Ladataan...
Minnean muruja

Minä rakastan uimista! Minusta uimahalli on parasta mitä ihmiselle voi talvella tapahtua. Uimahallin turkoosi vesi hivelee silmiä ja rauhoittaa sielua. Hymy nousee korviin aina, kun astun uimahallin ovista sisään!

On kuitenkin muutama ihmistyyppi, joka karkoittaa sen hymyn aika tehokkaasti.

1. Lilluvat mummot Kahden tai jopa kolmen mummon muodostelma tukkii vesijuoksuradan tehokkaasti. Hyväntuuliset mummot lilluvat vedessä verkkaisesti ja rupattelevat samalla, mitä vaivoja ja kolotuksia viime aikoina on esiintynyt ja mitä lääkäri niistä sanoi. Mummojen ohittaminen on kuitenkin suht tyhjässä altaassa melko kivutonta, sillä he etenevät etanavauhtia. Hyvänä päivänä saatan jopa hymyillä mummukoille, melko herttaisia tyyppejä!

2. Vastaantulijoiden kaistalle eksyneet Astetta ärsyttävämpiä ovat ne tumpelot, jotka selkeästä ohjeistuksesta huolimatta painelevat menemään vastaantulijoiden kaistalla. Yritän luoda merkitsevän katseen tyyppiin, joka porhaltaa suoraa eteeni, ja vähän hämmentyneenä ihmettelee, että mites me tässä nyt ollaan naamat vastakkain. Tekisi mieleni sanoa pari valittua sanaa, mutta diplomaattina väistän (!) herrasmiesmäisesti, tai korkeintaan kohteliaasti totean, että uintisuunta on tämä ja osoitan kylttiä. 

3. Kiihdyttäjät Mummot saavat anteeksi radan tukkimisen ryhmämuodostelmallaan, mutta savu alkaa nousta korvista, kun edellä (selvästi hitaammin) juokseva kiihdyttää, kun yritän ohittaa hänet. Nämä pirulaiset näyttävät ajattelevan, että vai haluat sinä ottaa kisan, täältä pesee. Ongelmaksi muodostuu se, yritätkö henkihieverissä kiihdyttää vauhtia oman jaksamisen äärirajoille, jotta pääset ohi, vai luovutatko, ja jäät kiihdyttäjän taakse roikkumaan. Ja kaikkihan me tiedämme, ettei taakse missään nimessä kannata jäädä, sillä kun kiihdyttäjä huomaa sinun luovuttaneen, hiljentää hän taas vauhtia, jolloin olet niin sanotusti hänen peräpeilissään kiinni.

4. Mellakoivat teinit Vihainen kukkhattutäti minussa heristelee nyrkkiä mielessäni, kun oman ihanan vesijuoksun tulee pilaamaan villiintynyt teinijoukko, joka hyppii altaaseen "pommina" niin, että vesi vain lentää ja aallot keinuttelevat mummoja kumoon. Samat tyypit myös poukkoilevat radalla miten sattuu, ja parhaimmassa tapauksessa saat jonkun jalasta mojovan potkun mahaan. Ikinä en kehtaa sanoa mitään, mutta vilkuilen aina kulmat kurtussa uinninvalvojan suuntaan, josko sieltä heruisi apuja. Yleensä ei heru.

5. Suoraa salilta uimaan Yleensä nämä haisulit ovat miehiä, jotka ovat ilmeisesti vetäneet viiden tunnin hikitreenin salilla, ja juosseet sieltä suoraa alaaseen kulkematta suihkun kautta. Tymäkkä hien haju valtaa puolet altaasta, kun miehekäs karju pamahtaa altaalle. Siinä on nenästä pitelemistä niin mummoilla kuin muillakin. Jos mahdollista, siirryn ainakin muutaman radan kauemmaksi, tai vaihdan hajuhaitan ilmestyessä vesijuoksusta kuntouimareiden puolelle.

Bonus: Kilpauimarit rokkaa! Tuntuu niin kotoisalta, kun uintivalmentaja karjuu, ja huippu-uimarit, kuten Ari-Pekka Liukkonen kiitävät vedessä kuin heillä olisi moottori selässä. Mietin aina, että he varmaan asuvat uimahallissa, sillä tulen minä vetämään tunnin uintini milloin vaan, aina he ovat säntillisesti paikalla kauhomassa vettä.
Kuvat Dubrovnikin lomalta viime vuodelta.

Ärsyttävistä tyypeistä huolimatta uimahallit ovat ihania, ja vesi rauhoittaa! Suosittelen vesiliikuntaa kaikille!

Hauskaa lauantaita! Mikä sua ärsyttää?

