Aamu, jona tajusin olevani Muumipappa

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

Eräänä aamuna seisoin astiakaappini edessä ja tuijotin särmää mukiristöä. Minulla on tapana valita kuppi päivän olotilan mukaan, joten keittiössä käydään usein aamutuimaan pientä pohdiskelua. Hitaille päiville valitsen Nuuskamuikkusen, helteillä valitsen kesäkupin delfiinikuvioineen. Omistan noin kymmenen muumikuppia, sillä 15-vuotias Laura ajatteli että parempi kerätä kapiot ja astiat hyvissä ajoin odottamaan, että sitten kolmekymppisenä voin juoda kahvini arvokkaista Arabian muumeista. No, niin. Ihan kiva ajatus. 15-vuotiaalta.

Siinä seistessäni minulle kuitenkin valkeni jotain muumien todellisesta luonteesta. Ja jotain oleellista omastani. Tajusin eläneeni hienoisessa valheessa koko aikuisikäni. Nimittäin. On olemassa perimmäinen suomalainen kysymys, johon jokainen maassa asuva joutuu vastaamaan. Se ei koske siviilisäätyä, tai lasten lukumäärää. Ei utele asepalveluksesta tai aikaisemmista luottamustehtävistä. Se on kysymys, jonka vastaus kertoo meistä enemmän kuin kaikki nämä yhteensä.

Mikä muumi olisit?

Tuossa aamuisessa hetkessä tajusin, että olin vastannut kysymykseen miettimättä. Mumissut vastauksen miellyttääkseni kysyjää. Vastauksiani ovat olleet Niiskuneiti (koska neiti), Muumimamma (koska...mamma) ja Aliisa (no siinä on jo hieman perää, sillä taikojen tekeminen ja kaunis kaulariipus).

Ensinnäkin, en mitenkään voisi täyttää Muumimamman näkymättömiä saappaita, sillä en osaa laittaa ruokaa. No niin, nyt se on sanottu. Keitän hillojen sijasta kahvia, ja pannukakkujen paistamisesta vastaa joku aivan muu. Niiskuneidillä ja minulla on kyllä yhdistävät tekijänsä: romanttisuus ja toiveet pitkistä silmäripsistä. Mutta siinä missä Niiskuneiti odottaa Muumipeikon tai muun paikalle sattuneen sankarin urotöitä, minä suihkin jo kaukana horisontissa. Aliisalla ja minulla on kyllä paljonkin yhteistä (kuten metsän läpi juokseminen, ja tahto tehdä muille hyvää), mutta todellinen muumiminäni löytyy kirjoituspöydän takaa, hatun alta. Tuona aamuna minulle valkeni, kuka laakson asukkaista on todellinen sielunveljeni.

Minussa on paljon Nuuskamuikkusta, mutta todellisuudessa olen Muumipappa.

Meillä molemmilla on palava rakkaus mereen ja urotekoihin. Me papan kanssa olemme intohimoisia tarinankertojia ja avarakatseisia retkikunnan johtajia. Sulkeudumme molempainen omaan huoneeseemme, jonka lattiaa peittävät palloiksi rypistetyt tarinanalut, ja ikkunasta kajastaa luonnonvalo. Kirjoitamme muistelmia ja ryhdymme päätä pahkaa uusiin projekteihin, joista emme kerro muille. Työskentelemme hiljaisuudessa, mutta juhlapöydässä nousemme puhumaan. Muiden kaivatessa kannustusta, heitämme ilmoille elämänviisauksia, jotka tuntuvat juuri siihen hetkeen räätälöidyiltä, mutta jotka saattavat kumoutua seuraavan aallon iskeytyessa laivan kokkaan.

Asia annettiin minulle kuin merkkinä jostain, sillä seisoessani yövaatteissani hiljaa keittiössä, minut valtasi täydentymisen tunne. Olin löytänyt paikkani suomalaisuuden kartastolla. Minä olen Muumipappa.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Oranssinen

Hei Muumipappa!

Muumikuppi mielialamittarina täälläkin - myös pöytää kattaessa..jos puoliso ärsyttää, saa hän mörkö- tai poliisimestarikupin, mutta jos rakkaus kukoistaa, katetaan hänelle rakkausmuumit.

t. PikkuMyy

Laura T.
Missä olet Laura?

Moi Myy! Hahhah, mahtavaa kommunikointia aamukahvipöydässä. Mieheni juo kahvinsa mieluiten muumimammakupista. Tämä johtuu kuulemma kupin yllättävästä kuvioinnista: toisella puolella mamma asettelee rauhallisesti marjoja koriin, toisella puolella hän heittää raivokkaasti lumi(?)palloa.

Hertta
Lilou's Crush

Meitsi on Nipsu. Siitä ei taida voida olla kovin ylpeä tai täydentynyt :D Terkut sinne :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Nipsu on hyvä. Yllättävä, mutta hyvä! Vain harva uskaltaa näyttää pelkonsa (ja rakkautensa ruokaan) niin reilusti kuin itse Nipsu. Terkkuja!

Hertta
Lilou's Crush

Hih, totta -ja kaikkeen kiiltävään ;) AARTEISIIN :D

Laura T.
Missä olet Laura?

Ametistit!!

Kommentoi

Ladataan...