Aamuin sitä, illoin tätä

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Kirjan vuosi vähän niinku meni. Noh.

Kirjavuosi oli tasainen kuin neljäs luokka; ei suuria veret seisauttaneita kokemuksia - lähinnä perushyvää, kahvin kanssa nieltävää iltapäivälukemista. Luin pitkälti kirjoja jotka kaikki ovat jo lukeneet: muutaman vuoden takaista Härköstä, Pulkkisen ensimmäisen (vihdoin) ja Hotakaisen viimeisimmän. Suurta hehkutusta saanutta Haruki Murakamia yritin, mutta jokin kerronnassa nikotteli. Tai tarinassa, en muista. Taidan yrittää uudestaan tänä keväänä.

Tuntemattoman sotilaankin luin, onneksi. Käymästämme keskustelusta rohkaistuneena pyyhin mielestäni yläasteen äidinkielenluokan pulpetteihin kaiverretut kirosanat ja marssin kirjastoon. Luin ja rakastin. Kirjoitin lempivirkkeitäni ylös ja mietin onko kaikki sanottava sittenkin jo sanottu. Joistain kirjoista tulee sellainen tunne.

Viime juhannuksen alla kävelin kirjakauppaan ja ostin lähes 900-sivuisen Tiklin. Ensin sen piti olla kesäkirja, sitten puolivuotinen projekti, mutta jossain vaiheessa marraskuuta tajusin, että kirjasta on kovaa vauhtia tulossa vuoden mittainen rupeama. Viivyttelylle on kerrankin hyvä syy: kirjan kerronta on niin kaunista ja tiheää, että olen nähnyt parhaaksi lukea sen rinnalla muutakin.

Tällä hetkellä yöpöytäni välittömässä läheisyydessä notkuu matkalaukku ja erinäisiä tavaratorneja muuttolaatikoita odottamassa. Kaiken kaaoksen keskellä Tikli pysyy, mutta muut yöpöydällä seilaavat kirjat vaihtuvat verkkaaseen tahtiin. Tikliä luen iltaisin, Oneironia aamuisin. Aivojen ollessa valjastettuina pitkälti muuttoa koskeviin päätöksiin (minkälainen ruokapöytä, mistä pesukone, mihin työpiste) on hyvä minimoida hetkeksi kaikki muu valitsemista vaativa. Aamuisin tartun kovakantiseen, iltaisin nukahdan pokkari vatsalla.

Mitä siellä luetaan?

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Millie's
LAISKA SUNNUNTAI

Oon ollut Murakamin ihailija jo vuosia, mutta jotenkin mulla on jäänyt se Murakamin 'IQ84' jatkuvasti kesken. Sen sijaan Sputnik rakastettuni ja Norwegian Wood on semmoisia kirjoja, joissa se tarina kulkee paremmin ja sitä huomaa uppoutuneensa niihin tuntikausiksi. :) 

Mitäs Murakamin kirjaa ite luit? :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Ehkäpä siis kokeilen Sputnikia tai Norwegian woodia seuraavaksi. Värittömän miehen vaellusvuodet ei vaan lähtenyt. Tai lähti, mutta myös jäi.

Helmi K
sivulauseita

Sputnik ja Norweigian Wood ovat ihania, lämpimiä, viiltäviä ja tosia.

Mulla on lukulistalla on seuraavaksi Bea Usman Naparetki ja Franzenin Purity ja Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta. Tikli on asustanut yöpöydällä kohta vuoden, Knausgårdin Taisteluni on ikuisuusprojekti johon yhä uskon.

Mutta ihan ensin Itkosen Anna minun rakastaa enemmän uusintakierroksella ennen jatko-osan ilmestymistä.

Niin paljon luettavaa, niin vähän aikaa, mutta ei se mitään, pääasia että kirjoja riittää.

Karuselli

​Onko Itkosen kirjaan tulossa jatko-osa?! Suhteeni hänen muihin teoksiinsa ei ole aivan mutkaton, mutta Anna minun rakastaa enemmän on kyllä tosi lähellä sydäntä. Olipa ilouutinen tämä!

Metsästä törähtää

Kokeile, eivät kaikki Murakamit ole hyviä. Lue Sputnik-rakastettuni.

