Ladataan...
Minnean muruja

Moikka! Joulufiilis sen kun vain kohoaa! Meillä oli maanantaina taaperon kanssa askastelupaja pystyssä, jossa päiväkodin hoitajille syntyi niin jouluiset kortit kuin pienet muistamisetkin. Idean pieneen joulumuistamiseen sain 3h+kasvimaa-blogista. En tiedä, onko tämä Lumiukkosoppa jo ihan vanha juttu teille muille, mutta minulle tämä oli ihan uusi hauska tuttavuus.

Lumiukko-kaakaolla muistaminen on helppo totetuttaa, eikä edellytä suurta budjettia. Uskon, että päiväkodin hoitajat arvostavat varmasti eniten juuri itsetehtyjä lahjoja, tai kauniita kiitoksen sanoja hyvin tehdystä työstä, mutta koska taapero ei vielä oikein osaa kumpaakaan näistä toteuttaa, päädyimme pieneen kompromissiin. Kortit teimme yhdessä siten, että taapero sai taiteilla sormiväreillä valkoiselle paperille suuria visioitaan :) Tämä taiteilu muuten suoritettiin kylpyhuoneessa, jotta suuremmilta sotkuilta vältyttiin. Voin sanoa, että oli sormivärien peitossa koko mies. Minä leikkasin sitten taideteoksista sydämiä, jotka liimasimme punaisille kartongeille.

Lumiukkosoppaan laitoimme yksittäispakattuja kaakaopusseja, vaahtokarkkeja sekä karkkikepin. Korttiin kirjoitin kiitoksemme kuluneesta vuodesta sekä liimasin asiaankuuluvan runon. Mieleni teki heittää mukaan muutaman suklaakonvehtinkin, mutta ne eivät mielestäni oikeen sopineet ideaan, joten jätin ne pois. Niin tärkeää työtä tekevät nuo pienten ihmisten hoitajat, että ehdottomasti haluan heitä jotenkin muistaa! Ja pyrin kyllä muutenkin kuin jouluna kiitokseni kertomaan.

Tänään aamulla päiväkotiin mentäessä taapero sitten kiikutti ylpeänä pussukat hoitajille :) Ei vain olisi raukka millään malttanut niistä luopua, hih! Nyt on työ- ja päiväkotivuosi taputeltu, ja loma saa alkaa! Loma tulee näkymään myös blogin puolella. Muutama postaus on valmiina odottelemassa, mutta muuten todennäköisesti hiljennyn reissun ajaksi joulunviettoon.

Nyt kotona pakkailemme vaatteet ja lahjat autoon, sekä yritämme muistaa kaikki viime hetken säädöt ennen nokan suuntaamista kohti pohjoista. Malttamattomana jo odotan, että reissufiilis valtaa porukkamme! Autossa tulee raikaamaan joululaulut koko matkan, sekä suklaata on tietysti varattu matkaevääksi(toki myös muutakin ruokaa). Todennäköisesti autossa raikaa myös taaperon kiukku, kun joutuu pidemmän matkan istumaan kahlittuna turvavöihin. Toivottavasti matka sujuu kuitenkin suuremmilta osin rauhallisesti.

Ihanaa, että joulumme tulee olemaan täynnä läheisimpiä ihmisiä sekä LUNTA! Leville on luvattu pientä kirpakkaa pakkasta, joten pulkkamäki ja ulkoleikit kutsuu.

Onko lumiukkosoppa tuttu? Muistatko päiväkodin hoitajia tai perhepäivähoitajaa jouluna? Löytyykö jo joulufiilistä?

Mukavaa keskiviikkoa!

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Rouskis rouskis! Ja taas meillä on leivottu keksejä! Taidamme olla aika keksihiiriä, hih! Nämä ihanat rouskuvat Afghan-keksit teki puolisoni. Minä tyydyin tällä kertaa vain kuvaamaan (ja syömään!). Afghan-keksit ovat ihanan suklaisia, mutta kivan kevyitä corn flakesien ansioista. Ei siis mitään raskaita suklaakeksejä, vaikka terveysruuaksi näitä tuskin voi kutsua. Keksit ova Uudesta-Seelannista, mutta keksien nimen Afghan alkuperää en onnistunut netistä löytämään. 

(*Kupilla tarkoitetaan tässä kahvikuppia eli 2dl)

Tee näin:

Lämmitä uuni 180ºC. Laita leivinpaperi pellille.

 

  • Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Sekoita jauhot ja kaakaojauhe keskenään. Sekoita jauhoseos taikinaan. Sekoita viimeiseksi corn flakeksit taikinaan.

     

     

  • Lusikoi taikinasta palloja pellille, ja paina niitä hieman litteämmäksi.