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Huh! Kylläpä oli kuulkaas vaikeaa löytää sopivaa syystakkia! Tästä takinmetsäsyksestä kehkeytyi sellainen takkisaaga ettette uskokaan! Ja kaikkihan alkoi tästä dramaattisesta eropostauksesta, jossa vitsikkäästi ilmoitin erohaluistani vanhaa syystakkia kohtaan. Keräsin yhteen ihania syystakkeja, ja aloin kaavoittamaan sopivaa uutta yksilöä.

Sokaistuin Elloksen -70% hintalapusta, ja tilasin mustan villakangastakin. Se näyttää olevan nyt loppuunmyyty, joten en pysty linkkaamaan sitä tähän. Takki oli kuitenkin aivan liian suuri, ja isot kaulukset saivat takin näyttämään enemmän kylpytakilta kuin syystakilta. Äh! Ja ei muuta kuin palautukseen!

Seuraavaksi tilasin Zalandolta (alesta tietenkin) aikaisemmassakin postauksessa näkyvän ihastuttavan Vilan harmaan villakangastakin. Arvaattekin varmaan jo, ettei sekään ollut sopiva! Tällä kertaa takki oli liian tiukka! Ja ei muuta kuin hiki hatussa (ja muutaman kirosanan saattelemana) toinenkin takki palautukseen. Olenko muuten sanonut, miten paljon inhoan palauttamista? Mulla on useampikin vaate kotona, jotka ei sovi, mutta joita en yksinkeraisesti ole saanut palautettua :/

Ennen takkien tilausta olin toki kiertänyt kaikki Jyväskylän liikkeet läpi löytämättä mieluista takkia. Sen siitä saa, kun on liian tarkka visio unelmien takista sekä pyöreä vartalon malli, johon ei ihan joka malli istukaan. Ei löytynyt takkia, ei vaikka kuinka etsin! Viime viikolla päätin "ihan nopeasti" pyörähtää Lindexillä, ja siellä se komeili  - minun uusi takkini! Vilkutti iloisesti tulemaan luokseen :D

Etsinnässä oli siis ehdottomasti harmaa takki, sillä siihen sopii niin kivasti sekä viininpunainen, sinapinkeltainen kuin petroolikin. Kaikki mun lempisävyt :) Ja onni oli, että Lindexille oli näitä takkeja ilmestynyt juuri sen jälkeen, kun olin jo valmis heittämään kirveen kaivoon. Kiikutin iloisena takin sovitukseen.

Yllätyksekseni normaalikokoni tuntui liian isolta, ja sain ottaa takista kokoa pienemmän! Voi sitä ilonpäivää! Silmiini osui myös tuo muhkea ja hyvänvärinen huivi, joten nappasin sen mukaan samalla! Eikö sovi kivasti tuohon takkiin? Huivi sopii myös talvitakkiini, joka on siis tummansininen (muistatteko sen vieltä viime talvelta?). Nyt tarvitaan vielä uusi, mahdollisesti petroolin sävyinen, pipo! Mielellään tupsulla!

Haluaisitteko, että tekisin kauneimmat syyspipot-postauksen? Mulla on muutama herkku bongattuna, ja voisin vinkata niistä teillekin!

Sisko nappasi nämä kuvat samalla kuvauskeikalla, kun kuvasimme ihanan uuden tunikani! Tämä Lindexin takki on tosi jämäkkää materiaalia, ja tykkään siitä, että se on ryhdikäs! Tänä syksynä monet villakangastakit ovat olleet tosi pehmoista matskua, ja niistä tulee mulle helposti sellainen kylpytakkimainen fiilis. Myös suora malli ja kaulukset miellyttävät tässä takissa. Ainoa miinus on sivutaskujen puute. Olen sellainen taskuihin jemmailija, ja tykkään muutenkin tunkea käsiä taskuihin :D

Mitä tykkäät? Oliko hyvä valinta?

Muikeaa perjantaita, ystäväiset!

Onko teillä kivoja viikonloppusuunnitelmia? Meillä on vielä aika avoimet suunnitelmat. Poika tosin on jo monta päivää puhunut HopLopista, joten ehkä sinne on mentävä :D

Share

Ladataan...
Minnean muruja

"Vauhtia nyt, vanha kääkkä!", tekee mieleni tiuskaista harvasen päivä! Ei, en puhu miehestäni, tai naapurin herttaisesta papparaisesta, vaan parhaat päivät nähneestä läppäristäni. "Ei tässä ole koko päivää aikaa odotella sinun käynnistymistäsi!"

Mun rakas työkaverini, arvoisa Acerin läppäri on alkanut kiukuttelemaan! Jo pitkään siinä on ollut sellaista vikaa, että akku ei kestä, vaan kone sammuu, ellei se ole koko aikaa laturissa. Acer on kuitenkin ollut sen verran kiva työkaveri, ja minä laiska, että olen katsonut pikkuvikoja läpi sormien.

