Ladataan...
MIRA CARI

Viimeiset viikot ovat olleet kieltämättä raskaita. Yrityksen laajentaminen pakotti siirtämään henkilökohtaisen elämän sotkut syrjään ja keskittymään töihin. Kun maa jalkojen alla huojuu, huomaa ketä kuuluu pitää lähellä ja ketä ei. Aikataulu oli ennätyskireä, enkä olisi selviytynyt ilman läheisteni apua. 

Työskentelemme nyt uusissa tiloissa. Hullua miten onnellinen asiasta olen. Hassulla tavalla kaikki ikävät tapahtumat sattui juuri oikeaan saumaan, jos näin edes voi sanoa. Todellisuudessa en olisi voinut olla missään muualla näinä päivinä. Kiitos niille ketkä ovat seisseet rinnallani. xx

Share
Ladataan...

Ladataan...
MIRA CARI

Joutuessaan keskelle vihan hurrikaania on vaikea ajatella selkeästi, saati toimia. Myönnän rehellisesti kirjoittaneeni edellisen postaukseni valtavassa tunnekuohussa. Se oli kuitenkin välttämätöntä itseni kannalta, sillä kirjoittaminen oli tapani käsitellä asiaa. Kolikossa on aina kaksi puolta ja kirjoituksen lukeneet saivat vain murto-osan toisesta. Ajattelin asian olevan hyvin mustavalkoinen, mutta myöhemmin tajusin ettei asia välttämättä ole niin. Tunsin oloni petetyksi, mutta halusin kuitenkin ymmärtää toista osapuolta. Sen mahdollistamiseksi olisi oltava niin aikuinen kuin kypsä. Antaa toiselle mahdollisuus selittää asiat. Onneksi tein näin. Vuorokausi avasi asioita enemmän kuin suhde kokonaisuudessaan. Asia mikä harmittaa on se, ettemme pystyneet siihen aikaisemmin. Miksi ensin täytyy kuolla, tunteakseen olevansa elossa? Näin kävi suhteellemme. 

Edelleen tuntuu siltä, että sain iskun vasten kasvojani. En silti tunne enää vihaa ja näin jälkeenpäin voin hymyssä suin muistella niitä hyviä hetkiä, jotka suhde elämääni toi. Nyt täytyy vain hyväksyä se fakta, että kaikki ihmiset eivät ole tulleet elämääni jäädäkseen. Jollain sairaalla tavalla olen onnellinen, että jouduin kokemaan tämän kaiken. Kiitos ikävien asioiden löysin liekin palavaan intohimooni. Keskityn taas niihin asioihin joista itse saan nautintoa. Päiviini mahtuu kyllä surullisia hetkiä, mutta niin kuin sanoin viha on poissa. Olen varma että vielä tulee se päivä, kun ruoka maistuu taas samalta kuin ennen. 

Olen kiitollinen jokaisesta tsemppiviestistä joita olen saanut. Tuntuu että niistä jokainen on tullut juuri silloin, kun olen sitä eniten tarvinnut. Kiitos. xx 

Share

Ladataan...
MIRA CARI

Tässä kohtaa olen tuijottanut ruutua yli puolituntia miettien miten tämän muotoilisi kauniisti. Kaunista siitä ei saa joten faktat faktana. Jenkkityylinen nanosekunttiakin nopeampi avoliittoni jäi vuoteen 2017 kaikessa kuukauden komeudessaan. Syy hiljaisuuteeni johtuu siitä, että olen tarvinnut itselleni aikaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olen prosessoinut asiaa ja vasta näin jälkikäteen huomaan miten hukassa olen ollut, halunnut onnistua jossain mitä todellisuudessa ei ole edes olemassa. Saadessani vahvistuksen epäilyksilleni tuntui siltä kuin elämältäni olisi tippunut pohja. Laitoin parisuhteen edelle, laiminlyöden oman elämäni luopumalla minulle tärkeistä asioista. Rakkaus ei voi olla niin mustavalkoista että vain toinen luopuu tai oikeastaan ei rakkauden kuulu tuntua luopumiselta. Huomasin, miten elin parisuhteessa joka oli kaikkea muuta, kuin sitä mitä suhteelta haluan. En vain halunnut epäonnistua jälleenkerran, joten pakoilin totuutta. Onneksi p**** löytyy lumen alta ja tulin tietoiseksi avopuolisoni kaksoiselämästä. Kyseisen asian keskellä on vaikea repiä huumoria, mutta yhtä nopeasti kun pakkasin elämäni Bemariin ja kaasutin Turkuun, palasin takaisin Helsinkiin. 

Nyt olen valmis katsomaan totuutta silmiin ja myrskyn laannuttua pääni sisällä ymmärrän vihdoin, että sen sijaan että itseltäni olisi viety asioita, tuntuu että hyvät asiat löytävät luokseni. Tiedän että ihminen voi muuttua, olenhan itsekin tehnyt valtavia virheitä. Tahto asian maaliin viemiseksi täytyy kuitenkin löytyä itseltä. Kun luottamuksen menettää lopullisesti, on mahdoton saada asioita ennalleen. Luottamus on tärkeintä enkä pystyisi elämään ihmisen kanssa, jos Pariisiinkin mentäessä pitäisi pelätä yrittääkö avopuoliso mahdollisesti ensimmäistä ranskatarta vai tuikkaisiko hän sukupuolielimensä mahdollisesti Eiffeltorniin. Päätin minimoida riskit ja tehdä nimenvaihdoksen lippuihin.
 
En oikeastaan edes voi kysyä miksi juuri minulle kävi näin, sillä peiliin katsoessa muistan hyvin menneisyyden virheen. Virheen josta päätin oppia jo kymmenen vuotta sitten. Sitä saa mitä tilaa, toivottavasti tilit ovat nyt tasan.  Jos jotain tiedän niin sen, etten koskaan tule langettamaan samaa kohtaloa kenellekään.
 
On luonnollista, että elän tunteideni kanssa vahvaa vuoristorataa, tuntien kaikkea ilosta suruun ja naurusta vihaan. Tulevaisuuden kannalta haluan suhteen joka toimii kaasuna jarrun sijaan. Näin ollen aloitan siis vuoden 2018 itsenäisesti mutten suinkaan yksin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en tunne olevani yksinäinen. Hetken päästä tämäkin farssi jo varmasti naurattaa.

M

Share
Ladataan...

Pages