     

     

  • Paista noin 15 minuuttia. Kun keksit ovat jäähtyneet, kuorruta ne suklaakuorrutteella ja lisää halutessasi päälle pekaani- tai saksanpähkinä. Helppo suklaisen tomusokerikuorrutteen ohje löytyy täältä.

Sitten vain nauttimaan keksejä kupillisen kahvia tai kuuman mehun kanssa! Miltä kuulostaa ja näyttää? Onko murot kekseissä tuttu elementti?

Kivaa tiistaita!

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Huomenta! Lauantaiselta Jyväskylän jouludesigntorilta ainoa ostokseni oli tämä pirteän sinapinkeltainen Viola-tunika, jonka ostin itselleni joululahjaksi. Ihastuin tuohon kauniiseen väriin sekä kivoihin yksityiskohtiin. Nuo origami-tyyliset linnut ovat vallan ihanat! Ja taskut ovat tietenkin aina plussaa :) Malli on mukavan rento ja istuu vähän pyöreämmällekin tyypille. Materiaali todella laadukkaan ja mukavan tuntuinen päällä. Tiedän mitä tulen pitämään päällä joulunpyhinä!

Tunika on suomalaisen Riiminka -merkin käsialaa. Merkki oli minulle entuudestaan nimeltä tuttu, mutta tarkemmin en ollut aikaisemmin heidän tuotteisiinsa tutustunut. Mielelläni tuen kotimaista yritystä! Riiminka on suomalainen laukku- ja vaateyritys, joka sijaitsee Jyväskylässä. Heidän kotisivuillaan kerrotaan seuraavaa:

"Tavoitteenamme on luoda ilahduttavaa ja kestävää designia miellyttävistä luonnonmateriaaleista. Kaikki tuotteemme valmistetaan Suomessa, pääsääntöisesti yrityksessämme Jyväskylässä Kati Karkkosen luotsaamana.

Oman verkkokauppamme lisäksi tuotteitamme myydään putiikillamme Toivolan Vanhalla Pihalla Jyväskylässä. Voit tutustua tuotteisiimme myös useissa vaate- ja lahjatavarakaupoissa ympäri Suomen, sekä erilaisissa design- ja käsityötapahtumissa."

Mitäs sanotte? Oliko nappivalinta? Ihastuttaako keltainen, vai onko se liian kirkas väri? Onko Riiminka -merkki sinulle tuttu?

Mukavaa maanantaita! Huomenna taas herkkujuttuja ;)

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Tänään painoin tupsupipon syvälle flunssaiseen päähäni, ja suunnistiin Jyväskylän jouluiselle designtorille. Aurinkoinen päivä sai nuutuneen mielenkin piristymään ja suupielet kääntymään ylös. Jätin pojat kotiin, jotta saan rauhassa kierrellä ja hypistellä kaikkia ihanuuksia.

Kankaan vanhassa pergamenttihallissa oli iloisen jouluinen tunnelma. Paikalla oli kivasti ihmisiä, mutta kulkemaan ja katselemaan mahtui silti hyvin. Miten ihania koruja,vaatteita ja sisustusjuttuja paikka pullollaan. Joululahjat ovat onneksi jo ostettuna, joten paineita löytää kivoja lahjoja läheisille ei ollut. Useammankin ihanaisen korun olisin mielelläni kotiin kantanut, vaan yritin ostaa järkevästi näin joulun alla.

Korut ja muut jätin tällä kertaa siis muille. Itselleni ostin näissä kuvissakin vilahtavan Riimingan kauniin keltaisen tunikan. Tunika olkoon joululahja itselleni :) Ehkäpä esittelen sen paremmin vielä toisessa postauksessa.

Kun olin paikan kiertänyt rauhassa läpi, nappasin pop up-kahvilasta itsetehdyn kaurasämpylän ja kaveriksi herukkamehua, nam! Evästelyn aikana mietin tunikan hankkimisen plussia ja miinuksia. Plussat voittivat :) Ja niin pienen herkuttelun jälkeen kävin hakemassa tunikan mukaan ennenkuin palasin takaisin sairastuvalle poikia hoitamaan.

Mitä sulle kuuluu? Kävikö kukaan ostoksilla Jyväskylän designtorilla? Mitä aarteita löytyi?

Kivaa lauantai-iltaa sulle!

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Vaikka elämä taaperon kanssa melko haastavaa onkin uhmineen kaikkineen, löytyy häneltä myös paljon hauskoja ja ihania juttujakin. Ne meinaa välillä tässä uhman taistelutantereella unohtua. Taapero ja taidot kasvavat ihan silmissä!

Viime aikoina taapero on:

- innostunut roskien viemisestä roskikseen. Kun hän kiikuttaa löytämänsä roskan keittiön roskakoriin, voi siinä samalla kurkistaa, josko roskiksesta löytyisi jotain mielenkiintoista vaihdossa :) Olen huomannut, että innokas roskanviejä oikein silmät palaen kurkkii roskakoriin, josko löytyisi joku aarre. Ihme kyllä, äiti ei ole yhtä innoissaan dyykkauksesta.