Kesken on Lundbergin Jää. Se on niin hyvä, että säästän sitä. Se on yksi niistä kirjoista, joita ei tee mieli lukea loppuun, koska sitten se on loppu. Pidän kirjan vanhanaikaisesta kerronnasta, siitä, että se rakentuu tarinan varaan. 

Muuta viime aikoina luettua eli joulun tienoilta tähän päivään.

Nainen junassa. Kehuttu mutta en pitänyt. No, ei huonokaan, mutta ei missään tapauksessa maineensa arvoinen.

Varjopoika. Mainio dekkari, dekkariksi syvä. Enemmän kuin pelkkä rikostarina.

Joka yksin kulkee ja Meren hiljaisuudessa. Jungstedtin dekkarit ovat kai Ruotsissa varsin myytyjä. Ne ovat helppolukuisia mutta pinnallisia. Tarina ei oikein vedä, koska se on niin yksiulotteinen, mutta syvenee toki sarjan myötä, koska ihmissuhteet tulevat tutuiksi.

Kesytön. Nuortenkirja. Jokin ihmeellinen teinirakkausihmissusihässäkkä. Ei ole lainkaan minun tyyliäni, mutta luin silti. Kieli on huonoa, mutta kyseessä onkin esikoinen. Suosittelen tutustumaan. Minä pidin alusta, jossa oli teinihöntsää, mutta loppu tökki. Sivuja oli paljon.

Vadelmavenepakolainen. Suosittelen. Ei ehkä hyvä, mutta kirja, joka tarjoaa mahdollisuuden tulla hyvälle mielelle. Minä tulin, naureskelin ja hersyin jälkeenpäinkin. Kuvaus suomalaisesta, joka tahtoo pakkomielteisesti ruotsalaiseksi.

Koutokeino, kylmä kosto. Suosittelen lämpimästi. Saamelaisalueelle sijoittuva dekkari. Instituutiot ja järjestäytynyt yhteiskunta vastaan heimoyhteiskunta. Pienen paikkakunnan ja vähemmistön näkökulmaa. Vaeltajalle hieno tunnelma, naispäähenkilö.

Ehkä rakkaus oli totta. Kehuttu, hieno tunnelma, mutta tarina ei vetänyt. Ei kehujensa arvoinen mutta tunnelmansa vuoksi ehdottomasti lukemisen arvoinen.

S.E.C.R.E.T - nautinnon kutsu. Kelvotonta erotiikkaa, täysin kelvotonta. Seksiä voi puolestani kuvata vähemmänkin ronskisti, mutta kyllä nussiminen pitäisi tunnistaa nussimiseksi eikä vain häilyväksi sivujuonteeksi. Minä kuitenkin luen näitä runkatakseni.

Vaimotesti. Hyvän mielen kirja autistista, joka kehittää menetelmän vaimon löytämiseksi. Suosittelen tätäkin hyvän mielen tavoittelemiseen. Helppolukuinen, etenevä, pidetty.

Suojattomat ja Kolibri. Kumpikin Kati Hiekkapellon kirja on suomalaisten dekkareiden parhaimmistoa. Hieno vähemmistönäkökulma, joka ei ole imelä tai puolusteleva mutta ei tuomitsevakaan vaan onnistuu pysymään kuvailevana. Suosittelen, oikein kovasti suosittelen.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos, kiitos, kiitos!

Anumaaria78
Mis(s)Fit

Lasketaanko se, että mä kuuntelen, äänikirjoja siis? Edellinen oli Keplerin Vainooja, seuraavaksi toinen Kepler (luen/kuuntelen väärässä järjestyksessä). Mutta hei, kyllä mä luen muuten paperistakin kirjaa! Carolyn Keenen Dana-tyttöjä nimittäin! Luulen, että loput kommentoijista antaa sulle hieman sivistyneemmät vastaukset ;) 

Laura T.
Missä olet Laura?

Olen kysynyt tätä kysymystä monilta, ja tullut tulokseen että LASKETAAN! Lukeminen ei voi olla vain tekninen suoritus varsinkaan kaunokirjallisuudesta puhuttaessa; se on kokemus. Joten kuunteleminen on aivan hyvä keino siihen.

