Mauri Kunnaksen Hui Kauhistus!

Yksi parhaita lastenkirjoja omasta lapsuudestani on Mauri Kunnaksen Hui Kauhistus!. Se oli ainoita pelottavia juttuja mitä sai luvan kanssa lukea (tai katsoa). Parasta oli tietty jos isi tai äiti luki ääneen ja sai rauhassa etsiä kuvasta pikkulakanoihin kääriytyneitä haamuja tai varjoihin piiloutuneita lepakoita. Kuvissa on loputtomiiiin etsittävää ja niistä välittyy edelleen ihan oma hyisevän hauska tunnelma. Ja hei kuka tekee lumimies-haamu-muumiokirjan? Lapsille? Kaheksankytluvulla? Olenko vanhanaikainen vai onko tämä ollut nerokkaan rohkeaa?

Kirjassa kuvat toimittaa jännityksen mutta teksti kuitenkin takaa turvallisuuden. Jokainen tarina loppuu onnellisesti ja hahmot on ihan hilarious.

Kunnaksen koirakirjoja en ole koskaan lukenut, tämä yksi luvalla pelottava kirja taisi jäädä ainoaksi Maurin kosketuspinnaksi. Eikä haittaa. Niistä mäkikoirista tulee jotenkin mieleen Unikkokuosi ja Stenvallin ankat ja mitänäitäon. Mutta ehkä rohkaistun vielä joskus.

Kaikkein ihanin luku on edelleen se missä on Kreivin kipeät kulmahampaat. Ehehhehee! Kun ensin niin reteän vampyrismikreivin pitääkin ottaa saikkua pelottelusta ja ressu vaikeroi vastaanotolla kohtaloaan, en voinut olla vetämättä yhtäläisyyksiä mieheeni.

Huumori ei koskaan kuole- eikä ilmeisesti muutu. Menin naimisiin lapsuuteni höhlön hammaskreivin kanssa. Se on tossa kannessa, katsokaa vaikka.