27

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

Täytin perjantaina kaksikymmentä seitsemän vuotta.

Olen yläasteikäisestä saakka odottanut juuri tätä ikää. En muista odottaneeni edes täysi-ikäistymistä samalla intensiteetillä.

En osaa tarkalleen sanoa miksi näin on.

En lapsena suunnitellut mitä minulla missäkin iässä olisi; en kaavaillut eläväni matkalaukkuelämää suurkaupunkien hotelleissa tai viettäväni keskiviikkoaamuja antaen kaksosille vauhtia uudislähiön karusellissa. Häitä kyllä suunnittelin; minulla olisi korkkiruuvikiharat ja iso pitsinen tylli ja kävelisimme kerrostalojen välissä olevaa asfalttitietä naapurin lasten heitellessä puskista nyhdettyjä valkoisia kukkia. Niitä kukkia joita ei tavallisesti saanut nyhtää. Sulhaseksi halusin Sonicin - tosin pikku hiljaa kävi ilmi etten voi naida videopelihahmoa. Niinpä jätin suunnittelut sikseen.

 

 

 

 

 

En ole vuosiin juhlinut syntymäpäiviäni. En pidä juhlien keskipisteenä olemisesta - se synnyttää rintalastan alle sellaisen epämääräisenä pamppailevan kiitollisuudenvelan kaikkia paikalle saapuneita kohtaan. Sellaisen joka ei haihdu kiittelemällä, vaan tarttuu jokaiseen hiljaiseen hetkeen ja varmistelee että onhan kaikilla kivaa.  R a s k a s t a.

Tätä ikävuotta halusin kuitenkin juhlistaa ihan jo pelkästään sen äärimmilleen virittyneen odotusarvonkin vuoksi. Niinpä päädyin lopulta juhlimaan kolme päivää putkeen.

Kivalta kuulostavat kotibileet muodostuvat painajaiseksi ihmiselle joka ei leivo, laula, koristele tai kokkaa, joten lähipiiri otti tilanteen haltuunsa ja juhlitti torstaista lauantaihin - kukin vuorollaan ja tyylillään. Torstaina nostettiin shampanjalasit ilmaan (unohdin saamani lahjan ravintolapöytään), perjantaina minut vietiin yllätyskeikalle (josta todistusaineistona minulla on jostain syystä Elastisen omistuskirjoitus), lauantaina keräännyimme ystäväni asuntoon, jossa teimme yksissä tuumin ruokaa. Tarkoittaen käytännössä sitä, että minä istuin keittiönpöydän ääressä valitsemassa soittolistan parhaimmat biisit ja syömässä konvehteja, kun osaavammat kokkailivat.

Olin käynyt laittamassa hiukseni päivemmällä, mutta kiitos vaakasateen ja hirmutuulen, illan tullen hienosta kiharakampauksesta oli jäljellä vain ohimoille liistaantunut ananastukka - juhlapäivän iltaan mennessä näytin kultaan dipatulta VilleGallelta. Katselin itseäni peilistä ja yritin epätoivon vallassa pöyhiä tikkusuoria geelisuortuvia, turhaan. Muiden juhlijoiden kierrellessä asiaa (no eeeei se nyt niiin paha ole...), repesimme lopulta kaikki nauramaan. Ihan kaamea. Niinpä otin ohjakset omiin käsiini ja painelin kesken juhlien suihkuun, pesin tukan ja aloitin alusta. Sillä siitähän elämässäkin on lopulta kyse. Uusista aluista päivienkin keskellä.

Äitini lähetti kakun, ystävät tekivät illan, eikä syvässä kiitollisuudessani ollut lainkaan velan tuntua.

 

 

 

 

Hetki sitten ystäväni tokaisi ohimennen, että olen menneen vuoden aikana puhjennut kukkaan. Ollakseni rehellinen, on se aika ajoin tuntunut kaikelta muulta kuin kukkimiselta. Mutta saan ajatuksesta kiinni.

