Kaunis ihminen, nainen

Mummo piti lähes loppuun asti mätsääviä (ja tietsy nahkaisia) kenkiä ja laukkuja, käytti vain Diorin tai Lancômen meikkivoidetta ja tsekkasi että värilliset helmikorvakorut ja kaulakorut ovat ulos lähdettäessä samaa paria. Niitä koristi elegantit timantit. Permis otettiin vakimestassa tasavälein ja luomivärejä päivitettiin Stokkan kosmetiikkatiskeillä. Hameet ja prässätyt housut yhdisteltiin jakkuihin ja silkkipusakoihin, joita useimmiten koristi rintaneula tai yleisötapahtumaan osallistujan nimikyltti (mummo ei todellakaan elänyt neljän seinän sisällä).

Oli aika lamaannuttavaa, kun mummo ekan kerran haisi pahalle.

Yhdessä me ei koskaan puhuttu kauneudesta eikä sen enempää korostettu nätteyttä. Mummo piti siisteyttä ja huolenpitoa itsestäänselvyytenä. Mummo ei myöskään tiennyt mitä on tälläytyminen, koska piti mielestään vain yksinkertaisesti huolta itsestään. Se tehtiin omalla tyylillä ja kunnioituksesta muihin. Jostain sisäänrakennetun estetiikan pakottavasta voimasta kai myös. Ja ilosta. Ei se ollut sen kummempaa.

Ja taivas paratkoon, siinäkin se oli oikeassa. Mummo. Oikeassa niin monessa asiassa.

Kauneuteen ei tarvitse muuta kuin välinpitoa ja kunnioitusta itseään kohtaan. Ja vähän ehkä keskikivoja geenejä. 

kuvat Pinterestistäni (uuh suomen sija- ja omistusmuodot <3 )

Kommentit

No nimenomaan! Kun huolehtii itsestään, se riittää. Suosittelen aina panostamaan omaan luontaiseen kauneuteensa ja sen hoitoon, sillä sehän on kaiken pohja. Jos se on kunnossa, ei tarvita enää mitään poppaskonsteja iltaa varten! ;)

mikihara

Näinpä Evis, se on myös paras omanarvontunnon pohja ja sitä enemmän mitä iäkkäämmäksi käy. :)

Julian (Ei varmistettu)

Aivan oikein. Itsestään huolehtiva ihminen arvostaa itseään ja muita. Tälläinen ihminen on kaunis ilman niitä niin kutsuttuja kauneusgeenejäkään. Hassua vaan, kaikille itsestään huolehtimen ei ole itsestäänselvyys. Eikä kaikki ymmärrä, että se olisi huomaavaisuutta toisia kohtaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oih, tuollainen kun joskus olisi. Siis isoäitisi kaltainen. Oma isoäitini eli lapsena hyvinkin köyhästi, mutta kävi koulua ja teki töitä miehensä kanssa, ja omat muistikuvani heidän asunnostaan ja vaatteistaan ovat yhdellä sanalla "tyylikäs". En tiedä, huolehtiko mummini ulkonäöstään ja myös koruistaan siksi, että oli sen ajan ihminen, köyhistä oloista tai luonteeltaan sellainen.
En tiedä, onko oma hälläväliä -tyylini kasvatuksen tulosta, johtuuko omasta aikakaudestani vai onko se vain laiskuutta. Haluaisin silti olla ihminen, jonka vaatteet ovat laadukkaat ja kauniit, joka jaksaa laittaa kevyen meikin kasvoille aamuisin ja joka tuoksuu aina hyvälle, vaikkei ehkä kovin voimakkaasti.

Lankaan hampaani iltaisin harjauksen yhteydessä, ja matkallekin pyrin ottamaan sähköhammasharjan. Ilman deodoranttia ei voi matkaan lähteä, ja jos se pettää, häpeän itseni maan rakoon. Mutta että jaksaisin levittää kasvovoidetta säännöllisesti tai vartalovoidetta? Että jaksaisin katsoa jo illalla, että vaatteet ja korut ovat valmiina, ettei vaan tule lähdettyä matkaan/töihin kiireessä?

Lets face it, olen laiska wannabee-tyylikäs. Jos on peruspuhdas, olen kuitenkin mielestäni riittävän huomaavainen muita kohtaan. Se loppu olisi vain itseäni varten.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.