 

Ouska (Ei varmistettu) http://ajatustenarkisto.blogspot.fi

Laitoin tälle vuodelle tavoitteeksi, että yritän lukea kirjaa joka päivä. Vaikka vaan sivun. Tähän asti mennyt ihan hyvin, vain yksi päivä jäänyt väliin. Nyt on menossa Kjell Westön Isän nimeen, vielä en oo muodostanu siitä mielipidettä. Westön kirjoissa usein juoni ei ole kovinkaan vauhdikas, mutta yhtenä päähenkilönä aina oleva Helsinki on niissä joka kerta jotenkin kovin erityinen ja kaunis.

Laura T.
Missä olet Laura?

Tuo on hyvä tavoite; neuroottiselle luonteelleni ei sovi 30 sivua päivässä -tyyliset tavoitteet. Menee suorittamiseksi ja ilo hukkuu. Vähän joka päivä on hyvä, oikein hyvä.

En ole lukenut yhtään Westöä. Se korjaantunee tänä vuonna. Ehkä suhteeni Helsinkiin tervehtyy kirjojen myötä...

Mae (Ei varmistettu)

Yleensä luen hömppäkirjallisuutta (rakkausromaaneja ja rikosromaaneja) ihan vaan saadakseni ajatukset pois oikeasta maailmasta (ja siitä, että opintojeni puolesta jouduin lukemaan aika paljon vakavaa tekstiä ja kirjallisuuden klassikoita). Poikkeuksena mielestäni Torey Haydenin ja Ursula K. Le Guinin tuotannot. Haydenin kirjoissa aihepiiri on itseäni kiinnostava (erityislapset ja -nuoret) ja Le Guin, huolimatta siitä (vai juuri sen takia?), että kirjansa usein kuuluvat fantasia-/scifigenreen, osuu kommentoinneillaan tosi usein länsimaisen yhteiskunnan ytimeen. Erityisesti Le Guinin Pimeyden vasen käsi oli sellainen kirja, joka kannattaa lukea. Se ottaa kaiken, mitä tiedät maailmasta, siirtää sen puoli milliä johonkin suuntaan ja laskee sen siihen. Muutosta ei välttämättä huomaa heti, mutta se putkahtelee aina välillä esiin.

Nyt en ole pariin vuoteen oikein lukenut mitään loppuun asti, mutta ehkäpä tästä innostuneena avaan tänään taas kirjan. Ehkä yritän kahlata tuon kesken olevan Lady Chatterleyn rakastajan loppuun. Alku oli ainakin kohtuullisen tylsä.

Laura T.
Missä olet Laura?

''Erityisesti Le Guinin Pimeyden vasen käsi oli sellainen kirja, joka kannattaa lukea. Se ottaa kaiken, mitä tiedät maailmasta, siirtää sen puoli milliä johonkin suuntaan ja laskee sen siihen. Muutosta ei välttämättä huomaa heti, mutta se putkahtelee aina välillä esiin.''

Tämä oli ihanan kiehtova, pakko lukea. Kiitos Mae, ja terkkuja!

Mae (Ei varmistettu)

Kerro sitten, oliko kokemuksesi yhtään samanlainen! Kiitokset terkuista ja ois kyl kiva joskus vaikka kahvitella. Ollaan yhteyksissä?

anujohannah (Ei varmistettu) http://anuhaapala.fi

Ihanasti kirjoitettu! Ystäväni suositteli blogiasi joululomalla. Olen tykännyt kovasti ja nyt kommentoin ekaa kertaa. Täällä on siis luettu muun muassa tätä blogia, mutta myös kirjoja. :)

Tällä hetkellä mulla on kesken Sofi Oksasen Norma, jonka joulupukki toi. Olen lukenut suurimman osan Oksasen kirjoista. Tänä vuonna aion lukea häneltä myös Kun kyyhkyset katosivat, jonka sain niin ikään nyt joululahjaksi.

En tiedä, onko Norma sulle tuttu, mutta yhdellä sanalla kuvailtuna se on erilainen. Se tuntuu piristävältä - kirjassa on vaikutteita niin rikos- kuin fantasiakirjallisuudesta - mutta samaan aikaan selvästi väliteokselta. Tykkään kuitenkin Oksasen tavasta kirjoittaa, joten kirjaan on kiva tarttua iltaisin ja se etenee nopeasti.

Kati Hotakaista en ole muuten lukenut lainkaan, mikä tuntuu aika lailla yleissivistyksen puutteelta. Otin tämän vuoden tavoitteeksi lukea 15 kirjaa, joten eiköhän sinne mahdu yksi Hotakainenkin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Moi Anu ja kiva että olet täällä, kiitos kun kommentoit.