Ensimmäistä kertaa vuosiin asiat ovat tolallaan. Vähän levällään - niin kuin aina - mutta lähempänä, käden ulottuvilla. Ainaisen epävarmuuden sijaan odotan tulevaisuutta mielenkiinnolla; en toinen silmä puoliksi suljettuna. Ja mikä tärkeintä: en halua olla vielä siellä. Pitkästä, pitkästä aikaa juuri tässä on hyvä. Niin työhommissa kuin kodinkin nurkissa puhaltavat kuitenkin jo uudenlaiset tuulet. Vähitellen kasvavat, eteenpäin työntävät voimat.

Jotain on tapahtumassa, ehkä, ken tietää. Sellainen tunne minulla on. Kauan kaivattu alku on käsillä - minun tehtäväkseni jää vain pysyä mukana.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Ja universumi nauraa

Niin tunnistan tämän: "...varmistelee että onhan kaikilla kivaa.  R a s k a s t a."

Samalla sitä tulee tarkkailleeksi itseään, että olenhan nyt luonteva, enkä teeskentele. Juu, en viihdy juhlien keskipisteenä. Mutta koristella tykkään ja kokata. Pienet juhlatkin olen joskus onnistunut järjestämään, ihan itse.

Kivaa, että oli onnistuneet bileet. Kuulostaa siltä, että sulla on hienoja ystäviä :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahah, just tuo OLENHAN NYT OIKEASTI LÄSNÄ ENKÄ VAIN OLE OLEVINANI. Itsereflektio-juhlat.

Nämä olivat hyvin pienet juhlat, alle kymmenen ihmistä. Kuusi, jos oikein laskin. Juuri sopiva määrä, jotta jokainen ehtii puhua. Ja kyllä, kuulostelit oikein: minulla on todella hienoja ystäviä. Rakkaita.

Kiitos ihanasta kommentistasi.

Iiro
Aina jonon viimeinen

Onnea Laura, ja sauhutkoon kynä jatkossa samaan malliin!

Bonarina vielä itsellä noissa kutsuissa: "En kyllä viiti laittaa ketään muuttamaan suunnitelmia itseni takia, joten ei viiti mitään kutsuja järjestää. Kokisivat kuitenkin vaan velvollisuudeksi tulla."

Joskus tosin oon miettinyt, että järjestäisin keikan missä soittaisi bändit viimeisen kymmenen vuoden ajalta joissa ei enää itse soita ja jättäisin kertomatta niiden olevan synttärini. Tosin ei keikoilla kukaan kesäisin käy, hah.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kii-tos Iiro!

Hahah, joo! ''Ne ei vaan kehtaa sanoa että ei, säälistä tulevat.'' Ja siten kun miettii itse kuinka monta kertaa on lähtenyt oman ystävänsä juhliin tuollaisella asenteella. Nolla.

Bändikeikkahommelihan olisi just hyvä! Ja todellakin käy. Huippu idea.

Boo (Ei varmistettu)

Ihanaa, mahtavaa, upeaa!

Täytän 27 huhtikuutta. En malta odottaa.

Kuin elämässä ois vuosi vuodelta enemmän taikaa. Vaikeampaakin on, tavallaan, mutta antoisampaa ja taikaisempaa yhtä kaikki.

Luku 27 merkkaa mulle myös Janis Joplinia ja Jimi Hendrixiä, mun ikuisia rock-rakkauksia.

Onnea vielä!

Laura T.
Missä olet Laura?

Huhtikuun lapset ovat ihania - tunnen monta monituista.

Elämässä on vuosi vuodelta enemmän kerrostumia, mennyttä ja aina vähän vähemmän tulevaa. Se ei ole surullista, se on ihanan lohdullista. Pinta-ala ehkä pienenee, mutta tarttumapintaa tulee enemmän. Se on hienointa.

Rokkari-ikä odottaa siis sinuakin! Kiitos ja onnea jo nyt Boo!

Kaima (Ei varmistettu)

Onnea Laura!

