Ladataan...

 

Viimeiset pari viikkoa on olleet aikamoista haipakkaa töiden puolesta ja siellä on tullut vietettyä lähes joka päivä aikaa kirjaimellisesti aamusta iltaan. Stressiä ja kiirettä on ollut ilmassa enemmän kuin on terveellistä. Bloginkin kirjoittaminen on joutunut tästä syystä pakotetulle tauolle. 

Pääsiäisen vapaat ja niitä edeltävä ylimääräinen vapaapäivä eivät siis omalla kohdallani olisi voineet osua parempaan saumaan. Ensimmäisenä vapaapäivänäni minulle nousi kuume, jonka tulkitsin kehoni kehoituksena lepoon. 

Ja sitä olenkin viime päivät tehnyt: nukkunut pitkiä yöunia, vetänyt päikkäreitä, lukenut yhden kirjan loppuun, suunnittelut kesän lomamatkaa (Kroatiaan, ihanaa!) ja katsellut Netflixistä Gothamin kolmannen tuotantokauden. Ja ollut täysin toimettomana ja vain antanut ajatusten virrata. 

Toimettomuus ja ajatusten virta on saanut aikaan myös oivalluksia. Tylsistymisenhän sanotaan olevan oiva alusta luovuudelle. 

Ja tästä päästäänkin oivallukseen numero yksi. Pelkäsin ennen kuollakseni tylsyyttä, hiljaisuutta ja toimettomuutta, koska se tarkoittaisi, että joutuisin kuulemaan mitä päässäni liikkuu. Nykyisin olen melko sinut ajatusteni kanssa ja pystyn oikeasti olemaan välillä täydessä hiljaisuudessa tekemättä mitään. Meditoinnista on siis todella ollut hyötyä. Mieleen juolahtaa edelleen välillä ahdistavia ajatuksia, mutta se on ihan okei. Tiedän niiden tulevan ja menevän ja etteivät ne voi satuttaa minua. Ymmärrän, ettei murehtiminen muuta mitään eikä se ainakaan tee asioita paremmaksi. Siihenkin sorrun joskus, mutta pystyn ankkuroimaan ajatukseni hengitykseeni ja pysäyttämään ikävien ajatusten kierteen. 

Oivallus numero kaksi: pieneltä tuntuvat asiat osoittautuvat usein merkityksellisimmiksi. Vaikka töissä on ollut viime aikoina kiireistä ja stressaavaa, olen myös päässyt tekemään suhteellisen siistejä juttuja työni kautta, kuten matkalle Lontooseen. Ajattelin etukäteen, että nähtävyydet ja muu tulisi olemaan matkan suola. Parhaaksi muistoksi matkalta jäi kuitenkin kun törmäsimme kadulla räppäriin, joka myi omia levyjään. Hänellä oli mukanaan kuulokkeet, joista hänen musiikkiaan sai kuunnella. Jäimme kuuntelemaan ja ostimme häneltä myös levyn kannattaaksemme. Musiikki oli tosi hyvää ja tyyppi ihana. Kohtaamiset, kokemukset ja pienet asiat, ne ovat elämässä usein parhaita juttuja. Ja useimmiten täysin ilmaisia. 

Oivallus numero kolme. Kun vain viitsii katsoa, maailmassa on pieniä, mielettömän kauniita yksityiskohtia. Esimerkkinä kuvan kahvikupillinen, jonka valmistin itselleni. Yleensä olen tehnyt kyseisen kahvin posliinikuppiin, joten en ole nähnyt tätä aikaisemmin. Kahvin eri osaset muodostivat ihan järkyttävän hienon kuvion. Ja jos tarkasti katsoo, näkee kuinka kermavaahto on alkanut pikku hiljaa valua kerrosten väliin. Kahvikupillisestakin voi nauttia kaikilla aisteilla, jos siihen antaa itselleen luvan ja pysähtyy hetkeksi. 