Jos ihan totta puhutaan, niin on kaverissa ollut paljon muitakin vikoja ja ärsyttäviä piirteitä. Mutta meillä on niin paljon historiaa ja hyviä muistoja, tuhansittain tallennettuja valokuvia ja tiedostoja, etten ole hennonnut miettiä hänestä luopumista. Kaveria ei jätetä!

Nyt ikä alkaa kuitenkin painaa kovalevyä, ja hän on alkanut osoittamaan halukkuutta jäädä eläkkeelle. Varhaiseläkkeelle! Dementiakin näyttää mahdolliselta. Pelkään, että menetän yhteiset muistomme ja tietomme hetkenä minä hyvänsä. Enää en jaksa lykkiä pappaa eteenpäin mäessä! Pakko se on myöntää, tarvitsen uuden läppärin!

Ongelma vain on se, etten tiedä läppäreistä oikein mitään! Olen aina ostanut sen kivan keskihintaisen läppärin, jota myyjä on suositellut. Jonkun, jossa on sopivan kokoinen näyttö, tarpeeksi muistia ja hyvä näytönohjain. Jonkun, joka on näyttänyt hyvältä :D Siispä kysynkin teiltä, arvon lukijat ja ystävät, mitä konetta te käytätte tai suosittelette? Löytyykö Macia vai HP:tä, ja mitä ei missään nimessä kannata ostaa? 

Asus Zenbook ruusukultaisena miellyttää silmää! Kuva Verkkokauppa.com

Tarvitsen siis apuanne! Toiveissa olisi ketterä kone, joka kestää bloggaamisen ja ahkeran Netflixin tuijottelun. Sellainen, missä on hyvä näyttö! Plussaa olisi, jos kone olisi kevyt :) Ihan maltaita en ole valmis maksamaan, ja macin käyttöä en jaksaisi opetella :D Olen kiitollinen kaikista vinkeistä ja kommenteista!

 

Köpöttelen papparaisen kanssa käsikynkkää eteenpäin hitaasti ja epävarmasti siihen saakka, kunnes nuorempi ja ketterämpi saadaan tilalle! Toiveikasta torstaita, tyypit!

 

 

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Hihkuin innosta, kun lähetti soitti ovikelloa, ja ojensi minulle paketin, jossa lähettäjänä komeili Olympus! Ja katsokaa, mitä sieltä paljastui!

Hetki sitten kirjoittelin kameralukkuhaaveistani. Keräsin yhteen oikeasti kauniita kameralaukkuja. Niitä ei nimittäin ole tarjolla ihan joka kaupassa! Kameralaukut ovat yleensä käytännöllisiä, mutta melko rumia, eikä niitä tee mieli käyttää! Eivät sovi ainakaan omaan tyyliini! Olenkin (vähän riskialttiisti) kanniskellut Olympuksen E-PL7-kameraani käsilaukussa. 

Nyt voin uuden kauniin kameralaukun onnellisena omistajana luvata, etten enää raahaa kameraani käsilaukussa! Sain tämän hurmaavan Olympuksen Leather Collectionin olkalaukun sävyssä Just Nude Olympukselta! Suuret kiitokset siis Olympuksen suuntaan!Laukku on älyttömän kaunis, eikö?

Olympus on vastannut aina vain kasvavan valokuvaharrastajien kutsuun, ja suunnitellut nahkaisen kameralaukun, jota myös naiset haluavat käyttää! Laukku huokuu eleganttia tyyliä, mutta on myös käytännöllinen. Itseäni eniten (ulkonäön lisäksi) ilahduttaa laukun pieni koko! Se ei kamerankaan kanssa tunnu ollenkaan painavalta olalla. Laukku on juuri sopivan kokoinen, sillä siihen mahtuu hyvin kameran lisäksi kaksi objektiivia sekä vara-akku. Kaikki kauniisti omille paikoilleen. Pienen kameran etu on, että laukunkaan ei tarvitse olla suuri reppu!

Kamera -postaukseni ovat edelleen blogini suosituimpien postausten joukossa, ja Google Analytics kertoo niissä vierailevan lukijoita päivittäin. Jos sinua kiinnostaa, millaisella kalustolla kuvaan, niin kamerakalustostani kirjoitin täällä. Ja jos mietit, minkä kameran hankkisit, niin kameravertailua E-PL7:n ja uudemman E-PL8:n välillä tein täällä.

Tätä laukkua on saatavana myös mustana. Huomasin, että Verkkokauppa.comissa on aika huikea ale, jossa tämän olkalaukun saa alennettuun hintaan sekä Olympuksen clutch-laukun (useassa eri sävyssä) alle vitosella!

