Ladataan...
MIRA CARI

Heippa! Toivottavasti teillä on ollut kiva maanantai! Missasin upean auringonpaisteen eilen, joten korjasin potin tänään ja olin menossa koko päivän. Takana on mieleenpainuva päivä. Matka tuntemattomaan, josta selvisimme turvallisesti kotiin.

 

Ystäväni Joonas on saanut vapaat kädet suunnitella kampaamolle kaiken mikä liittyy kukkiin. Luotan asian mielelläni ihmisen käsiin kenellä on sen suhteen silmää, rakkautta ja ideoita. Lähdimme tänään sitten etsimään ruukkuja. Päädyimme (ei niin) suoraa tietä Vantaalle ja tämäkin reissu lopulta johti Adidas-outletin kautta ties minne kauppoihin. Saldo ruukkujen suhteen on tasan nolla ja mukaan tarttui kaikkea aivan muuta. Kuinkas muutenkaan :D Neljä tuntia myöhemmin ajoimme takaisin Helsinkiin, mahat täynnä kiinalaista ja Joonaksella kainalossa uusi verskantakki ruukkujen sijaan. Maailman hauskin ruukkujen metsästysreissu ikinä. Läppä lensi hieman liian ronskisti ja sen kyllä tiedostimme molemmat. Jos jatkamme samaa rataa niin meillä töissä jatketaan leikkokukilla istutuksien sijaan vielä monta kuukautta. Eikä siinä mitään, sillä yksi asia mitä rakastan, on kukat kuin kukat! Niistä ruusut ovat aina ihania, mutta tällä hetkellä suosikkini on joku kaunis ja pelkistetty kimppu. Ensimmäisenä tulee mieleen eukalyptus.

 

Joku aika sitten vaatekaapistani oli vaikea löytää yhtään mitään, sillä kaikki tuntui olevan pelkkää mustaa. Nykyään pukeudun paljon värikkäämmin, mutta tänään päivään toi väriä vaatteiden sijaan seura. Joonas piti huolen siitä, että vatsassa tuntui samalta kuin ohjatulla tunnilla, joka olisi ollut sekoitus jotain crossfit-treeniä ja loputonta naurukohtausta. Seikkailu oli yhtä suurta vitsiä jo ensi kohtaamisesta asti, joten en oikeastaan voinutkaan odottaa yhtään sen vähempää. Ajomatka Vantaalle koostui pitkälti U-käännöksistä ja hetkistä jolloin pyörimme liikenneympyröissä kuin mikäkin hyrrä. Syyttäisinkö tästä omia ajotaitojani vai ihanaa kartturiani. Fifty-sixty. Pusu Joonakselle ihanasta päivästä. Päivän kruunasi pieni juoksulenkki auringonlaskun aikaan. Ilma oli raikas, seura hyvää ja olihan super kaunista. Tekisi mieli mennä jo unille, mutta nauran vielä hetken päivän hölmöilyjä. Kukkaista viikkoa!

 

Takki - Tiger of Sweden

Vyö - Louis Vuitton

Laukku - Tory Burch

Farkut - Gina Tricot

Kengät - Pepe Jeans

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
MIRA CARI

Tinderissä joku kysyi mikä oli uudenvuodenlupaukseni. Heitin homman heti vitsiksi ja kerroin luvanneeni olla pettämättä poikaystävääni. Olipa hauska vitsi, onhan kyseessä deittiappi, eikä minulla ole poikaystävää. Korjasin kyllä. Pahoittelut kaikille ketkä joutuu kestämään sarkastista huulenheittoani.

En yleensä tee uudenvuodenlupauksia ja näin tapahtuessaan, se olisi varmasti jotain ympäripyöreää. Valitsisin siis normaalisti jotain millä ei ole merkitystä muistaako sitä edes enää tammikuun toisella viikolla. Kyseinen avauslause sai kuitenkin pohdiskelemaan asiaa ja päätin tehdä poikkeuksen. Mietin mikä olisi asia missä haluaisin olla parempi. Monessakin, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Haluan olla parempi ystävä. Siispä tänä vuonna lupaan pitää ystävyyssuhteistani niiden ansaitsemaa parempaa huolta. 

Tiedän kyllä, ettei se tarkoita  a) sitä että kaikkien kanssa ollaan tekemisissä päivittäin, eikä b) sitä että edes viikoittain. Sitä se voi kuitenkin tarkoittaa, että kysytään hieman useammin kuulumisia. Lähetetään randomisti viesti ja toivotetaan hyvää keskiviikkoa. Kehutaan kun hän näyttää hyvältä tai suurimpana kaikista, kun tavataan niin keskitytään siihen hetkeen. Joskus olisi ihanaa, että saisi joihinkin hetkiin oman kuplan mitä maailman meno ei voi häiritä. Se ei taida olla mahdollista, mutta ensimmäinen askel voisi olla se, että puhelimen siirtäisi syrjään.

Muutaman päivän takainen ystävänpäivä saa aikaan vihlaisun sydämestä, sillä tiedostan miten huono ystävä olen ollut. Sitä selittää helposti kaiken hektisyydellä ja liialla kiireellä. Haluan tehdä tässä asiassa U-käännöksen. Tekosyyt saavat loppua ennen kuin aika.