Oivallus numero neljä: en vain yksinkertaisesti osaa enää shoppailla päättömästi. Enkä sen puoleen saa siitä enää juuri mitään nautintoa. Kävimme Lontoossa Primarkissa. Jos paikka ei ole tuttu, se on valtava vaatekauppa, josta saa esimerkiksi 10 punnalla farkut. Eli halvalla. Aiemmin olisin saanut tuhlattua kaikki rahani siellä. Nyt kiertely tuntui väkinäiseltä. Mielessäni pyöri kaksi asiaa a) miten nämä vaatteet on tuotettu, että ne voivat olla näin halpoja? ja b) tarvitsenko oikeasti jotain ja voisinko löytää sen jostain muualta eettisemmin ja ekologisemmin? Minulle mieluisampi paikka oli Camden Town, jonne sain helposti hurahtamaan pari, kolme tuntia. Halparoinakojut olivat löytäneet tiensä sinnekin, mutta pidemmälle kävellessä löytyivät käsityöläisten ja pienyrittäjien pöydät. Sieltä ostin ihanan kauluspaidan nepalilaiselta myyjältä, joka oli itse suunnitellut tuotteet. Lisäksi ne olivat orgaanisesta materiaalista elikkäs hampusta valmistettuja. On ihanaa kun voi ostaa suoraan tekijältä itseltään - Support the Artist. 

Oivallus numero viisi: alan kirjoittaa päiväkirjaa. Elämä ja työ voi olla aika ajoin stressaavaa ja hektistä (kuten viime aikoina), ja ainakin itselläni silloin työt kulkeutuvat mielessäni ja henkisesti kotiin. Olen aikaisemmin kirjoittanut iltaisin ajatukseni ylös ja ulos mielestäni ja se on tuntunut auttavan. Jostain syystä kuitenkin lopetin sen jossain kohtaa, mutta nyt koen, että on aika alkaa kirjoittaa jälleen. Blogikin toimii tähän kanavana, mutta tänne ei ehkä kirjoitella niitä typerimpiä, pikkumaisia suututuksen aiheita. 

Tästä kirjoituksesta tuli nyt näköjään hyvä kuvaus viime päivistä: epäloogisesti etenevää ajatuksen virtaa. Mutta se on ihan okei. 

Rakkaudella

Miss Minidation

Ladataan...

"Kaiken varalta ja varmuuden vuoksi. Ei sitä tiedä, koska tätä tarvitaan." 

Monestako tavarasta kotonasi ajattelet näin? Koska olet oikeasti viimeksi sitä tarvinnut? Haluaisitko päästä eroon näistä tavaroista, mutta "varmuuden vuoksi" ajattelu estää sen? 

Tässä postauksessa annan vinkkejä siihen, miten varmuuden vuoksi -tavaroista luopuminen on helpompaa. Olen itsekin ollut tällainen kaiken varalta tyyppi, joten tiedän, ettei se aina ole ihan yksinkertaista. Nämä tavarat kuitenkin usein vievät turhaan tilaa kodissamme ja kuluttavat aikaamme järjestelyn ja ylläpidon muodossa. 

Koska olet viimeksi tarvinnut sitä? Kuten jo alussa kysyinkin. Onko siitä kulunut viikko, kuukausi, vuosi vai vuosia? Ole rehellinen itsellesi. Määrittele itsellesi aika, jonka jälkeen esineen voi todeta tarpeettomaksi. Itselläni tämä aika on kuukausi. Kausiluontoisissa tavaroissa, kuten talviurheiluvälineet, otan huomioon koko kauden ja myös sään. Jos sää on ollut otollinen ja minulla on ollut siihen mahdollisuus, enkä silti ole käynyt luistelemassa, en luultavasti tee sitä seuraavanakaan talvena. 

Tee "ehkä" -laatikko. Tähän laatikkoon laitat ne tavarat, joita uskot tarvitsevasi joskus, mutta et ole varma koska olet käyttänyt niitä viimeksi. Tai et ole muuten vain halukas luopumaan niistä, vaikka tietäisit, koska "varmuuden vuoksi". Määrittele ehkä-laatikolle aika, jonka jälkeen siellä olevat tavarat poistuvat kotoasi jos niitä ei ole tarvittu. Aika voi olla esimerkiksi sama kuin edellisessä kohdassa määrittelemäsi. 

Mieti valmiiksi, miten hävität tavarat. Vietkö jotain kierrätykseen? Tunnetko jonkun joka tarvitsisi tavaraa? Voisiko sen lahjoittaa jollekin järjestölle tai hyväntekeväisyyteen? Varaatko kirppispöydän vai myytkö Facebook-kirppiksellä? Mieti, mikä on sinulle kätevintä ja miten saat tavarat kuljetettua paikkaan X. Pidä mielessä myös ekologisuus! On paljon helpompaa luopua tavarasta, jos tiedät mitä niille tapahtuu ja suunnitelma on valmis. Minä olen lähes kaiken lahjoittanut tai antanut, mistä olen luopunut. Monet järjestöt ottavat mielellään usein vastaan hyväkuntoista tavaraa ja Facebookin kautta löytyy ihmisiä, joilla tavaralle on tarvetta. Antamalla jotakin sitä tarvitsevalle, saa myös itselleen hyvän mielen. :) 

Mitä jos tarvitsenkin tavaraa, josta olen jo luopunut? No, sitten tarvitset ja joudut korvaamaan sen. Itselleni näin ei ole käynyt kertaakaan viimeisen kolmen vuoden aikana. Jos sinua kuitenkin huolettaa tämä, kannattaa miettiä valmiiksi mitä se maksaisi ja mistä sen saisi JOS joutuisit korvaamaan sen. Voin kyllä melkein taata, ettei tätä tule käymään, mutta näin saat mielenrauhan. 

