaan! Sarja onnistuu tekemään hänestä, varsinkin sarjan alussa, ehkä yhden mielipuolisimmista pahiksista. Jessican ja Kilgraven välinen kemia on taianomaista katsottavaa, ja sarjan jännitys pitää otteessaan joka jakson joka minuutti. Jessica Jones ei ole perus supersankaritarina, kuten esimerkiksi Iron Man, Spiderman tai X-Men, vaan on mielestäni katu-uskottavampi ja tunnelmaltaan realistisempi.

Sarjan ensimmäinen kausi on nähtävissä Netflixissä. Google osasi myös kertoa, että toisen kauden kuvaukset on saatu purkkiin, ja toinen kausi julkaistaan ensi vuoden puolella. Jännittävää!

Muita Jessica Jones faneja? Iskeekö synkät supersankarit? Mitä suosittelemisen arvoista sinä olet viime aikoina katsellut?

Mukavaa maanantaita!

Share

Pages