- sanoo "poissh" ja ottaa kädestä, kun haluaa, että häntä seurataan milloin minnekin. Yleensä hän kuljettaa äidin tai isän omaan huoneeseensa, jossa arvoisa vieras istutetaan tuolille ihastelemaan "ihahaa, ihahaa"-lauluesitystä, jota maestro itse säestää rummuttamalla käsiään pöytään :) Myös "hyppää poissh, hyppää poissh" löytyy esityslistasta.

- kutittelee äitiä selästä, ja kun kysyn "Taaperoko* siellä kutittelee äitiä?", kurkkaa hän tohkeissaan selkäni takaa ja hihkaisee "too" eli joo :D Joka kerta tämä naurattaa sekä äitiä että taaperoa. *käytän siis hänen nimeään, en sanaa taapero

osaa nimetä kirjasta hienosti autoja, kissoja, koiria, lintuja, karhuja, nalleja ja pupuja. Sekä mörkylin. Kaikki autot ovat nykyään myös rekkoja sekä kaikki linnut ankkoja. Mistä lie tämän päätellyt. Legoukko tai ukkeli on saanut taaperon suussa muodon "ukkis". Aika hellyttävää.

- samaa kirjaa pitää nykyään lukea monta kertaa peräkkäin. Aina, kun kirja on luettu, hihkaisee taapero "uude", ja kääntää ensimmäisen sivun valmiiksi auki. Kun kirjaa on luettu tarpeeksi, ilmoittaa pikku pomottaja päättäväsesti "loppu".

- osoittaa innoissaan kaikkia pieniä ihmisiä (myös omanikäisiään) ja lausuu haltioissaan "vauva". Kun häneltä kysyy, onko hän itse vauva, tulee vastauksena topakka "ei".

Mitä hauskoja juttuja teidät jälkikasvu sanoo tai tekee? Mikä on saanut viime aikoina hymyilemään?

Se olisi viimeinen viikonloppu edessä ennen joulua! Pitänee alkaa paketoimaan lahjoja.

Hauskaa viikonloppua!

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Mitä yhteistä on huipuilla tanskalaisilla sarjoilla Perilliset ja Dicte sekä leffalla Almost Perfect? Vastaus on ihastuttava Lene Maria Christensen!

Olen viime aikoina hurahtanut pohjoismaisiin tuotantoihin, ja katsottua on tullut niin Perilliset, Dicte, Vettä sakempaaSilta kuin Sorjonenkin. Minun oli tarkoitus kirjoittaa postauskin kiinnostavimmista pohjoismaisista sarjoista, mutta se jäi, koska suurin osa näistä sarjoista ei enää ole katsottavissa Yle Areenasta.

Sairastupailu sen kun jatkuu, ja meillä on nyt koko porukka kipeänä :/ Tänään pojan päiväuniaikaan kaipasinkin jotain kevyempää kuin synkät rikossarjat, ja niimpä valitsin Netflixistä tanskalaisen leffan (Netflix)nimeltään Almost Perfect. Alkuperäinen nimi on Sover Dolly på Ryggen? Leffan pääosassa nähdään useassakin tanskalaisessa sarjassa näytellyt Lene Maria Christensen. Leffa kertoo vähän päälle kolmikymppisestä uranaisesta, joka haluaa saada lapsen. Koska sopivaa puolisoa ei ole löytynyt, päättää hän hankkia lapsen yksin. Ja kuten varmaan arvaatte, alkaa myös miesrintamalla tapahtua. Monia hauskoja juonikiemuroita on saatu tästä asetelmasta aikaiseksi.

Leffa oli kivan kepeä, ja minulle tuli siitä mieleen hömppäleffojen prinsessa Bridget Jones. Mikään elämää suurempi elokuvakokemus tämä ei ollut, mutta viihdytti kivasti melko matalalentoista ja väsynyttä päivääni. Suosittelenkin tätä leffaa joulunpyhien täyteleffaksi tai sairastupaa piristämään :)

Ootko jo nähnyt leffan? Mitä pidit? Mitä leffoja sinä suosittelet väsyneitä päiviä piristämään?

Iskeekö pohjoismaiset sarjat ja leffat? Otan mielelläni vastaan vinkkejä, mitä pohjoismaista kannattaa seuraavaksi katsoa :)

Mukavaa torstai-iltaa! Onneksi huomenna alkaa jo viikonloppu! 

MOMMI. desigin arvonnan voitti AnnikaJ! Onnea Annika! Voittajalle on lähetetty sähköpostia :)

Share

Pages