Miksi? Miksi pidät kiinni tavaroista, joita et tarvitse? Luovatko ne turvaa? Pelkäätkö, ettet pysty korvaamaan niitä jos tarvitsetkin niitä yllättäen? Syyn selvittäminen tarpeettoman tavaran säilyttämiselle on hyvä miettiä. Tämä voi olla pidempi prosessi, mutta se on luopumisen kannalta tärkeää. Kun ymmärrät miksi pidät kiinni, on helpompaa luopua, sillä tarve kiinni pitämiselle saattaa ymmärryksen myötä kadota kokonaan. 

Sitten vielä perustavaa laatua oleva kysymys: miksi haluat luopua tavarasta? Eli mikä on tavoitteesi? Tämä kysymys toimii pohjana koko minimalistiselle elämäntyylille. Netistä löytyy paljon hyviä ohjeita tavoitteiden laatimiseen, jos se tuntuu haastavalta. Esimerkiksi Goal Mapping eli tavoitekartta on toiminut omalla kohdallani. Minun päätavoitteeni minimalismissa on onnellinen arki, jonka alle kuuluu pienempiä tavoitteita, jotka taas auttavat päätavoitteen saavuttamisessa. Pidä tämä tavoite mielessäsi, kun tavarasta luopuminen tuntuu vaikealta. 

Tavarasta luopuminen saattaa tuntua äkkiseltään siltä, että vain varakas ihminen voi tehdä niin. Haluan kuitenkin tässä kohtaa muistuttaa, että olen viimeisen kolmen vuoden ajan ollut opiskelija ja saanut palkkaa vain satunnaisesti. Mieheni on käynyt töissä koko ajan, mutta hän ei vedä sieltä mitään hirveää tiliä vaan reilusti alle mediaanin. Nykyisin olen itsekin töissä ja tienaan suunnilleen saman verran.

Edes pienituloinen ei tarvitse kahdeksaa samankokoista kattilaa

Toivottavasti vinkeistäni on sinulle apua! Onko sinulla hyviä vinkkejä tavarasta luopumiseen? Millaiset tavarat sinulle ovat vaikeimpia luopua?

Rakkaudella

Miss Minidation

Ladataan...

Hei ja tervetuloa meidän kotiin! Tämän kuvapitoisen postauksen ideana on antaa hieman kuvaa siitä, miten me elellään ja näyttää minun tulkintani minimalismista. 

Kuten jo ensimmäisessä postauksessani totesin, kotini ei näytä  stereotyyppiseltä minimalistin kodilta. Meillä ei ole kiiltävää valkoista pintaa ja tyhjiä seiniä juurikaan. Se ei yksinkertaisesti ole tyyliämme. Plus asutan tätä kotia ei-minimalistin kanssa, joten jonkin verran kompromisseja on tehty. En esimerkiksi koske mieheni tavaroihin lainkaan, vaan hän luopuu niistä itse jos on luopuakseen. 

Tiedän myös, että suurin osa minimalisteista tykkää laittaa tavarat kaappeihin piiloon. Minun logiikkani on hieman erilainen. Ajattelen, että jos tavara pitää laittaa kaappiin, se on joko a) ruma, b) tarpeeton tai c) kumpaakin edellä mainituista. Esimerkiksi siivousvälineet ovat tarpeellisia, mutta eivät usein niin kauniita, että niitä tekisi mieli katsella päivästä toiseen. Siispä minulla on lähes kaikki mitä omistan esillä. Suosin erilaisia tarjottimia ja koreja, joissa niitä säilyttää = helppoa siivota. Tietenkin tähän (niin kuin elämässä yleensä) on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Minusta siis "poissa silmistä" on yhtä kuin "poissa mielestä", joka ei ole hyvä juttu. Montako kertaa sinä olet siivonnut jonkun sotkun pois kaappiin, kun on tullut vieraita ja unohtanut sen sitten? Ajatellut, että hoidat sen myöhemmin ja se on kävellyt vastaan seuraavan kevätsiivouksen yhteydessä? Niinpä. 