Norma näyttäisi kommenttien perusteella olevan lukemisen arvoinen. Väliteokset (tai sellaisilta tuntuvat) ovat kirjoittajan näkökulmasta armollisia, hyviä ja toivoa herättäviä.

Henkireikä oli ensimmäinen Hotakainen jonka luin. En osaa sanoa vielä pidänkö. Ajattelin lukea testiksi toisen ja kolmannenkin - ehkä sitten jo tiedän.

iidami
Bambino

Täällä on Murakamin Colorless Tsukuru Tazaki meneillään ihan loppumetreillä. Tämä valikoitui lukemistoon ihan sattumalta, kun työkaveri tyrkkäsi tämän mulle lainaan. En ole vielä päättänyt, mitä mieltä tästä kirjasta oikein olisi.

Tätä ennen luin Sofi Oksasen Norman, joka oli jotenkin hämmentävä kokemus. Melkein tuntuu, että pitäisi lukea se uudestaan, toisaalta taas mietin, antaisiko toinen kierros mitään uutta. Hmm.

Laura T.
Missä olet Laura?

Samat kelat pyörii Murakamin kanssa: jospa kokeilisin samaa teosta toisen kerran vielä. Mutta sitä ennen tartun varmastikin Sputnikiin. Jospa kirjailijan muiden teosten lukeminen avaisi jotain oleellista ymmärrykseksi. Saa nähdä.

 

 

Mia K.

...mm sun blogia luen ja viisastun ;-)

Laura T.
Missä olet Laura?

Mia sä olet i-ha-na. Kiitos.

Taina – Maaginen realismi

Täällä on kesken Jo Nesbon Verta lumella I. En tavallisesti ole mikään dekkareiden ystävä, mutta aina välillä pitää yrittää lukea jotain sellaista mitä ei muuten lukisi. Otan Nesbon sellaisena pienenä  haasteena. :)

Miltä Oneiron muuten vaikuttaa? Olen kirjaston varausjonossa jossain sijalla 1 600, mutta työkaverini lupasi antaa sen lainaan ensi viikolla, niin pääsenkin ehkä jo seuraavaksi sen kimppuun. Paljon sitä on ainakin kehuttu.

Laura T.
Missä olet Laura?

Alku on...jännä. Mutta kiitos sonajin, nyt luotan entistä enemmän siihen tuntumaan mikä on ollut: edetessään kasvava on tämä teos. Ei alku mikään huono ole, mutta sellainen käynnistelevä. Hieman orientoitumista vaativa sanoisin.

Dekkarit kuuluvat myös kohdallani alueelle, johon harvoin eksyn. Silloin tällöin kuitenkin. Ja niistä voi kirjoittajana oppia juonellisesti paljon!

Taina – Maaginen realismi

Hmm, täytyy sitten yrittää orientoitua oikein. Olen välillä vähän kärsimätön, jos kirja alkaa hitaasti. Kiitos Oneiron-tunnelmista!

tiia_

Mulla on kaksi ikuisuusprojektia, Tikli ja Infinite Jest, joiden rinnalla lueskelen muuta. Viimeksi Forsterin A Room with a View, nyt Wallinin Tutkimusmatkoilla arabien kanssa. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Jee, kivaa että muillakin makailee pöydillä Tikli-projekteja! Kysymys kuuluu: kun kerran on tottunut yhteen ikuisuusprojektiin, millä täyttää Tiklin synnyttämä tyhjiö kun sen aika (ehkä heinäkuussa...) tulee?

tiia_

Uusien ikuisuusprojektien löytäminen ei ole toistaiseksi tuottanut mulle mitään ongelmia. :) Koskaanhan ei voi etukäteen tietää, mistä kirjasta se ikuisuusprojekti tulee. Joskus ne ovat tyypillisiä tiiliskiviä (Alastalon salissa, Odysseus, Kadonnutta aikaa etsimässä) ja toisinaan taas sellaisia kirjoja, jotka pitäisi pystyä hotkimaan päivässä-parissa. 

(Piti muuten minunkin vielä mainita, että Värittömän miehen vaellusvuodet ei ole parhainta Murakamia. Sputnik on mainio, kuten myös Kafka rannalla.)

Laura T.
Missä olet Laura?