Löytyykö sulta kameralaukkua? Mitä tykkäät tästä olkalaukusta?

Iloista tiistaita! Tässä postauksessa vilahtikin jo tuo syystakkini, joka pääsee seuraavaksi esittelyyn :)

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Aina ei ehdi tai jaksa laittaa sitä terveellisintä ruokaa pitkän kaavan kautta ja parhaista tuoreista raaka-aineista. Joskus täytyy saada ruokaa nopeasti. Kun pää lyö tyhjää, ovat kaikki uudet arkiruokavinkit on tervetulleita. Tässä olisikin siis helppo, nopea ja maistuva arkiruokaresepti, joka uppoaa koko perheelle (myös sille nirsolle kaksivuotiaalle). 

Tämä tonnikalapasta chili-tomaattikastikkeella on hieman tulinen, mutta niin herkullinen, että näyttää maistuvan ainakin meidän taaperolle! Ruuan valmistumiseen menee vain se aika, mitä pastan keittäminen vaatii, eli noin 12 minuuttia. Lämmittää muuten ihanasti sunnuntai-iltana, kun ollaan ulkoiltu tuntitolkulla! Meiltä löytyy yleensä aina kaapista ainekset tähän ruokaan, joten tämä valmistui käden käänteessä. 

Tee näin:

- Valitse haluamaasi pastaa, ja laita sitä sopiva määrä kiehumaan. Tähän reseptiin sopii mielestäni parhaiten "simpukkapasta" eli gnocchi, sillä kastike täyttää herkullisesti simpukat :)

- Sillä aikaa kun pasta kiehuu kypsäksi, laita Lidlin Arrabbiata-pastakastike toiseen kattilaan kuumentumaan tonnikalan kanssa. Tähän voi toki käyttää itse valitsemaansa pastakastiketta, tai jos aikaa on, niin keitellä oman kastikkeen tomaattimurskasta, mutta meiltä löytyy tuota Lidlin kastiketta kaapista aina muutama tölkki, sillä se vaan on niin hyvää!

- Kun pasta on kypsää, asettele lautaselle pastaa, ja kauho päälle kastiketta. Halutessasi raasta päälle täyteläistä cheddar-juustoa! Jos tuoreita yrttejä löytyy, niin basilika sopii tähän mainiosti!

Ja sitten ei muuta kuin perhe pöydän ääreen ja nauttimaan! Suloisen tulista ja maistuvaa!

Kävimme eilen Wemmi-markkinoilla, josta tuo Jukolan Aito cheddar on ostettu. Voin kyllä lämmöllä suositella, on todella hyvää!

Mikä on sun arjen pelastus, eli nopea arkiruoka? Vinkkejä saa laittaa kommenttiboksiin! Kiinnostaisiko teitä nopeaa arkiruokaa -postaussarja?

Mainiota maanantaita!

Share

Ladataan...
Minnean muruja

Eilen saimme vieraaksemme siskon perheineen. Jee! Ja siskolla oli mukana ihania tuliaisia, nimittäin tämä kuvassa näkyvä Verson Puodin Kesäisenä yönä-nimisestä kankaasta ommeltu tunika sekä pojalle paita (Aarrekidin kankaasta). Melkoinen itseoppinut ompeluvelho tuo sisko! Vai mitä sanotte tästä tunikasta?

Tunika tehtiin mun toiveiden mukaan, ja halusin 3/4-hihat sekä hieman pallomaisen helman. Oli jännittävää tilata kangas vain verkkokaupan kuvaa katselemalla, tietämättä, miltä se näyttää luonnossa tai tunikana. Valinta osui kyllä aivan nappiin! Kangas on tosi kaunis tummanharmaa, jossa on vaaleamman harmaata, mustaa sekä puuteriroosaa/nudea. Sisko teki itselleen samanlaisen, joten ollaan tunikasamikset :)

Nämä kukkaiset kuvat minusta nappasi sisko, samalla kun kävimme kauppareissulla. Voi, kun olisi aina mahdollisuus käydä siskon kanssa kuvaamassa ja humputtelemassa! Päällä tunikan lisäksi mustat leggingsit (muistaakseni H&M) sekä Skopunktenin  nilkkurit. 

Samalla reissulla otimme kuvat myös uudesta takista, joten siitäkin on tulossa kuvia ensi viikolla! Olipa muuten harvinaisen vaikeaa löytää sopivaa takkia! Huh, meinasi jo epätoivo iskeä! Mutta takkisaagasta lisää ensi viikolla!

Miten sun viikonloppu meni? Löytyykö muita ompelukoneen ääressä viihtyviä! Mitä tykkäät tästä Kesäisenä yönä-kankaasta?

Leppoisaa sunnuntaita!

Share

Pages