Minulle on siis olennaisempaa se, mitä kaapeissa on (tai oikeastaan ei ole). Kaapit ovat ovat jonkun paholaisen kätyrin keksintöä, joissa säilytellä tarpeetonta roinaa niin kuin sitä ei olisi olemassa. Jos saisin päättää, kodissamme olisi vain avohyllyjä ja ehkä pari kaappia, kuten roskis- ja siivouskaapit. 

Mutta enivei, aloitetaanpas kierros vaikkapa vieras/harraste/minun vaatehuoneestani. Tämä on yksi suosikkihuoneistani. Mielestäni täällä on hyvä tunnelma ja tasapaino. 

Tämä toimittaa joskus myös kotitoimiston virkaa, kun teen töitä etänä. Ajattelen sisustusta aika paljon myös KonMarin "spark joy" ajatuksen kautta. Lähes kaikki mitä kodissamme näet, ovat sellaisia, joiden kohdalla on kysytty kysymys "tuottaako se minulle iloa?". Kaikkeen tätä kysymystä ei voi mielestäni soveltaa, mutta sisustuksessa se toimii hyvin. Tässä huoneessa on myös hyvät malliesimerkit meidän kaapeista. 

Viimeinen kaappi tulee tyhjenemään kokonaan lähiaikoina tuuletinta lukuunottamatta. Urheiluvälineet ovat lähes järjestään mieheni, joten niihin kajoaminen on ehdoton nou nou. 

Siirrytään seuraavaksi makuuhuoneeseen. 

Tämä on ehkä selkeästi minimalistisin huone kodissamme ja mielestäni se toimii hyvin näin. Kaapeissa on mieheni vaatteet sekä lakanat ja pyyhkeet. Meillä on kaksi settiä lakanoita, joita vaihtelemme vuorotellen. Sekä käsi- että  kylpypyyhkeitä on kolme paria. Ja ei, ne eivät ole ikinä loppuneet kesken. Ne riittävät hyvin kahdelle hengelle, jos pyykkiä pesee kerran viikossa. 

Täältä siirrymme käytävään/eteiseen. 

Sama meno jatkuu. Kaikki kirjat, joita omistamme, ovat tuossa. Sisustuksessa tykkään yhdistellä uutta ja vanhaa. Lisäksi meillä on muutamia mieheni itse tekemiä kalusteita, kuten kuvassa näkyvä lipasto ja taulun kehys. Käytävän varrelta löytyvät kylpyhuone ja wc, mutta palatkaamme niihin jossain myöhäisemmässä episodissa.

Pääsemmekin tätä kautta kierroksen viimeiseen huoneeseen, yhdistettyyn keittiöön ja olohuoneeseen. Kutsutaanko sitä sitten tupakeittiöksi? En tiedä. 

Täällä on selkeästi eniten tavaraa, mutta täällä vietetään myös eniten aikaa. Olemme molemmat kovia pelaamaan ja intoilemme sarjoista, joten meiltä löytyy pieni peleihin ja sarjoihin liittyvä kokoelma olohuoneestamme. Keittiössä oleva "baaritiski" on myös mieheni omin kätösin tekemä. 

Mutta tämän näköinen on meidän versiomme minimalismista; asioita, jotka ovat tärkeitä ja rakkaita ja/tai tarpeellisia, sekä mahdollisimman tyhjiä kaappeja. 

Noudatamme kotonamme "1 sisään, 2 ulos periaatetta". Eli jos tuomme kotiimme yhden tavaran, kahden tulee lähteä. Näin pidämme huolta siitä, että kaapit pysyvät vastaisuudessakin tyhjinä ja ympäristö viihtyisänä (sen lisäksi, että ostokäyttäytyminen on muutoinkin muuttunut, duh).

Siihen, että kotimme on nyt sellainen kuin on, on tehty työtä kolmisen vuotta declutteringin muodossa. Ja olen kyllä itse ylpeä saavutuksesta. Olemme luopuneet näiden vuosien aikana miltei 70% tavaroistamme. Ehkä joitakin huoneita voisi pelkistää vielä reilummalla kädellä eikä oikeastaan ikinä elämässä voi olla valmis, mutta aion nyt ainakin hetkisen nauttia työni tuloksista ja elämästä. Se taisi kuitenkin olla koko homman pointti?

Rakkaudella

Miss Minidation

Pages