Yksi internetin vedenpitävistä testeistä juuri kertoi henkisen ikäni olevan 27, eli samoissa aalloissa surffataan! Tää tuntuu hyvältä iältä, paljon paremmalta kun se toinen.

Laura T.
Missä olet Laura?

Intternetti on aina, aina oikeassa. Tämä aalto on paras aalto!

saarah
visual diary

En muista omasta 27 -vuodesta mitään merkittävää. Se vaan meni. Juhlissa RAKASTAN olla keskipisteenä, voisin juhlia itseäni vaikka kolme kertaa vuodessa. 

Mutta silti samaistuin tähän tekstiin <3 

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihanaa että joku rakastaa! Itsehän kysyn puolisoltani joka ikisen kuukauden neljäs päivä että arvaa mikä päivä tänään on - X kuukautta Lauran syntymäpäivään -päivä! Että ehkä meikässäkin sitten jotain keskipisteyttä on...

Pus!

Mimosa.
Mimosa

Syvä samaistuminen. Osasit kiteyttää niin hyvin ton miksi niitä synttäreitä on nii vaikea juhlia. 

Mulla tuli 27 täytee pari viikkoo sitten. Olin eka vähän blaah koska 26 tuntui jotenkin paremmalta luvulta. 27 ei oo viel 30 mut ei myöskää 25 vaan jotain siltä väliltä. 

Mutta siiten hoksasin että pääsen vihdoin oikeasti laulamaan 

"Do you remember back when we were 26? I used to feel like I was so much older. Do you remember how I used to reminisce and look back on what I should have done? Isn't that absurd? And now that I'm older, I feel much younger than back then and somehow it seems my soul's at ease. I know that there's still a day to seize."

Laura T.
Missä olet Laura?

Oh, mitkä lyriikat. Pysäyttävää.

 

Räyhälä
Räyhälä

Paljon onnea 27-vuotiaalle!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitti Räyhis! (Teki mieli kirjoittaa Räyskä, mutta en sitten uskaltanut. Siinä on vähän liikaa sellaista räkättirastaan ja lähiöbaarin sekoitusta.)

Räyhälä
Räyhälä

Hahah, on mua kutsuttu myös Räikäksi ja Räykyksi, niin Räyskä mahtuu ihan hyvin mukaan :)

annam_
anna k.

Paljon onnea syntymäpäivien johdosta! Keskipisteenä oleminen on mullekin vaikeaa, ja siksi juhlia ei oikein tulekaan järjestettyä. Vaikka periaatteessa tykkäisin kyllä ideoida juhlia.. Ah tätä ristiriitaisuutta! :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos anna! Juhlien ikuinen ristiriitaisuus, piinaavaa.

Mia K.

kaksikymmentäseitsemän. 

Siinä on jotain enemmän. 2 ja 7. Kaksihan on parin-luku ja seitsemän taivaan-luku :) ja, kun ne yhdistää, tulee 9. Se tarkoittaa yhdeltä osalta juuri uuden kynnyksellä olemista! 

Onnen neliapiloita satoja toivon

uniin

öihin

aamuun.

ja

jokaiselle sormelle, kämmenelle. 

 

Onnea Laura :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi ihana Mia. Kiitos, jälleen kerran. Tämä oli todella kaunis kommentti.

Ilana

Ihan myöhässä, mutta sitäkin enemmän onnea! Ystäväsi kuulostavat ihanilta :) (Luen usein seuraamani Lilyn blogit aamulla sängyssä ja sitten unohdan kommentoida, kun en viitsi räplätä puhelimella. Huono käytäntö!)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Ilanaiseni, kiitos! Ystävät ovat ihania, kaikki he. Pus.

Lauralaura (Ei varmistettu)

Hohooooi!
Oon kaima+syntynyt samana vuonna+syntymäpäivä tässä samaisessa kuussa. !
Paljon onnea! :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kuin myös Laura! Hyvä me!

Kommentoi

Ladataan...