Joillekkin ystävyyssuhteet jotka tulee jo lapsuudesta on jotenkin super erityisiä ja niihin ollaan jääty jopa jumiin niin, ettei mahdollisuuttakaan uusille ystävyyssuhteille anneta. Olen muuttunut ihmisenä rutkasti ajoista jolloin opettelin ajamaan pyörää apupyörillä. Tuntuisi tyhmältä pitää kynsin hampain kiinni ihmisistä jotka silloin sattui leikkimään samalla pihalla, muttei tänä päivänä löydetä mitään muuta yhdistävää tekijää. Heidän kanssaan on kiva muistella niitä samoja vanhoja juttuja, mutta siihen se melkeinpä jää. Omalla kohdallani nämä myöhemmällä iällä elämääni tulleet ystävyyssuhteet ovat niitä erityisiä. Heistä muodostuu perhe, jonka olen itse valinnut. Nyt on pay back time kaikesta siitä, mitä nämä ihmiset ovat minulle antaneet ja joutuneet kestämään. Frendit, ootteko valmiita? Ai niin, yks juttu. Ilmoittakaa ennen Mira- yliannostusta..please. :D 

Selän takana on nyt viikonloppu joka huipentui kymmenen tunnin yöuniin. En muista koska olisin onnistunut sellaisessa suorituksessa. Toki voi olla että eilisellä after work hulluttelulla oli osuutta asiaan, mutta who knows. Toinen selitys asialle voisi olla se, että olen herännyt melkein joka päivä poraamiseen kello seitsemän aamulla. Syynä tälle on putkiremontti, jonka piti olla valmis seitsemäntoista päivää sitten. Tiedättehän remontit ja aikataulut..

Kuulin huhuja että ulkona on ollut pirun kaunis päivä. Oletteko päässeet nauttimaan siitä? Itse pelasin kortit vähän erilailla ja keitin vasta aamukahvit... Iisiä sunnuntaita! 

xx

Share
Ladataan...

Ladataan...
MIRA CARI

Minä ja helppo muutto ei ilmeisesti mahduta samaan lauseeseen. Jos sohva ei mahtunut purkamatta uuteen asuntoon, niin se on vielä pientä. Ihana design sohva lojuu nyt työpaikan takahuoneessa ja itse suuntasin Ikeaan. Kyseisessä tavaratalossa on se hyvä puoli, että yksi sohva tulee noin sadassaviidessäkymmenessä osassa ja tässä tapauksessa se tarkoitti sitä, että vältin nosturin tilaamisen ja sohvaa ei tarvinnut suunnata sisään ikkunan kautta. 

Näihin päiviin on mahtunut jos jonkin näköistä sattumaa. Tiedän nyt myös miltä tuntuu kun on ruuvaamassa viimeisiä ruuveja juuri ostamaansa keittiönpöytään. Ennen vihoviimeistä kiristystä vilkaiset ruuvipussiin ja huomaat ettei pussi olekkaan tyhjä. Sitä palaa alkuun, irrottaa kaikki ne kuusikymmentä ruuvia ja aloittaa alusta. Kun pöytä vihdoin seisoo omilla jaloillaan sitä huomaa kuinka kulmaruuvit koristaa pöydän päällystä. Niistä jokainen kauniisti omilla paikoillaan, mutta puolisenttiä liian syvällä. Juuri siinä kohtaa mihin asettelet haarukan ja veitsen lautasen viereen. Nyt niiden vieressä on vielä ruuvinpää. Nättiä :D En siis suosittele repäisemään kauppalistalappua ohjekirjasta, tai oikaisemaan ohjeissa, vaikken sitä tahallisesti tehnytkään. Tähän asiaan ei ole enää mitään lisättävää, enkä mielelläni haluaisi palata siihen miten hukkasin juuri ostamani lampun. Jätinkö sen kassahihnalle vai minne. Sitä tarina ei kerro, eikä se kerro minne yksi koko muuttolaatikko täynnä keittiötarvikkeita, ruokailuvälineet mukaan lukien on hävinnyt.. Hypätäänkö saman tien seuraavaan aiheeseen.

Muuton jälkeen kroppaani koristaa nyt toistakymmentä mustelmaa, kynnet ovat riekaleina ja kädet täynnä paperihaavoja. Kun tavarat on paikoillaan, en pysty peitellä hymyäni. Chillailen sohvalla ja nauran kaikkea sitä säätöä ja ylimääräistä sekoilua, mitä muutaman viikon sisällä on tapahtunut. Kotini ei ole vielä valmis, mutta plussaa on se, ettei se muistuta enää Ikean noutovarastoa. Ajatukset harhailee ja mietin missä mun kuuluisi olla nyt. Vastauskin on selvä, juuri tässä ja täällä. Todistamassa rakkautta ensi silmäyksellä, kotikaupunkini Helsingin kanssa. Ihanaa maanantaita! 

Share
Ladataan...

Pages