Oletko kokeillut Alastalon salissa?  Mahdotonta!

Kafka rannalla odottaa kirjaston varaushyllyssä hakemistaan - päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla heti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi, kun lukisinkin. Musta tuntuu, etten oo viimeseen pariin kolmeen vuoteen lukenut kunnolla lainkaan, jotenkin sellanen fiilis, että yliopisto on imenyt musta halun ja kyvyn lukea romaaneja. Vaikka rakastan kirjoja ja lukemista, nuoruudessa mun lukutahti oli aika huimaava. Kyllä mulla on Sofi Oksasen Puhdistus menossa tällä hetkellä, ollut viimeisen kuukauden ja edelleen mennään alkutekijöissä. Mutta hiljaa hyvä tulee. On se sen verran mielenkiintoiselta vaikuttava teos, että eiköhän se tässä tule luettua, nyt kun vihdoinkin sain sen kirjastosta käsiini :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Olen kuullut tuon ilmiön monilta - itse en lukenut juuri mitään ensimmäisinä yliopistovuosina. Sitä se akatemia tekee ihmiselle!

Lukemisen pariin kannattaa palata sellaisten teosten kautta jotka sytyttävät heti palon jatkaa. Kun alkuun pääsee, niin himmailukin onnistuu helpommin. Kivaa että olet taas tarttunut kirjaan - se on hyväksi sielulle.

Karuselli

Mä sain just päätökseen Oneironin. Nyt tekisi jostain syystä mieli lukea pitkästä aikaa Täällä Pohjantähden alla -trilogia. Olen lukenut varmaan vuoden ajan pelkkiä vahvojen naisten kirjoittamia kirjoja. En tarkoituksella, vaan ihan fiilispohjalta. Nyt aloin kaivata Linnan tarinankerrontaa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Linnan tarinankerronta on kyllä ihan omaa luokkaansa.

Olisiko heittää tiskin alta vinkki hyvästä vahvan naisen teoksesta?

Karuselli

No mä taisin lukea viime vuonna ainakin Katja Ketun Kätilön, Emmi Itärannan Teemestarin kirjan (joka sun pitää lukea pian, jos et ole jo lukenut), Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voin, Zadie Smithin Nimikirjoitusmiehen, Jhumpa Lahirin Tulvaniityn, Pauliina Rauhalan Taivaslaulun ja Elina Hirvosen Kun aika loppuu.

Laura T.
Missä olet Laura?

Teemestarin kirja on laitettu varaukseen. Ja Hirvonen. (Ja pari Murakamia myös.)

Tästä tulee hyvä kirjavuosi.

Minna (Ei varmistettu)

Lukeminen on niin paras stressinpoistaja! Mutta ihmettelen, miten kukaan voi lukea Tikliä ikuisuusprojektina, sehän oli pakko ahmaista, niin koukuttava! :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Sitä se todella on. Tikli on niin yksityiskohtainen, niin elävä. Pelkään sanaähkyä, sitä että unohdan jotain oleellista kun keskityn sanoihin liiaksi. Säästelen, käyn hengittämässä ja palaan taas. Onhan se upea.

MM
Maijan matkassa

Kerrontaa kirjoista, ihanaa!

Minulla on kesken sellainen väliväiheen kirja, johon tartutaan hyvän jälkeen ennen kuin löydetään uusi helmi. En edes muista kirjan nimeä, mutta se täyttää riittää täyttämään tyhjän kirjan tilan yöpöydällä. 

Mutta sitä ennen luin Oksasen Norman. Se oli hämmentävän erilainen, epätodellinen ja kiinnostava. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Alkaa vaikuttaa siltä että Normaan on tartuttava.

Ja joo, joskus on hyvä vain lukea. Liu'uttaa silmiä riveiltä riveille, sivulta toiselle ja antaa tarinan jatkua ilman suurta panosta siihen uppoutumisesta. Lukeminen on myös tekninen nautinto.

kao kao
Kao Kao

Mä luen Agatha Cristietä ja Avotakkaa, terkuin mummo Espoosta

Laura T.
Missä olet Laura?

