Satuja lapsille
Tekisi mieli vouhkata Phelpseistä, mutta en tahdo vouhkata, en tahdo vouhkata... koska ne tekisi juuri niin. Tahtoisin silti pelastaa edes ne pienet lapset. Tekisi mieli silittää niitä päähän ja sanoa että itkekää vaan, mutta en uskaltaisi koska ne lätkäisis mua kyltillä päähän.
Yhyy!
http://yle.fi/ohjelmat/1273888
Mutta jotta tuosta ravisuttavasta dokumentista ei jäisi päähän pelkät synkät ajatukset, keskitän huomioni yhteen suloiseen, hyvien muistojen hivelemään ja läpeensä hyvään löytöön jonka tein toissaviikolla antikvariaatti-liikkeestä yhdellä eurolla- nimittäin Tenavakerhon Satukirjaan! Aito aarre vuodelta -78!
Tätä me luettiin iloisesti läpi koko kahdeksankytluvun. Voi muistoja... Tänään voisin pyytää iltasaduksi jommankumman lemppareistani: Vattumato tai Karhun kalanpyynti.
Semmoisen tarinan jälkeen nukahtaa järkyttyneinkin aikuinen rauhaisaan ja turvalliseen tuhinaan.
Kommentit
Jos ei lapsena saa kuulla satuja, menettää jotain! Olen kuitenkin nähnyt, että aikuisenakin voi löytää satujen maailman. Ihana Vattumato! Entäs sitten Myyrä???
Tai Iso Jänis ja Pieni Jänis? Siinä on järkyn hyvä loppu!
Sadut on niiin tarinankerronnan kermaa, kaikessa ihanassa yksinkertaisuudessaan. Ja ihan totta että se on yksi iso ilon maailma jota ei ole koskaan liian myöhäistä löytää. :)
Oih! Legendaarinen!! <3
Joo Phelpsit nähty ja järkytytty. Mua ahdistaa että ne tälläkin hetkellä elää totta kamalaa elämäänsä tuolla jossain. Ja ne lapset, ne lapset...
Mutta toi kirja näyttää ihanalta! Mulle tuntematon, mutta varmasti oisin sitä lapsena rakastanu.
Keskustele