Mä nukun untuvaiset unitöppöset jalassa ja katselen aamu-tv:tä. T: mummu Tampereelta.

ampsum (Ei varmistettu) https://paisteessaja.wordpress.com

Mäkään en tykännyt Värittömän miehen vaellusvuosista erityisemmin, vaikka Murakami muuten onkin ehdoton lempparini, joten suosittelen minäkin esim. Norwegian Woodia, Kafka on the Strandia tai Sputnikia :) Ja jos ne miellyttää, niin suosittelen ehdottomasti myös 1Q84:ää!

Mä ahkeroin itseni melkein läpi Helmi-kirjastojen Kirjan vuoden lukuhaasteesta viime vuonna ja luin ennätysmäiset 39 kirjaa (ts. enemmän kuin viimeisimmän vähintään viiden vuoden aikana yhteensä..), tänä vuonna voisi vuorostaan ottaa vähän rennommin tuon lukemisen suhteen.. Tällä hetkellä menossa on Gregory David Robertsin Shantaram, joka on valloittavaa luettavaa! Ja kerrankin jopa opiskeluihin liittyvä kirja on niin mielenkiintoinen, että sitä luen huviksenikin, joten nyt siis myös "Economic Geography - a contemporary introduction" majailee ikkunalaudalla sängyn vierellä \o/

Näiden jälkeen haluan jatkaa Millenium-trilogian loppuun luettuani ekan kirjan joululomalla, ja loppuvuoden aikana olisi tavoitteena lukea yksi kirja (edes joku helppolukuinen) myös norjaksi, tanskaksi, saksaksi ja ehkä espanjaksi, jos sen opinnot tässä joskus etenisivät.. Lisäksi enemmän kirjallisuutta maailmalta, viime vuodelta parhaiksi kirjoiksi valikoitui Domnica Radulescun Skymning över Svarta havet, joka sijoittuu 80-luvun Romaniaan, ja Marjane Satrapin sarjakuvakirja (enkä edes ole sarjakuvien ystävä) Persepolis. Kaunokirjallisuudestakin voi oppia niiiin paljon muista kulttuureista, ajattelutavasta ja historiasta! Lisäksi maailmalta löytyy niin hulluja ja ihmeellisiä asioita ja tapahtumia, että välillä niiden rinnalla mielikuvituskin tuntuu kalpenevan - siksi omaelämäkerrat on hurjan kiehtovia :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Onnea huikeasta kirjamäärästä ampsum - melkoinen lista.

Tunnustus: en lue kaunokirjallisuutta englanniksi koskaan. Nuorempana kokeilin, ja jotenkin kieli muuttui ohueksi lasiseinäksi minun ja tarinan välille. Vaikkakin ymmärsin, keskityin kielitekniseen ymmärtämiseen niin, että juoni jäi sivuosaan ja stressaannuin. Ehkä nyt voisin yrittää uudelleen, en tiedä.

Omaelämänkerrat ovat äärimmäisen kiehtovia - toden elementti antaa uskoa elämän tarinallisuuteen. Siihen, että vaikka voimme elää rinnakkaistodellisuuksissa ja luoda niitä, myös tämä missä elämme tuo eteen aivan mielettömiä sattumuksia. Sen kun pitää vain silmät ja korvat auki.

Vierailija (Ei varmistettu)

Murakamia on täälläkin luettu. Ensimmäinen Murakamini oli 1Q84 joka teki mielettömän suuren vaikutuksen, Tykkäsin tosi paljon myös Kafkasta, mutta paljon kehuttu Norwegian Wood ei taas ollut niin paljoa omaan makuuni. Ehkä siinä häiritsi kaikki etukäteishehkutus, tai sitten se oli vaan liian kliseinen teinien kasvutarina tällaiselle kyyniselle kolmekymppiselle :D Ehkä seuraavaksi tartun Sputnikiin muiden kommentoijien suositusten perusteella.

Laura T.
Missä olet Laura?

Minäkin palaan Murakami-asiaan heti kun olen saanut ainakin Kafkan luettua!

M' (Ei varmistettu)

Mulla on meneillään Kamala Lukutauko jo toista vuotta, ja vaikka luenkin jonkun verran, määrä tuntuu entiseen verrattuna pahalta. Mietin onko kyse siitä, että olisin viimein aikuistunut ja kaipaan kirjalta nykyään mielenjäristyksiä, mutta lukutottumukseni soveltuvat enemmänkin viihdyttäviin ja tarinallisiin kirjoihin? Patti Smithin Just Kids nimittäin oikein räjäytti tajunnan, kun lukutaukoa oli kestänyt vuoden verran, mutta sen jälkeen tauko jatkui taas. Miten lukutottumuksiaan voi muuttaa?

Murakami, silloin paljonlukemisen aikakaudella, jätti täälläkin ristiriitaiset fiilikset. Myös vähän omasta syystä: olin aina lukenut Sputnikin nimen ajatusviivalla: "sputnik, rakastettuni", ja mystifioinut noin hienon nimen taakse ihan erilaisen tarinan. Kun kirjassa sitten kävi ilmi, mistä sputnik-rakastetun nimi juonsi juurensa, pettymys oli taattu, vaikkakin täysin itseaiheutettu.

Laura T.
Missä olet Laura?

Lukutottumuksista on joskus pitänytkin kirjoittaa, hyvä kun muistutit M! Luulen, että kyse on loppupeleissä vain päättämisestä ja priorisoinnista.

Patti Smith on lukulistan kärkisijoilla odottelemassa. Niin paljon on hehkutusta saanut osakseen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla loppui Oneiron eilen. Tykkäsin siitä, koska se oli koko ajan kiinnostava ja miellyttävä lukea, mutta ei sillä tavalla koukuttava että TÄÄONPAKKOAHMIAHETI vaan sillä tavalla sopivasti kiehtova, että jännite pysyi mutta samalla tekstin saattoi rauhassa antaa laskeutua tajuntaan pieninä annoksina. Se myös pysyi mielessä lukukertojen välillä joskus päivienkin mittaisia taukoja niin, että oli heti sisällä tekstissä kun otti kirjan käteen, saattoi jatkaa siitä mihin jäi ilman tarvetta selata sivuja taaksepäin. (Esim. Dostojevskin Karamazovin veljeksistä tipahdin aina taukojen aikana kärryiltä ja se jäikin sitten kesken).

Hotakaiseen mä rakastuin Juoksuhaudantiellä, mutta on kohdalle osunut väljähtyneemmän makuisiakin töitä häneltä. Uusinta en ole lukenut. Toinen todella tyydyttävältä lukukokemukselta tuntenut Hotakaisen kirja oli se edellinen, jossa oltiin sairaalassa, mikä se oli? Luonnon laki?

Kadehtin joskus sitä 15-25-vuotiasta itseäni, joka luki ja luki ja luki. Olisi ihana hurmaantua vaikka Shakespearen repliikeistä samalla tavalla kuin silloin. Ei ole nyt suunnitelmissa lukea kuin blogeja ja sanomalehtiä. Jotain helposti omaksuttavaa tietopuolista ehkä, semmosta näin johdat itseäsi ja innostat muita, aikasi riittää ja kaikki on hianoo.

Laura T.
Missä olet Laura?

Todella hyvin kuvailtu Oneiron; sama tunne täällä. Ei ahmittava, mutta äärimmäisen kiinnostava. Unenomainen tapaus johon solahtaa kyllä varsin helposti takaisin.

Ja juuri tämä: päivienkin tauon jälkeen pystyy palaamaan kohtaan johon jäi. Siinä on tavoitetta kirjojen kirjoittajille. Pitää otteessaan ilman sivuja.

Ps. Määkin haluan tietää kuinka aikani riittää ja kaikki on hianoo!

AR (Ei varmistettu)

Loistavasti löytyy kirjoja goodreadsin "want to read" hyllyyn näistä kommenteista :) Aloitin juuri Peter Hoegin Naisen ja apinan. Viime vuonna itselleni eniten iskenyt kirja oli John Irvingin Minä olen monta, suosittelen!

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei mahtavaa, kiva että muutkin innostuvat! Irving lisätty listalle, naps!

ohikulkija (Ei varmistettu)

Eikä, mulla on ihan sama kirjakaksikko yöpöydällä! Tikliä en ole vielä kyllä alottanu, mutta Oneironia on tullut luettua reilut sata sivua. Toistaiseksi ei ole imaissut mukaansa niin, että istuisi tuntikausia nenä kiinni kirjassa, mutta kyllä tuo luetuksi tulee.

Laura T.
Missä olet Laura?

Hah, eikä! Eilen tajusin ylittäneeni Tiklin puolivälin, eli joskus tämäkin loppuu. Onneksi kirjat eivät maailmasta lopu.

Pages

Kommentoi

Ladataan...